Balkan roadtrip: Montenegron kaunis rannikko

Klo 02 herätys järkyttävään sateeseen ja ukkosiin. Hvarin saarella Kroatiassa. Salamointia niin paljon, että en ole kokenut. Valomeri oikein salamoinnista. Ja pitkään, reilut puoli tuntia. Auto heilui. Vakiopuskaparkissa olimme eli hautausmaan ja kappelin pihamaalla.

Saavumme Kotorinlahdelle ajaen Kroatian Adrianmeren rantaviivaa. Olen pakahtua maisemaonnellisuudesta. Montenegron Herceg Novin, Perastin sekä Kotorin vanhat kaupungit hoitavat sielua. Kirsikka kakun päällä on serpentiinitie Lovcenin kansallispuistoon sekä näkymät tien varresta. Montenegro vei sydämeni!!!

Ajoimme aamulautalle. Tätä reittiä toiseen suuntaan mennessä väkisin lipunmyyjä myi meille Drvenik-Sućuraj välille asuntoautolipun (vajaa 50€), nyt tullessa lipunmyyjä kertoi automme (Mercedes Sprinter) olevan ”car, only bigger” ja hinta oli reilun kympin vähemmän.

Rantaviiva Kroatian Drvenikistä Montenegron Herceg Noviin (175 km) oli ihana. Ensin alkuun ajattelin, että onko kuitenkin Split-Dvernik (90 km) väli upeampi, mutta ehkä ei kuitenkaan. Molemmat hienoja.

Tehtiin tietoinen valinta ajaa vain ohi Dubrovnikistä. En todellakaan ole valmis maksamaan 10€/h parkkimaksuja ja 35€/hlö siitä, että pääsee sisään vanhaan kaupunkiin. Piti pysähtyä kehutussa Mlinin kylässä syömässä – kauniilta näytti, mutta ei parkkipaikkaa isolle autolle. Ei näyttänyt olevan juuri pienillekään.

Historiaa täynnä oleva
Herceg Novi

Herceg Novin vanhaan kaupunkiin oli ihana tulla ns. Kaupungin portin eli 4€ maksaneen Kanli Kulan läpi. Kanli Kula on osmanien aikainen linnoitus, jota käytetään tapahtumapaikkana.

Sieltä linnoituksen päältä katsellen varmistui missä suunnassa vanhakaupunki on.

Portaita alas ja suoraan torille ja kirkolle.

Vanhan kaupungin 1600-luvulla rakennettu kellotorni on ihana ja varmasti paikallisten kokoontumispaikka.

Kierrellen ja alaspäin portaita ja päätyy rantapromenadille, Škverin rannalle. Rannassa olisi ollut myös toinen linnoitus, 1300-luvulla rakennettu Forte Mare, sen jätimme nyt välistä.

Vaikka et mihinkään pysähtyisikään, niin onhan Kotorinlahden ympäriajo vaan ihana. Kuvat puhukoon puolestaan:

Perast on vaan söpö!!

Perast on ihana, must see kohde. Siellä tunnelma on rauhallinen ja kaunis. Tunnelmaa korosti  varmasti vielä se, että saavuimme illemmalla, jolloin suurimmat turistiryntäykset olivat ohitse – ja pikkukylä kylpi auringossa. 

Perastin arkkitehtuuri on venetsialaista. Jos Perastin renesanssi- ja barokkipalatsit voisivat puhua, niillä olisi mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana. Perastissa on kaikenkaikkiaan 16 säilytettyä palatsia, monet niistä rinnakkain. 

Rantabulevardille pääsee ajamaan vain asukkaat – kauempaa parkkipaikoilta tuodaan myös golfkärryillä ihmisiä. Pyhän Nikolauksen 1600-luvulta oleva kirkkotorni on kylän keskus.

Otettiin myös kimppataksivene kirkkosaarelle. Illalla kirkko oli suljettu, mutta oli siltikin kannattava retki. Pyysivät kyydistä 10€/hlö, mutta sanoin, että tuttumme saivat vitosella (ei ollut vale) ja sillä saimme.

Our Lady of the rocks – saari on kuulemma rakennettu vuosisatojen aikana kiviä mereen heittämällä..

Viereinen saari, jossa on benediktiiniluostari ja hautausmaa on luonnollinen saari. Saarelle ei saa rantautua.

Kotor on kissojen kylä – kissoja on ihan kaikkialla

Kotor ei säväyttänyt niin ollenkaan. Meistä jotenkin pliisu, mitäänsanomaton. Outoa kokea näin, sillä Kotor on UNESCOn maailmanperintökohde ja vanhakaupunki on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista koko Euroopassa. Meidän suosikkeja vanhoista kaupungeista ovat Kroatian Korculan ja Hvarin saarten pääkaupungit.

Ehkä siksi kaupunki ei säväyttänyt, että olimme liikenteessä niin aikaisin, että kaupungin kirkkoihin ei päässyt sisään. Pyhän Tryphonin katedraali on rakennettu 1100-luvulla ja serbialaisortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkon sisustuksen sanotaan olevan todella upeita. Meille kaupunki näyttäytyi ikäänkuin liian tiiviinä.

Kotorinlahti on yksi Adrianmeren kauneimmista lahdista 

Kotor ei ollut pysähdyksen arvoinen. Piti kiivetä 1300 askelmaa Pyhän Johanneksen linnoitukselle, mutta nukuttiin pommiin eli oltiin portilla vasta maksullisen ajan alkaessa klo 7. Tiedettiin, että ajellaan serpentiinitietä paremmille näkymille ja kohti kansallispuistoa, ei ollut linnoituskävely 15€ arvoinen. Siis pyöräilijöitä meni myös rinnettä ylös,   kymmenkunta kilometriä nousua😅

Serpentiinitiellä oli niin ihanat maisemat. Jylhät vuoret ja sininen meri ❤️❤️❤️. Ehkä parhaat näkymät oli Horizont Bar kahvilasta. Kasilta aamulla paikka oli kiinni, mutta portista pääsi pihaterassille – siis käsittämättömät näkymät Kotorin lahdelle. 

Jatkoimme Lovcenin kansallispuistoon

Olin löytänyt All trailsistä vain yhden vaellusreitin. Suuntasimme siis Lovcen kansallispuiston turisti-infoon . Tai mieheni meni kahvilaan ja minä parinsadan metrin päähän turisti-infoon. Ovet oli auki, kaikki myytävät tuotteet esillä ja auton avaimetkin pöydällä. Yli vartin huhuilin ja availin ovia. Lopulta luovutin. Kysyin kahvilan myyjältä vinkkejä, hän ohjasi terassipöydän ääreen – siellähän infon poika oli.

No saatiin summittaiset ohjeet: ”200 m eteenpäin ja sitten on hyvin merkitty ja hienoilla maisemilla oleva helppo ympyräreitti, kesto kaksi tuntia”. Ei siis löytynyt mitään karttaa reitin varrelta – merkinnät oli kylläkin huippuhyvät. 

Lopulta saatiin hyvät ohjeet kanssavaeltajalta – ja kuva heidän apin kartasta. Näillä mentiin hyvin.

Matkalla tehtiin 300 metrin sivupoukkasu päätyi kivalle luolalle. Lounastauon paikka.

Huiputus oli helppo. Pilvien kulkua seurailimme, nautiskelimme auringosta ja luonnosta.

Kaikenkaikkiaan reitti oli helpohko, nousua oli sopivasti. Vaeltajia oli pari kourallista. Neljän tunnin leppoisa vaellus. Oli ihanan rentoa ja tuli mieleen ajatus, että oli ehkä ihan hyvä, että reitille ei osunut Durmitorin huippuhieno mutta myös ruuhkainen kansallispuisto. Huipulla odoteltiin hetki katsellen kovaa vauhtia eteneviä pilviä.

Päätettiin ex temporee, että Montenegron rantareitti saa jäädä ja suunnataan suoraan Montenegron Lovcen kansallispuistosta Albanian Thethin kansallispuistoon. Moni ei Montenegron Budvasta tykkää ja muutoinkin ruuhkaisista rantakaupungeista ollaan saatu tarpeeksi. 

Kolmen tunnin ajomatka. Kaunista ajoreittiä taas kerran. Matkalla rajan ylitys, joka oli helpoin tämän reissun rajaylityksistä.

Funfact: Montenegrosta pongasimme ensimmäisenä ulkoroskalaatikot, joissa ei kantta. Siis mitä, ilmeisesti montenegrolaiset linnut ei tongi roskalaatikkoja. Kaikkialla on siistiä, joten ei ne tongi… Vai onko selitystä, miksi meidän varikset ja harakat on heti roskapussin kimpussa, jos se hetkenkin on ulko-ovella??..

Jos kiinnostuit muista Balkan reissumme postauksista, lue lisää tästä