Lappi,  Suomi,  Vaellus

Saariselän talvikävelyreitit – ja samat reitit ruska-aikaan

Vaellukset Iisakkipään huipulle Saariselällä ja Kiilopäälle

Saariselälla on kaksi Urho Kekkosen kansallispuistossa olevaa lyhyttä talvivaellusreittiä, jotka on mahdollista kulkea talvikengillä. Reitit ovat useimmiten niin tamppautuneita meistä innokkaista vaeltajista. Virallisesti ne ovat lumikenkäreittejä, joten tarkista luontokeskuksesta/Kiilopään vastaanotosta tai esim. Facebookin Saariselkä-ryhmästä ovatko ne ilman lumikenkiä kuljettavissa.

Olen kulkenut nämä reitit sekä talviaikaan että ruska-aikaan, tässä artikkelissa kuvia molemmilta reissuilta. Vertaa, ihastu ja päätä, kumpi on sinun vuodenaikasi. Huipulla tuulee aina, muista tämä pukeutumisen suhteen ja vaikka Kiilopään huiputus on lyhyt, niin sen verran vie voimia, että vesipullo on hyvä olla matkassa.

Paradise on earth

Iisakkipää huiputus

Saariselän keskustasta Santa’s Hotel Tunturi parkkipaikalta lähtee 7km rengasreittivaellus Iisakkipään huipulle. Kierros kesti 1,5h ruska-aikaan ja 2,5h talviaikaan. Talviaikaan olosuhteet olivat hyvät, joten voi varautua myös, että vaellus voi kestää kauemminkin.

Reitti on merkitty paaluilla, joissa lukee Iisakkipää. Reitti kulkee ensin metsässä ja hieman ennen Iisakkipään huippua ylitetään puuraja. Iisakkipään huipulta aukeaa maisemat Urho Kekkosen kansallispuistoon ja Venäjälle asti. Siis hyvällä kelillä. Huipun jälkeen tullaan Pääsiäskurun viereen. Vaellus on kiva, mutta ei mitenkään erityinen.

Huipulta:

Kiilopään huiputus

Santa’s Hotel Tunturin parkkipaikalta ajaa  20min Suomen Ladun Kiilopäälle. Täältä lähtee 2km reitti Kiilopään huipulle.  Kiilopäätä kutsutaan matalan kynnyksen tunturihuiputukseksi, mutta rehellisesti sanottuna pidemmästä matkasta huolimatta Iisakkipää on mielestäni selvästi helpompi. Toisaalta Kiilopään maisemat ovat niin upeat, että se on must see. Talviaikaan näin yhden isän pienten lapsiensa kanssa kääntyvän takaisin puolivälissä, pienet väsyivät. Pulkka mukaan siis tarvittaessa, sillä voi myös varoen laskea alas ;-). Jotkut olivat jopa lumilaudat raahanneet ylös ja laskivat niillä alaspäin.

Kiilopään reitin aloituksen löytää menemällä ison lähtöportin lävitse ja seuraamalla Kiirunapolku kylttejä. Reitin saa siis tehtyä lumikengillä myös rengasreittinä, talvikengillä onnistuu vain huipulle ja takaisin. Edestakaisin huiputus kestää talviaikaan reilun tunnin ja kesäaikaan vähän vähemmän.

Tässä kuvatunnelmia huipulle noustessa:

Huipulta on upeat maisemat, ja sieltä voi nähdä Nattastunturit, Sokostin, Hammastunturien sekä Kaunispään huiput. Tältä näyttää huipulla, juuri sopevasti aurinkokin pilkisti:

Mikä on lempivuodenaikasi Lapin matkailuun? Miksi?

7 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Mekin käytiin patikoimassa nuo reitit muutama viikko sitten. Mentiin muuten tuo Kiirunanpolku rengasreittinä tavallisilla talvikengillä. Ihan hyvin se onnistui, vaikka selvästi vähemmän se olikin tamppautunut kuin toinen puoli tai patikkareitti Iisakkipäälle. Kyllä oma suosikkini on syksy ja ruska-aika tai sitten ihan sydäntalvi, kun puut ovat vielä lumen peittämiä.

  • Anne | Elämää Nomadina

    Talven tunturireissulla on tullut keskityttyä hiihtolatujen kuluttamiseen, ja varsinaista talviretkeilyä siis harrastettua kovin vähän. Patikointiin noilla seuduilla valitsisin silti kuitenkin ruska-ajan, siinä on jotain omanlaistansa taikaa.

  • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

    Hauska postaus kun oli kuvia eri vuodenajoilta. Ihan erilaiset maisemat kyllä! Mä yritin sillon viime talvena kiivetä Iisakkipäälle, mutta päädyin vahingossa Vahtamapäälle. Sit alkoi tulla jo hämärää ja puhelimesta meinas loppua akku, niin lähin tarpomaan takas päin upottavassa hangessa, joten jäi Iisakkipää valloittamatta. Kiilopäällä kävin vaan savusaunassa ja avannossa.

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Kiitos vinkeistä. Tästä löytyikin heti meille lasten kanssa vaeltaville hyvä paikka. Mutta kesäkeleissä sitten varmaankin. Meille muuten taisi käydä täällä Kaliforniassa Sierra Nevadan vuoristossa juuri noin, että olimme lumikenkäreitin vieressä pulkkamäessä mutta polku oli niin tallaantunut, että kävimme sen kävelemässä talvikengillä. Varmaan myös säällä oli vaikutusta sillä seuraavana päivänä oli paljon loskaisempaa.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *