Aasia,  Roadtrip,  Vietnam

Vietnamin Huesta moottoripyörillä Hoi Aniin


Hue – Da Nang – Hoi An väli kestää autolla kolme tuntia. Reitistä 106 kilometrin väli on Hải Vân Pass nimeltään. Reitti on suosittu moottoripyöräreitti. Vuokrasimme moottoripyörän ja laukkujen kuljetuspalvelun hotellilta.

Moottoripyörällä koko reitti on reilut viisi tuntia ilman pysähdyksiä. Meiltä lopulta kymmenkunta tuntia, kerron myöhemmin miksi.


Reitille osui varmasti ”satoja, jopa tuhat temppeliä ja 10 000” hautaa ja mauseloumia. Osa oli virallisemman haudan näköisiä, osa taas keskellä peltoa olevia hautoja. 

Vietnamin sodan jälkeen USA tuki Vietnamia rahallisesti pitkään. Kokemuksemme mukaan temppelit ovat ainoita tyylikkäitä kohteita, joten herää kysymys, että ohjatuivatko rahat niihin? Siis tämä vain omaa pohdintaa, ei faktatietoa 🫣


Vuonna 2005 rakennettiin vuori tunnelin läpi. Siihen asti  Hải Vân Pass osuus oli ainoa tapa päästä vuoren toiselle puolen. Nykyisin Hải Vân Passiä  kutsutaan nimellä ‘Street Without Traffic’. 

Kohta A reittiä pääsee autolla, reitti B vain moottoripyörillä. Ajoimme reittiä A tällä kertaa säästä (ja rengasrikon aiheuttamasta viivästyksestä johtuen):


Ensimmäinen pysähdys oli Thuận An Beach. Merellä oli kova merenkäynti ja kalastajaveneet olivat rannalla tänään. Olisi ollut upea beach loikoiluun – siis kauniilla säällä. Ohessa myös ravintoloita, jotka eivät nyt olleet auki.


Ajelimme maaseudulla olevien kalastajakylien lävitse ja pysähdyimme erääseen ”kahvilaan” pissa/juomatauolle.


Meidät ohjattiin talon taakse ja verhon takana olevaan vessakoppiin. Yllätys oli suuri, kun kyseessä olikin reikä lattiassa oleva vessa. 

Poikkeuksellisen tästä teki se, että vessatuotokset tippuivat suoraan veteen. Luonnollisesti paperia ei ollut käytössä. Onneksi ei ollut iso hätä. 🫣🙃


Tilasimme kaksi jääkahvia ja teetä. Oikeasti tilasimme normikahvia, mutta saimme jääkahvia. Olimme kaikki yhtä eksoottisia toisillemme: talon isäntä otti videopuhelun sukulaisilleen/ystävilleen ja kuvasi meitä 🫣😂. 


Lasku olisi ollut 40 dongia eli 1,5 €, mutta annoimme heille 100 dongia (kerroimme loppurahan olevan lapsille). Harvoin näkee näin puutteellisissa oloissa elävää perhettä.

Ennen kuin tiesimme tulevasta epäonnesta, niin hämmästelimme An Bangin ”City of Ghosts” hautausmaata. Alueella mausoleumit jatkuivat ikuisuuksiin. Mikähän syy siihen on, että juuri täällä keskellä maaseutua on näin valtava hautausmaakeskittymä?? 


Huomaa alla olevien kuvien  tunnusmerkit: risti ja hakaristi(!!!). Oletko hakaristejä nähnyt ennen hautausmaalla??


Thác Nhị Hồssa oli ihana vesiputous, jossa olisi kiva laskea pyllymäkeä, jos sää olisi ollut kivempi. Parkkimaksu moottoripyörälle ja sisäänpääsymaksu kahdelle oli pari euroa.


Juuri ennen Hải Vân Pass osuutta moottoripyörä alkoi tuntua oudolta. Arvasimme heti molemmat, että nyt on rengas puhki. Meitä pysähtyi heti auttamaan nuori paikallinen mies. 

Viestittelin heti moottoripyörän vuokranneelle naiselle. Myös nuorimies soitteli hänelle. Lopulta hän vei minut omalla pyörällään vähän turvallisempaan kohtaan odottelemaan ja mieheni ajoi hitaasti perässä. Jäimme odottelemaan vuokraajan hommaamaa korjaajaa. 

Yritin tarjota meitä auttaneelle nuorelle rahaa, mutta ei huolinut. Kassistani löytyi Taffelin suolaiset mantelit pussi. Se kelpasi. Huvittuneena mietin, että eipä nuori mies arvannut, että sai jopa rahallisesti arvokkaamman korvauksen.

Lopulta moottoripyörästä piti vaihtaa koko rengas. Korjaus maksoi yhtä paljon (30€) kuin mitä koko päivän moottoripyörävuokra ja kassien kuljetus hotellilta toiselle maksoi. 


