Kilpisjärveltä Norjaan, parhaat luontokohteet matkalla Tromssaan

Jokainen Kilpisjärveltä rajan ylittänyt on sen havainnut: Suomen puolella on mitättömät nyppylät ja hienot näköalat alkavat heti rajan ylityksen jälkeen. Norjaksi alueen nimi on Lyngsalpene – alueesta tulee mieleen alpit. Vuonojen keskellä sijaitsevat 1833 m korkea Jiehkevarri ja 1751 m korkea Kveita – vertaa näitä Suomen korkeimpaan tunturiin Haltiin 1323m (toki Haltin korkein kohta on sekin tietenkin Norjan puolella eli 1361m). Norjan korkein vuori on Jotunheimenissä sijaitseva Galdhopiggen, 2469m. Vuorien, vuonojen ja putousten lisäksi Lyngenissä on myös ikijäässä olevia (toki valitettavasti koko ajan sulavia) jäätiköitä.

Tässä artikkelissa esitellään Lyngenin alueen luontokohteita. Vaikka vain ajaisit Lyngenin ohitse Senjalle, Tromssaan tai Lofooteille, niin mieti pitäisitkö lyhyemmän tai pidemmän jaloittelutauon näissä kohteissa?

Rovijoen putous (Rovijokfossen)

Rovijoen putoksen ohitse ajat joka tapauksessa, älä aja ohitse.

Noin parikymmentä kilometriä rajanylityksen jälkeen on vasemmalla puolella tietä isohko parkkialue ja putouksen ääni kuuluu heti siihen. Suosittelen laskeutumaan putoksen sivuitse polkua ihan alas putouksen juurelle. Polku hieman jyrkkä (kuitenkin matka alas lyhyt), mutta näkymät sen arvoiset. Oli mukava myös pestä kasvot pitkän ajopäivän jälkeen jääkylmällä vedellä.

Hengen putous

Hengen putoksella kävimme vastaavasti paluumatkalla kotiin. Se on vain 20 km päässä Rovijoen putoukselta Skibotniin. Auton saa kätevästi parkkiin Olderelv Campingin piha-alueelle (jos ei tilaa, niin kilometrin päästä Skibotnhallin pihasta löytyy lisää paikkoja) ja suoraan toiselta puolen tietä lähtee polku Hengenille. Seuraa kylttejä. Ajattelimme tämän olevan helpon iltajuoksulenkin reippailu, mutta kyseessä olikin käytännössä puolitoista kilometriä tiukkaa ylämäkeä metsässä…  233m merenpinnasta. No alas olikin sitten jyrkät osuudet poislukien helppo lasketella. Vajaa tunti ”juosten” reissuun meni.

Putous on hieno, mutta mielestäni Rovijoki on hienompi, kun siinä pääsee putouksen ”alle”, Hengenillä vain ihaillaan kauempaa. Tämän putouksen lenkin voi tehdä myös rengasreittinä, joten sitä suosittelen mieluummin.

Gorsabrua kanjoni ja Guolasjärvi

Kun menomatkalla oli niin surkea keli, niin päätimme, että kanjoni luultavasti näkyisi vaikka vuoret eivät näy. Olimme oikeassa, kerrassaan mahtava paikka. Moni varoitteli paikasta korkeanpaikankammoiselle, mutta kattia kanssa. Kanjonin ylitse menevä kävelysilta on vahva metallisilta, jossa on korkeat ja tukevat kaiteet. Ei pelota, mutta en kyllä benjihyppyä tekisi, niitä kuulemma keskiviikkoisin ja lauantaisin alueella tehdään ja näiden videoiden näkeminen riitti. Kanjoni on niin syvä, että siitä ei kunnon kuvaa saa, se pitää mennä ja kokea.

Pohjois-Euroopan syvimmälle (153 m) kanjonille Gorsabrualle menee pieni mutkitteleva hiekkatie Birtavarren kylästä (14 km). Onneksi olimme niin aamusta, että vastaantulijoita ei tullut. Ensimmäiseltä parkkipaikalta (siitä pääsisi tekemään vaelluksen) ajoimme puusillan ylitse toiselle parkkipaikalle, josta on viitta kanjonille, 1,8km. Mukava, helppo polku.

Jatkoimme kanjonin parkkipaikalta vielä Guolasjärvelle (Guolasjavri) yhdeksän kilometriä ihan järkyttävän huonoa tietä, kuopat pahenevivat pahenemistaan. Kelin ollessa niin sumuisa, oli reissu vähän turha. Kauniilla kelillä sieltä kuulemma näkee Haltille asti. No mielestäni Norjassa on niin upeita maisemia, että tämä ylimääräinen reitti ei ollut sen tunnin arvioinen mitä se kesti. Toki matkan varrella oli paljon lampaita ja heitä sai kuvata rauhassa omassa elinympäristössään.

Blåvatnet 2,5h (8km)

Blåvatnet on yhtä kuin järvi. Rehellisesti sanottuna mitään muuta reitillä ei ole. Järven sininen väri on upea aina, mutta vuoret eivät näy kuin kauniilla kelillä. Järven upea sininen väri kuulemma tulee Lenangsbreenin jäätikön sulamisvesistä. Reittiä suositellaan kauniina iltapäivänä käveltäväksi. Toisaalta se on kiva, että niin monessa kohtaa, etenkin alkuosassa reittiä vieressä kulkee puro/koski ja sen äänet ovat aina rentouttava. Reittiä sanotaan loppuosaa lukuunottamatta helpoksi. Itse en sanoisi, sillä koko matkahan on kivillä kävelyä ja tylsää sellaista, toisaalta reitin voi ottaa mindfulness kävelynä. Muutama helppo vesistön ylitys reitillä, joko kiviä pitkin/pitkospuita.

Kävely on kuitenkin tuskan ja tylsyyden arvoista. Hieman ennen loppuosan haastavamman isompien kivien useamman kymmenen metrin osuutta vastaani tuli nelikymppinen mies taluttaen käsipuolessaan kuusikymppistä islaminuskoista äitiään (huivitettu). Tylsistytti niin paljon, että kysäisin heiltä, että onko edessä oleva osuus todella kaiken tähän vaivan väärti. Ajattelin, että jos he niin toteavat, niin on sitten kyllä. He totesivat, että on. He olivat useamman tunnin odotelleet jopa sumun hälvenemistä ja totesivat, että nyt minun saapuessani se on varmaan niin hyvä kuin tänään tulee (takana olevat vuoret olivat sumun peitossa).

Tiedät olevasi lähellä, kun näet kaukaisuudessa isot kivet. Isojen kivien kohdalta näet jo kauempana sinisen veden. Minun mielestäni loppuosuus ei edes ollut paha. Toki sateella en reittiä suosittele ja itse kerran käyneenä voisin mennä uudelleen vain jos taivas olisi pilvetön ja aurinkoinen, niin tylsä reitti oikeasti on.

Parkkimaksu 17€ Easy Parkilla. Parkkipaikan kohdalla, tien reunassa on levike, jossa voi olla vapaana paikkaan. Vierailumme aikana siinä oli 5 autoa, joissa kaikissa oli Suomen rekkarit. Naureskelin mielessäni, että joko vain suomalaiset ovat nuukia tai sitten norjalaisia ei vinkata niin monessa matkablogissa tästä levikkeestä. Blåvattenet löytyy Sor-Lenangsbotnista päätien varrelta kyltti Lyngsalpan. Tien varrella kauempanakin useampia levikkeitä ja itse ajattelen, että 17€ on todella tyyris maksu (paitsi jos yöpyy alueella), että itse olisin ollut valmis vähän pidemmältäkin tien varrelta kävelemään. Parkkipaikka-alueella on myös kioski, mutta se oli suljettuna käydessämme.

Jos Blåvatnetin reitti liian pitkä, niin Aspevatnetille 2 km matka.

Lautta Svensby-Breivikeidet

15 kilometrin päässä Blåvatnetilta kulkee lautta Breivikeidetiin, josta vain  45 min matka Tromssaan. Jos matkaat etenkin perjantaisin tai sunnuntaisin, niin varaudu ruuhkiin ja ole ajoissa. Lautta kulkee noin kerran tunnissa. Lauttamaksu n. 17€ ja se veloitetaan jälkikäteen laskulla, lautalla kuvaavat rekisterinumerot ja lasku tästä tulee samoin kuin tunnelimaksuista joskus ja jouluna (voi ostaa myös etukäteeen AutoPassilla ja tällöin vähän halvempi).

Tässä lyhyesti esitelty vaellukset, jotka olisivat kiinnostaneet, mutta joita ei tehty

Kuljimme lautalla ees taas, kun menomatkalla sää oli niin surkea, että vaellukset eivät innostaneet. Nyt paluumatkallakaan ei ollut niin hyviä kelejä, että vuoristonäkymät olisivat reiteiltä nähneet.  Minulla oli kuitenkin monia vaelluksia suunniteltuna ja tässä lopuksia ihan lyhyet esittelyt niistä, että sinä pääset valloittamaan näitä.

Barheia, 2,5h (6 km)

Blåvattenetin ja lauttarannan läheltä löytyy Barheia.  Parkkeeraus Svensby Tursenterin leirintäalueelle tai Gamslett Bygdemuseumille.

Helppo vaellus kohtuullisen tasaisessa maastossa, jossa vain muutama helppo nousu. 352m:n Barheiasta on helppouden huomioiden yllättävän hyvät näkymät Ullsfjordiin päin sekä Jaegerasstindanin huipun suuntaan.

Rornestinden – 4h vaellus (4,8km)

20 km ajomatkan päässä Svensbyn lautasta on Rornestindenin lähtöpaikka. Tien 91 varrella vasemmalla puolella on levike, johon voi parkkeerata, koorninaatit 69.576970,20.184690. Tämä noin 200m Eidebakkenin tehtaan alueelta. Tämä on reitin alkupiste, aivan reitin alussa vielä pienen sillan ylitys ja sen jälkeen alkaa metsäosuus.

Rornestindenin valloitus on yksi Lyngenin suosituimmista vaelluskohteista. Vaikka huippu on vain 1041m, niin huipulta sanotaan olevan upeat näkymät Kjosenin vuonolle sekä Lyngenfjordiin. Tällä vaelluksella näkee usein myös poroja. Toki suomalaisten ei niiden perusteella tarvitse vaelluksia valita, mutta melko harvinaisia porot ilmeisesti Norjan reiteillä ovat.

Jos olisimme ajaneet Kilpisjärveltä suoraan Tromssaan ilman Lyngenin kierrosta, niin matkalle olisi osunut esim. alla esittelemäni Bolmanin vaellus. Ja myös Smalakelvan putous, josta voit lukea tästä Kuvakulmilla bloggaajan blogista. Moni suosittelee myös Trekankiosken pehmiksiä, en siis tiedä millaisia ne ovat, mutta hämmästyttävän moni niitä kehuu!!

Bollmanin vaellus (Russeveien) – 3h

Parkkipaikka on n. 10 km Skibotnista (huom nimetty monessa kartassa Yykeänperä) etelään E8 tien varrella. Tieltä kyltti Krigsminne. Vaelluspolun ja huipulla olevan kunnostetun bunkkerin ovat tehneet aikoinaan toisen maailmansodan sotavangit, aikamoinen historia.  Tämä vaellus on hyvin merkitty, 7,4km reitti (n. 3h). Matkan varrelta, juuri puurajan ylittämisen jälkeen näkyy Steindalsbreenin jäätikölle.  Reitiltä hyvät näkymät Lyngenfjorldiin ja sitä suositellaan etenkin keskiyön auringon ihailuun. Huomaa, että vain reitin alkuosassa vettä saatavilla, joten varaa vettä mukaan hyvin/täytä pullo reitin alkuosan vesiputouksella. Yllätykseni oli, että tällä reitillä on lumivyöryvaara jopa kesäkuun loppuun asti osina vuosista.

Oletko vaeltanut jonkun näistä lopuksi esittelemistäni vaelluksista, jotka jäivät nyt välistä? Tai suositteletko jotain muuta Lyngenin alueella? Minulle ei osunut silmään mitään lyhyempää päivävaellusta, alle 2 tuntia Lyngeniltä tai kenties jotain näköalapaikkaa?

p.s. Helppo ja nopea jaloittelutauko Suomen puolella on Aavasaksa (n. 8h Tampereelta ja 4h Kilpisjärveltä). Aavasaksa on yksi Suomen kansallismaisemista: pohjalainen vaaramaisema yhdistettynä kumpuilevaan Torniojokeen on vaan hieno. Pitkospuupolut helpottavat kulkemista. Luontopolut 400-2600 m. Halutessaan kahvila-ravintolan pihaan asti  pääsee autolla