Olen kirjoittanut 22 vuotta joulukirjeitä ystäville ja sukulaisille – siitä lähtien kun esikoisemme syntyi. Luen niitä aika ajoin ja vuoden 2001 joulukirjeessä olin kirjoittanut ” Tavoite tässä julkisesti tunnustettakoon, että 10 vuoden kuluttua olemme edelleen molemmat siinä kunnossa, että voimme juosta yhdessä”. Olimme silloin juuri juoksennelleet yhdessä Roomassa ja sen jälkeen monissa muissakin paikoissa. Kymmenen vuotta meni kevyesti rikki ja kohta rikkoutuu 20! Tärkein rutiinini reissuissa on aamulenkit. Reissussa saatan käydä lenkillä joka aamu (jos ei tehdä koko päivän reissua jonnekin) vaikka arjessa en urheile päivittäin. Tämä johtuu siitäkin, että aina vain löytyy uusia nurkkia koluta juosten. Juosten näkee myös enemmän, mutta siis näkee yksityiskohtia toisella tapaa kuin vaikka pyöräillessä.  Juokseminen yhdessä on myös mitä parasta kahdenkeskistä aikaa ja parisuhteen hoitoa. Ja täytyy myöntää, että aika usein temperamenttisena pariskuntana myös riitelemme juostessamme. Kertaakaan emme ole kuitenkaan lähteneet juoksemaan eri suuntiin, vaan riita on saatu riideltyä loppuun juostessa. Ja kiitollinen olen siitä, että juokseminen onnistuu edelleen. Kun 25 vuotta yhteistä taivalta oli takana, niin päätimme juhlistaa sitä matkalla New Yorkiin ja Washington DC:hen. Mieheni ei ollut koskaan aiemmin ollut Nykissä ja hän kerrassaan rakastui kaupunkiin. Siis kuka voikaan olla rakastumatta, kun pääsee juoksemaan Central Parkkiin yhdessä oman murunsa kanssa. Tämä oli ensimmäinen pidempi reissu kahdestaan sen jälkeen, kun lapset olivat syntyneet. Viikon treffit Yhdysvalloissa olivat menestys, ei ihan itsestään selvyys 17 vuoden lapsiperhekaaoksen jälkeen. Rutiineidemme mukaisesti päivät alkoivat lenkillä Keskuspuistossa. Siis New Yorkissa en voi edes kuvitella asuvani muualla kuin Keskuspuiston lähettyvillä. Central Park perustettiin vuonna 1858. Voin vain kuvitella millainen oli se kokous, missä nuijittiin pöytään päätös puiston perustamisesta ja alettiin istuttamaan 500 000 puuta ja rakennettiin puistoon 30 erilaista upeaa siltaa. Ehkä jollakin reissulla voisin kuvata kaikki sillat, rakastan siltoja. Puiston suuruudesta kertoo se, että juoksulenkki puiston reunoja pitkin kestää meidän vauhdilla 75 minuuttia. Täytyy kuitenkin arvostaa paikallisia juoksijoita, järkyttävän kovaa vauhtia juoksevat, jäimme ihan muiden jalkoihin. Onneksi tilaa siellä riittää. Ystäväni, joka on asunut aikoinaan Manhattanilla 10 vuotta (ja ajanut siellä myös taksia!!!) kertoi minulle, että Nykissä ei ole missään eikä mihinkään vuorokauden aikaan hiljaista, aina näkee jossakin ihmisen. Me todistimme tämän vääräksi, Keskuspuiston luoteisosassa on metsikköalue, jossa juoksimme melkein kymmenen minuuttia näkemättä ketään. Sitten kun näimme, niin näimme ryhmän biologian opiskelijoita, jotka olivat tekemässä puiston rämeiköstä kenttätutkimuksia. Tosin covid19 aikaan on muuallakin varmasti näitä hetkiä – poikkeusolojen ulkopuolellahan New York elää aina. Jos jotain olisin voinut tuoda tuliaisiksi Yhdysvalloista, niin olisin tuonut paikallisten avoimuuden ja rentouden. New Yorkilaiset pitävät koiriaan vapaana Keskuspuistossa ja on käsittämätöntä, miten sosiaalisia ja hyvin käyttäytyviä koirat ovat toisiaan kohtaan. Ne kohtaavat toisensa paremmin kuin suomalaiset toisen ihmisen kaupungilla kohdatessaan. Toisaalta kaikessa on kääntöpuolensa, kun suomalaiset eivät ole niin rentoja, niin emme tee myöskään huolimattomuusmokia niin paljon. Asuimme New Yorkissa Moderne Hotellissa ja sisäänkirjautumiseen liittyi pieni huvittava tarina. Saimme avainkortin huoneeseen ja mennessämme sisään huomasimme, että siellä oleskeli jo joku toinen. No takaisin vastaanottoon ja saimme uuden huoneen. No eikö sama tilanne tullut kohdalle sielläkin. Siinä vaiheessa alkoi jo ärsyttää ja myös huolestuttaa se, että kun saamme oman huoneen, niin kuinka monta ihmistä sielläkin tulee piipahtelemaan. Lopulta saimme oman huoneen, mutta jotain tämä kertoi hotellin henkilökunnan järjestelmällisyydestä. Moderne hotellia voimme suositella kuitenkin lämpimäksi. Vinkkiä voin antaa varaukseen. Kannattaa varata Bookingin kautta hotelli peruutusmahdollisuudella ja sitten juuri ennen peruutusmahdollisuuden umpeutumista perua se ja varata uudelleen. Tällä keinolla säästää todella paljon. Vinkin tästä hotellista sain paikalliselta ystävältäni ja kun kerroin hänelle, että hotellin hinta on lähes 300 dollaria yöltä, hän järkyttyi. Syyksi selvisi se, että hän tekee aina ex tempore reissuja Manhattanille ja siten ei ole koskaan maksanut yli 100 dollaria yöltä. New Yorkissa on todella paljon majoituskapasiteettia ja aina löytyy hänen mukaansa hyvä hotelli hyvään hintaan. Modernen sijainti oli huippu paitsi Keskuspuiston tähden, niin myös musikaalit sijaitsivat kävelymatkan päässä (Chicago ohjelmassamme tällä kertaa) sekä Times Squaren valoloisto. Sunnuntaina menin Times Square kirkon messuun. Times Square Church toimii entisessä teatterissa, aulatila oli todella hulppea, joten kattoon kannattaa katsoa ;-). Messussa oli mieletöntä ylistysmusiikkia. Kulttuurierot näkyvät usein saarnojen teemoissa, Suomessa saarnoissa on käsitelty aborttia ehkä vuonna 1985, Amerikassa se on kestoteema. Riverside Church voisi olla seuraavan matkan kohde. New Yorkissa yllätti, miten kallista kaikki oli.  Big Mc Meal maksoi dollareissa saman verran kuin Suomessa euroissa. Skittles karkkeja ei meinannnut löytyä edullisesti mistään, mutta sitten vähän kauempana olevasta supermarketista löysin (näitä lapset pyysivät tuliaisiksi, vaikka saahan niitä Suomestakin). Aku Ankka taskukirjojen metsästys se olikin hankalaa,  nimittäin aika pitkälle jouduin kävelemään Barnes&Nobles kirjakauppaan, jotta löysin Aku Ankan taskukirjoja. Siellä oli tasan kaksi kappaletta, ohuita taskareita ja järkyttävän kovaan hintaan 13 USD + tax. No olin luvannut pojille ja ne tuli ostettua. Missään muualla kuin tässä kirjakaupassa ei koko New Yorkissa myyty Aku Ankkoja. Eli taitaa nykyisellään olla akuilu enemmän suomalaisten juttu kuin amerikkalaisten. Ja kirjoitetaanhan ne Suomessa osin. Matkaamme kuului 9/11 Memorial, Brooklyn Bridge, Statue of Liberty (olen joskus ollut ihan patsaalla ja ei ollut minusta se rahan arvoista, joten nyt menimme vain puoli-ilmaisen lautan kyydissä ohitse, näkee ihan riittävästi). New Yorkissa pitää aina vierailla jossakin näkötornissa, tällä matkalla olimme Top of the Rockissa (edellisessä reissussani olin Empire State Buildingissa, joka tyyriimpi). Seuraavalla reissullani haluan ehdottomasti mennä the Vesseliin, portaisiin, jotka eivät päädy mihinkään. Samalla keikalla tulisi tehtyä aamulenkki ja nähtyä maisemia korkeuksista (ei kuulemma hääppöiset maisemat).  Maksuton kohde. Ja ainahan myös parisuhdereissulla on hyvä olla jotain omaa menoa. Ainakin meidän parisuhteessa minä haluan olla menossa koko ajan ja mieheni tykkää myös ihan vain olla. Siten meille molemmille on sopinut hyvin se, että suunnittelen itselleni jotain omiakin menoja. Osallistuin The Interdependence Projectin meditaatiokurssille. Suositukset kurssille. Vähän hankala löytää paikka, mutta kivassa nuorekkaassa citylähiössä hyvien metroyhteyksien varrella. Onko sinulla lomarutiineita? Mikä kuuluu aina lomaasi kuten minulla aamulenkit? Miten tämä rutiini alkoi tai miksi se jatkuu? Mitkä ovat sinun must see kohteesi New Yorkissa?