Ruskaroadtrip Lapissa – Osa II: Inari ja Saariselän patikat

Maisema kuin maalaus. Sitä on syksy Lapissa. Vaatekaupassa syyskauden värit eivät juuri innosta minua, kesän lasta. Luonnossa sen sijaan kyllä. Oranssinpunainen, purppuranpunainen, viininpunainen, keltainen eri sävyissään. Aah <3

Roadtripin osasta I voit lukea tästä. Lapin roadtrip kulki Muonion Pakasaivosta kolmen Ylläksen seudun eri tunturin päiväpatikointiin. Valloitimme Kesänkitunturin Pirunkurun puolelta, Aakenustunturin ja Särkitunturin.

Tässä Roadtripin toisessa osassa jatkamme matkaa pohjoiseen kohti Inaria ja sieltä taas alaspäin Saariselälle ja Kiilopäälle. Saariselällä ja Kiilopäällä taas vaellettiin yhden taukopäivän jälkeen

Muonion Särkitunturilta suuntasimme kohti Inaria tarkoituksena yöpyä puskaparkissa jossakin kauniissa paikassa. No kauniita paikkoja tai turvallista pysähdyspaikkaa ei vain ole tien 955 varrella. Ei ole turvallista pysäköidä tien reunaan siitä syystä, että jengi todella ajaa kovaa ko.tietä ja ei pimeällä oleta kenenkään olevan pysähdyksissä… Jossakin vaiheessa  navigaattori sanoi, että 166 km kyseistä tietä eteenpäin, siis hiekkatietä. Tsekkasimme Park4night sovelluksesta, että viidenkymmennen kilometrin päässä Pokassa pitäisi olla jokin levike tien varressa. Sinne siis.

No eikö juuri ennen sitä ole käytännössä ainut baari kahteen sataan kilometriin… Ja eiköhän ukkeleita seiso katselemassa, kun ajamme ohitse… Onneksi baari oli kuitenkin kilometrin päässä levikkeestä ja kukaan ei tullut yöllä koputtelemaan ikkunaan.

4. päivä:

Saamelaismuseo Siida Inarissa, vierailu luolassa (Karhunpesäkivi) sekä fatbikepyöräilyä mm. Kaunispään huipulle Saariselälle auringonlaskua ihailemaan

Inarissa satoi aamulla sen verran, että oli pakko unohtaa unelmani vaelluksesta Piepaljärven erämaakirkolle 4,5 km päähän mistään sivistyksen kaltaisestakaan. Kirkko jää odottamaan seuraavaa reissua. Tyttöni haikaili Saamelaismuseo Siidan valokuvanäyttelyssä kuvia Nuvvus-Ailigasille. Se olisi ollut VAIN parin tunnin ajomatkan päässä pohjoisessa. Edelleen sateesta johtuen kannatti unohtaa se. Se olisi Pohjois-Norjan, jäämerireissun vaelluskohde.

Meillä jäi aikaa pysähtyä rauhassa Saamelaismuseo Siidalle. Aivan upea museo. Museota laajennetaan, joten pitää kyllä pysähtyä myöhemminkin. Ulkoa perinteinen kotiseutumuseo ja sisältä historiaesineistöä ja alueen luontoa visuaalisesti esittelevä upea, moderni museo. Vaihtuvia näyttelyitä olivat nyt valokuvanäyttelyt Tenolta ja Saamenmaan asukkaista seitsemältä (?) eri vuosikymmeneltä.  Audiotoriossa oli hieno revontuliesitys – ehkä jää ainoaksi revontulikokemukseksi tällä reissulla…

Alunperin museo on perustettu Saamelaisten yhdistyksen voimin 1959. Ulkomuseon rakennukset on siirretty n. 30 kilometrin päästä Tirron pihapiiristä vuonna 1960. Ne edustavat talollisten saamelaisten asumista 1800-luvulta peräisin olevissa rakennuksissa.

Inarista matkan varrelle Saariselälle osuu Karhunpesäkivi. Valitettavasti olimme syöneet Saamelaismuseon järkyttävän ylihinnoitellun (15€/hlö) lounaan kuivine korvapuusteineen. Karhupesäkivellä olisi saanut samalla hinnalla lohikeiton letuilla tai poronkäristystä jollakin pienellä makealla.

Karhunpesäkivi on  erikoinen luonnonnähtävyys. Iso siirtolohkare, joka pitää sisällään onkalon. Onkalo suurenee vähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Ehdottomasti lapsiperheiden pysähtymispaikka, kiva onkalon valloitus ja leikkipaikka pihassa.

Leveitä 300m pitkiä puuportaita pitkin pääsee luolalle, jonne saa mennä pienestä kolosta. Kovin suurikokoiset tai jäykät aikuiset eivät kolosta sisään pääse. Sisällä mahtuu seisomaan useampi ihminen. Jos jatkaa portaita 200m korkeammalle näkee Inarijärveä. Ei erikoinen näkymä, järvi on oikeasti kaukana pieni pläntti, mutta mukava astella portaita pitkästä aikaa.

Kaunispään huipulle Saariselällä menimme illalla auringonlaskua ihailemaan vuokraamillamme e-fatbikeilla (36€/2h). Pyöräily oli hauskaa, paitsi alussa. Meinasin vetää Holiday Clubin etuikkunasta sisään… Kokeilin heti kaasun toimintaa, kun respan työntekijä näytti mikä mikäkin vipu on… Ensimmäisen vartin olin aivan varma kuolevani tai tappavani jonkun, mutta sitten sain jujusta kiinni. Ja oli huisin hauskaa, ihan metsäpoluillakin mentiin. Olisi voinut olla pidempään. Toki yö tuli vastaan ja pyörissä ei ollut edes valoja (lainvastaisia siis nykyisellään, kun uusi liikennelaki edellyttää etuvalot ja taka”vilkun”).

Kun on kolme päivää elänyt ja yöpynyt autossa, niin kaipaa kunnon pesulle. Holiday Club Saariselän kylpylä ottaa vastaan myös lemmikkivieraita ja Ronja nautti yli kaiken kuten kuvasta näkyy.

5. päivä.

Vaellukset Iisakkipään huipulle Saariselällä ja Kiilopäälle, 14 km.

Santa’s Hotel Tunturi parkkipaikalta lähtee 7km rengasreittivaellus Iisakkipään huipulle (1,5h meille, ohjeaika 3h).

Reitti on merkitty paaluilla, joissa lukee Iisakkipää. Reitti kulkee ensin metsässä ja hieman ennen Iisakkipään huippua ylitetään puuraja. Iisakkipään huipulta aukeaa maisemat Urho Kekkosen kansallispuistoon ja Venäjälle asti. Paitsi tänään, kun oli pilvinen päivä. Huipun jälkeen tullaan Pääsiäskurun viereen. Vaellus oli kiva, mutta jos tästä meidän roadtripin vaelluksista pitäisi jotain jättää pois, niin se olisi tämä. Reitillä kulki paljon senioreita. Varmasti siitä syystä, että reitti oli mielestäni melko helppo.

Iisakkipään vaelluksen jälkeen ajoimme 20min Suomen Ladun Kiilopäälle, josta lähtee 2km reitti Kiilopään huipulle. Takaisin tulimme  Kiirunapolun kautta (yht 6 km).  Kiilopäätä kutsutaan matalan kynnyksen tunturihuiputukseksi. Jos siis roadtripiämme lukiessa sinun tulee hiki, niin älä säikähdä, vaan lähde ainakin Kiilopäälle!!! Polultakaan ei voi eksyä. Lenkkarireitti. Paitsi, jos jatkat Kiirunapolkua ja et palaa portaita pitkin alas, niin sitten vaelluskengät jalkaan.

Reittiä ylöspäin mentäessä kuljetaan pitkospuuportailla, 860 rappuaskelmaa niitä kait pitäisi olla, mutta en ymmärrä, miten askelmat lasketaan. Norjassa menin 1600 askelmaa ja jo 400 kohdalla olin uupunut, nyt ei tuntunut miltään…

Tässä kuvatunnelmia huipulle noustessa:

Huipulta on upeat maisemat, ja sieltä voi nähdä Nattastunturit, Sokostin, Hammastunturien sekä Kaunispään huiput. Tältä näyttää huipulla, juuri sopevasti aurinkokin pilkisti:

Matka alaspäin Kiirunapolkua pitkin.

Kiirunapolkua ei kulkenut kukaan muu kuin me, käsittämätöntä. Polun päässä oli nuotiopaikka ja saimme keskenämme sielläkin tehdä tulet ja paistella räiskäleet ja makkarat. Onko nyt jotkut ruskaviikot??? Luonnon värityksen mukaan on, mutta tällä polulla ei kulkijoita ollut. Ehkä siksi, että oli hieman sateinen päivä ja edeltävät ja tulevat päivät olivat kauniita/luvattiin kaunista säätä.

Samana iltana ajoimme vielä Sompion luonnonpuistoa kohden. Yöpymispaikka löytyi seuraavan päivän vaelluksen lähtöpaikalta. Lue lisää Nattasten ja Pyhä-Luoston vaelluksesta tästä  postauksesta.