Pyörän vuokrannut kysyi minulta kohteliaasti, että voisinko mitenkään maksaa puolta korjauskustannuksista. Maksoin mieluusti. Ilmeisesti Vietnamissa kustannukset kuuluisivat vuokraajalle, mutta länsimaissahan rengasrikot ovat vuokraajan vastuulla, jos ei ole vakuutusta. 

Korjaamon omistaja vei meidät lounaalle erääseen katukeittiöön. Kielitaidottomina onnistuimme tilaamaan paistettuja nuudeleita merenelävillä. Oli todella hyvää.


Mieheni pystyi syömään vain puolet annoksesta. Näin käy hänelle aina kun hän on stressaantunut, ruokahalu katoaa. Korjausepisodiin tuhraantui lopulta 2,5 tuntia.

Hải Vân Pass on upea vuoristotie Huen ja Da Nangin välissä. Piti olla tarjolla vuori- ja merinäkymiä.

Epäonni nro 2: Oikeasti olimme pilvessä koko tuon vuoristo-osuuden. Ei mitään näkymiä😂


Tämä ylläoleva kuva otettu vasta kun olimme laskeutuneet vuoristosta alaspäin ja alla oleva riisipeltokuva ennen vuoristoon kipuamista.


Hải Vân Passillä on kaksi vaihtoehtoa, isompi tie, jota pääsee autollakin ja haastavampi vain pyörille. 

Sumu oli niin kova, että emme nähneet mitään, joten menimme asvaltoitua tietä. Rengasrikosta johtuen päivämme oli venymässä kolmella tunnilla.  Tiesimme, että päivänvalolla emme Hoi Aniin ehtisi.

Chùa Linh Ứngin buddhalaistemppelin buddha näkyy kauas, niin massiivinen se on, 67 metriä.


Ajoimme Da Nangin lävitse, toki rantareittiä. Mutta kyllä liikennettä piisasi. Da Nang on satamakaupunki Etelä-Kiinan meren rannalla. Sen asukasluku on noin 800 000.

Nämä kuvat otettu myöhemmin, kun yövyimme Da Nangissa ennen seuraavaa lentoa:


Da Nangissa on Lohikäärmesilta (Dragon Bridge). Sillan lohikäärme sylkee vuorotellen vettä ja tulta noin vartin ajan viikonloppuiltaisin. Vaikuttavaa. Vaikka olimme monensadan metrin päässä, tuuli toi vettä meidänkin päälle.


Vietnamilaisille numero 6 on onnen numero, joten lohikäärmesilta on 666 metriä pitkä, 66 metriä korkea ja sillalla on 6 kaistaa.

My Khe eli China Beach jatkuu Hoi Aniin saakka. Melkein koko matkan ajoimmekin rantaa pitkin. China Beach -nimen ovat keksineet amerikkalaiset sotilaat, jotka rantautuivat Vietnamin sodan aikana Da Nangiin. Uimiseen aallokko on liian kova ja rannalla liehuivat punaiset liput. Tietyt osat rannasta olivat nauhoitettuja ja niissä kohdin sai uida uimavalvojien silmien alla. 

Da Nang on edullinen rantakohde. Edullisuus johtuu siitä, että majoitustarjontaa on hurjasti koko 30 kilometrin mittaisen rannan pituudella. Ei pääse suosikkipaikkoihimme kuitenkaan tämä kohde.

Viimeinen kohde eli Marmoritemppeli oli suljettu jo siltä päivältä, kun ajoimme ohitse..

Jos olen koskaan epäillyt (en ole), niin nyt en ainakaan. Mieheni on maailman paras moottoripyöräilijä. Hän asetti kaksi ehtoa päivän reitille. Ei pimeässä ajoa ja ei suurkaupungin läpiajoa. Molemmat toteutui ja olen todistetusti hyvissä käsissä❤️. 

Kun Vietnamin liikenteessä olen hänen kyydissä ollut, niin nyt voin mennä missä vain. Millaisia itsesi ylityksiä olet tehnyt ulkomailla?

22 kommenttia

    • Mari

      Toi olisi huippua. Ehkä etelästä pohjoiseen, niin ajaisi valtameren puolta. Ja Vietnamissa ei meidän kokemuksesta tarvitse pelätä edes rengasrikkoa😅. Apua saa!!!

      • Merituuli Maanoja

        Swastika on vuosituhansia vanha onnen vertauskuva, jota on käytetty onnen, hyvän tai ikuisen symbolina monissa eri kulttuureissa. Sopii siis erinomaisesti buddhalaiselle hautausmaalle. Hakaristi eli svastika on typistetty Läntisen maailman ajatuksissa natseihin ja Ii MS hirveyksiin. Tulkinnan kaksijakoinen ristiriita ehkäisee, ja hyvä niin, sen käyttöä meillä.

  • Eveliina / Reissukuume

    Muutaman kerran olen ollut ihan vaan Varsinais-Suomessa moottoripyörän kyydissä, ja luulen, etten millään kerralla uskaltanut hengittää 😀 Eli jäisi kyllä vietnamissakin kokeilematta, luulisin. Toisaalta mut on helppo ylipuhua melkein kaikkeen mukaan, joten… 😀

  • Cilla Maria Travel

    Hà Giang Loop kiinnostais meitä mahdollisesti tulevan talven Kaakkois-Aasian reissulla, mutta luultavasti ei kuitenkaan lähdetä ajelemaan mutkaisille teille, kun kummallakaan ei ole kokemusta moottoripyöristä (mulla vaan skoottereista).

    Tuo on kyllä ikävää, jos matkaan tulee odottamattomia mutkia. Meillä puhkes rengas Kosovon maaseudulla, mutta onneks tilanne oli sellainen, että naula oli vielä paikallaan renkaassa, joten autolla pystyi ajamaan lähimmälle korjaamolle. Ei huomattu ajon aikana siis mitään, mutta rengaspaineen vikavalo syttyi. Renkaan paikkaus maksoi alle 3 euroa.

    Ja mitä tulee itsensä ylittämiseen, niin on niitä ollut hieman eritasoisia juttuja vuosien varrella. Ihan ensimmäinen oli vuonna 2011, kun muutin Espanjaan tekemään koulun työharjoittelujakson. Se oli ensimmäinen kerta, kun kävin yksin ulkomailla. Toinen kerta tuli, kun otin lopputilin loppuvuodesta 2018 ja lähdin heti vuodenvaihteen jälkeen reppureissaamaan yksin 2,5 kk Keski-Amerikkaan. Muita pienempiä juttuja on olleet mm. zipline kanjonin yli Balkanilla ja kuumailmapallolento Egyptissä. Molempien turvavarusteluja pelkäsin etukäteen, mutta onneks tuli heitettyä pelko romukoppaan. Kokemukset oli tosi hienoja!

  • Merja / Merjan matkassa

    No olipas nyt monenlaista harmia matkassa. Moottoripyöräily ei ole mun juttu. Olen nuorempana ollut kaverin kyydissä, joka ajoi tahallaan todella kovaa ja siitä jäi ikävät fiilarit. Meidän ystäväperhe on houkutellut Jenkkeihin pyöräreissulle, mutta luvattiin lähteä mukaan vain, jos saadaan ajaa autolla perässä. 🙂

  • Ne Tammelat

    Huh! Tapahtumarikas etappi teillä. Onneksi rengasrikon yhteydessä ei käynyt pahemmin ja saitte nopeasti apua. Tuolla tavalla reissatessa näkee ja kokee kyllä todella hyvin paikallista elämää kaikilla aisteilla.

  • Elina / elinanmatkalaukussa

    Olipa edullinen renkaanvaihto, voisin kuvitella että suomessa maksaisi paljon enemmän uusi rengas+työt päälle? Tuo kuulostaa ihan mun tuurilta ”ei sitten sitten sitä ja sitä” ja todellakin osuu kohdalle juuri sitä 😀 Ajoitteko takaisin samaan suuntaan vai saitteko jättää moottoripyörän toiseen kaupunkiin? Itte ylitin itseni nyt Omanissa kun uskalsin viimein hypätä autonrattiin ulkomailla. Siinä tuli todellinen ”ylitin itseni, jess!!!” fiilis 🙂

  • Aila ja Juha

    Hui, miten monenlaista ehditte kokea! Ja olit saanut kerrottua mielenkiintoisia ja positiiviseltakin kokemukselta kuulostavia juttuja sekä ihmisten kohtaamisesta että varsinkin noista hautausmaanäkymistä, vaikka ilmeisesti päivässänne oli todella paljon noita huolia. Minäkin muuten muistin, että hakaristillä on jokin muu kuin natsitausta, mutta en olisi osannut selittää, onneksi sait oikean tiedon. Turvallisia matkoja teille! Aila

    • Mari

      Jotenkin tämä kahdestaan matkustaminen verrattuna kuuden hengen perheenä matkustamiseen on niin helppoa, että vastoinkäymisetkin kokee melkein rentona seikkailuna.🤭

  • Anna |

    Swastika on ainakin 11 000 vuotta vanha symboli. Hakaristi on ollut käytössä jo ennen kuin arjalaiset saapuivat Keski-Aasiasta Pohjois-Intiaan noin 1 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Swastikaa näkee ympäri maailma, jos vain osaa katsoa. Japanissa mm. temppeleissä todella yleinen symbooli.

    Yksi hullu viiksihemmo vaan omi sen, ja nyt kaikki luulee että natsit keksi tuon.

    Olen muuten tehnyt tuon A reitin kuljettajan kanssa joku 10 vuotta sitten.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *