Australia ja Oseania,  Roadtrip,  Uusi-Seelanti

Uuden- Seelannin roadtrip: Pohjoissaaren Wellington ympäristöineen

Tässä artikkelissa matkataan Taupon/Tongariron alueelta kolmisen tuntia Paraparaumuun Wellingtonin lähelle, vaelletaan huikeissa maisemissa ja käväistään päiväretkellä pääkaupunki Wellingtonissa.

Paekakarikista Pukerua Bayhin kulkee kymmenen kilometrin ”Escarpment Track”

”Escarpment Track” -reitillä on huikeita rantamaisemia yläilmoista käsin sekä riippusiltoja ja portaita riittämiin.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, Uuden Seelannin englannissa on monta nimeä kuvaamaan vaeltamista: trecking, hiking tai tramping.

Veimme auton Pukerua Bayn juna-asemalle. Kävelimme Paekakarikiin ja sieltä oli junan korvaava bussireitti Pukerua Bayhin. Junaradalla on kait tyypillisesti juuri tammikuussa aina korjaustöitä, no meni se näinkin. Bussiin kävi vain käteinen (2025), mutta onneksi kuski otti meidät kyytiin pummilla. 

Kävelyreitti kulkee aivan jyrkänteen reunaa, joten ei pahasti korkeanpaikankammoisille.


Reitillä on kaksi riippusiltaa, paljon rappusia (ehkä enemmän portaiden kipuamista) ja menee pätkiä metsikössä myös. 


Wellington on boheemi pääkaupunki

Uudessa-Seelannissa on sellaisia paikannimiä, että vaikka ne ovatkin helppoja, niin ei niitä muista. Paitsi Rauma ja Pori nimet muistaa😂

(Parapa)RAUM(A)usta PORI(ruan) kautta ajoimme viettämään citypäivää Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin.

Meillä oli oppaana Uudessa-Seelannissa parikymmentävuotta asunut PORILAINEN johon törmättiin (Parapa)RAUM(A)un putiikissa – siis oikeasti!!! 

Mutta älä tule Uuteen-Seelantiin kaupunkien tähden, luonto on se juttu! En siis tykännyt Wellingtonista juurikaan. 

Ajoimme ensin Mount Victorialle. Matkalla on upeita taloja ja ylhäältä näkee upeasti suurkaupungin silhuetin.


Kävimme Uuden-Seelannin kansallismuseossa, Museum of New Zealand Te Papa Tongarewa. Museossa isoimmassa roolissa on maoreiden kulttuuri ja Uuden-Seelannin ainutlaatuisen luonnon esittely.


Erikoisuus siellä on nesteeseen säilötty jättilaismustekala. Museossa pääsi myös haistamaan miltä haisee Uuden-Seelannin kansallislintu Kiwi.

Kuuluisa ostoskatu Wellingtonissa on Cuba Street. Jotenkin odotin kivaa katua, olihan kadulla kauppoja, mutta ei siinä mitään erikoista ollut.. Kauniita muraaleja myös ydinkeskustassa.


Tässä kuvia ydinkeskustastasta, joka on kävellen hyvin hahmotettavissa.

Wellingtonista lähtiessä ajoimme Waikanae rannalla iltakävelyllä ja sen jälkeen vielä Hemi Matenga -reitille metsäkävelyllä. Luonto on lähellä eri muodoissaan kaikkialla! Paraparaumun rannalla kävin vuorostaan aamulenkillä.


Pienemmätkin kaupungit ovat jopa hämmentäviä Uudessa-Seelannissa ankeine ruostuneine aaltopeltikattoineen. Tämä on sitä autenttista Uutta-Seelantia, tällaisia kaupunkeja maahan muuttaneet eurooppalaiset rakensivat.

Osa rakennuksista kuin lavasteita -80 -luvun amerikkalaisista ”länkkäri” kylistä. Liian moni paikallinen asuu myös järkyttävässä hökkelissä. 


Katukuvan rosoisuus on oikeastaan erikoista, sillä Uusi-Seelanti on Suomea siistimpi maa – ei niin roskan roskaa ole nähty Uudessa-Seelannissa! 

Uusi-Seelanti oli ainoa Euroopan ulkopuolinen maa kymmenen parhaan joukossa maailman onnellisimpien maiden listauksessa. Maassa ei ole korruptiota, maa on tasa-arvoinen ja ulkoilmaelämä vaikuttaa sijoitukseen varmasti myös. Eli monia asia samoin kuin Suomessa. Uuden-Seelannin rento , ”no worries”- ilmapiiri, lämpimämpi ilmasto ja maorien kulttuurin merkitys erottavat sen Suomesta.

Tällaisiä havaintoja minulta , mitä oletko löytänyt Uudesta-Seelannin Pohjoissaarelta oikeasti viehättävää kylää/kaupunkia? Eteläsaarella mielestäni Arrowtown kiva.

Jos haluat tutustua muihin Uuden-Seelannin roadtripin juttuihin, niin lue lisää tästä

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.

15 kommenttia

  • Reissu-Jani

    En myöskään pitänyt Wellingtonista ja olinkin siellä vain yhden yön kun matkustin pohjoissaarelta etelään. Samoin Taupo ja Rotorua olivat aika mitään sanomattomia paikkoja, mutta Napierin art deco tyylisestä kaupungista pidin kovasti.

    • Mari

      Yllätyin myös Tauposta. Sitä olin kuullut paljon kehuttavan. Ehkä ihmiset kehuvat siksi, että ympäristössä paljon hienoja paikkoja. Rotoruan parasta antia oli itselle outletpaikat😅. Siis kaupungin, luonto oikeasti ihana.

  • Anne | Elämää Nomadina

    Kivalta näyttää tuo patikkareitti riippusiltoineen! Ja joo itsellekin, kuten varmaan lähes kaikille, luontokohteet olisi Uudessa-Seelannissa se ykkösjuttu. Onhan kaupunkeihinkin tietty aina kiva siinä sivussa tutustua. Uudesta-Seelannista on kuva varsin vauraana maana, joten on yllättävää kuulla, että epämääräisissä hökkeleissäkin asutaan, eikös tuolla ole talvisin melkoisen viileää?

    • Mari

      Itse asiassa Uudessa Seelannissa on paljon köyhyyttä – vain suurkaupungit selkeästi modernimpia ja rikkaampia. Talvella voi lähemmäksi nollaa mennä – toisaalta kait Euroopassa kin vastaavissa lämpötiloissa olla melko huonosti eristyissä taloissa.

    • Mari

      Näin käy ehkä helposti. Rajaa kuviin kauniit kohdat ja tekstissä kuvaa kokonaisvaltaisen kokemuksen. Ehkä pitäisi kuviinkin rajata toista puolta. Kiitos kun nostit tämän esiin, itse sokea huomaamaan tällaista!👍

  • Heidi / Maailman äärellä

    Kiva oli nähdä kurkistuksia Pohjoissaarelle ja Uuden-Seelannin kaupunkielämään, sillä meidän kolmeviikkoinen roadtrip sijoittui pelkästään Eteläsaarelle. Mutta en kyllä tainnut juuri mistään jäädä paitsi, kun en käynyt Welingtonissa. Mutta toi patikkareitti näyttää kyllä hienolta! Sen olisin siellä itsekin halunnut kiertää. Me oltiin omalla reissulla tosi vähän kaupungeissa. Majoituttiin kyllä esim. Queenstownissa, mutta ei me sielläkään juuri kaupungilla pyöritty vaan suunnattiin luontoon. Jutussa mainitsit myös Arrowtownin. Minulle se oli vähän pettymys. Mentiin katsomaan se, kun oli sopivasti matkan varrella, mutta jotenkin heti ahdisti sen turistisuus. Oltiin liikkeellä marraskuussa, ja yksi ruotsalainen nainen, joka oli siellä putiikissa töissä, kertoi, että siellä turistikausi oli juuri alussa. Akaroa oli minusta ehkä kivoin kaupunki, jossa käytiin. Jos sitä nyt edes kaupungiksi voi kutsua.

    Pitääkin lukea kaikki muutkin sinun Uusi-Seelanti-jutut. Juuri itse päätin, että vihdoin pitää alkaa ruveta kirjoittamaan omasta Uuden-Seelannin reissusta.

    • Mari

      Saimme Arrowtownista ehkä liian hyvän kuvan, kun olimme kaupungissa myöhemmin illalla, paikkoja alettiin jo sulkea – kaikki putiikit olivat kiinni. Kävelimme keskellä katua, kun ei edes autoja liikkunut. Kiinalaisessa kauounginosassa ei ollut ketään meidän lisäksi.

  • Matkalla kaikkialle / Sarianne

    Upeita maisemia tuolla alueella! Olin omalla Uuden-Seelannin reissulla vain yhden yön pysähdyksellä Wellingtonissa, ja vieläpä niin että saavuin illalla ja seuraavana aamuna lähti lautta eteläsaarelle. En siis ehtinyt nähdä kaupungista paljoa, enkä varsinkaan lähiympäristöstä, joten kiva nähdä kuvia sieltä. Olen kuitenkin samaa mieltä, että kaupungeissa ei ollut niin paljoa nähtävää ja priorisoisin itsekin upeita luontokohteita Uudessa-Seelannissa 🙂

    • Mari

      En tiedä onko liian jyrkästi sanottu, mutta oman kokemuksen mukaan Uusi-Seelanti on ensimmäinen maa itselle, jossa ei oikeasti oli kaupunkikulttuuria. Mutta luontokohteet sitäkin upeampia!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *