Albania,  Balkan,  Eurooppa,  Roadtrip

Balkan roadtrip: Albania Thethin vuoristosta Vloreen

Tässä blogijutussa vaelletaan Thethin kansallispuistossa ja vietetään kaupunkielämää Albanian vanhimmassa kaupungissa, pohjoisen Shkodrassa, kävellään mukulakiviportaita ottomaaniaikaisessa Beratin kylässä  sekä palvotaan aurinkoa ja shoppaillaan Keski-Albanian Vlorassa. Vlorasta lähti autolautta Italian Brindisiin.

Havaintoja Albaniasta  

Mersuilijoina meillä oli levollinen olo. Jos paku hajoaa, niin meillä on hyvät oltavat, varaosia löytyy ja osaamista, mersuja todella paljon katukuvassa. Ranskassa ei ollut juuri nimeksikään.

Onneksi ei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut autoprobleemia. Bensa kallista (n.1,7€/l, 2024), kalliimpaa kuin vaikka Italiassa. Paikalliset ottavat bensaa pieniä määriä kerrallaan. Niissäkin kaupoissa, joissa kortti käy, paikalliset maksavat käteisellä.

Moni tuttuni on kommentoinut, että haluaa mennä Albaniaan. Sanon kaikille, että minua Albaniassa ahdisti sen roskaisuus ja köyhyys. Albanian pohjoisosa vuoristoineen oli kylläkin upea. Ihan etelän turistialueista en osaa sanoa, kun sinne emme menneet. Otan kantaa pakumatkailijana.

Olin lukenut Albaniassa olevan nallekarhuja ”hirtettyinä”. Täten pidetään pahat henget poissa rakennusvaiheessa. Näin kuitenkin vain yhden autokorjaamon yläpalkissa tällaisen nallen.

Teiden varrella ruuhka-aikaan oli kerjäläisiä lapsiensa kanssa. Plus järkyttävät määrät katukoiria kaikkialla. Paikalliset kohtelee ilkeästi koiria, ja koirat ovatkin todella säikkyjä ja alistuvia.

Rajamuodollisuudet Montenegrosta Albaniaan sujui nopsasti, alle puolessa tunnissa.

Matkalla Thethiin lehmiä, hevosia ja vuohia serpentiinitiellä 

Kun 50 km matkaan menee reippaasti ajaen 1,5 tuntia, niin tiedät ajaneesi serpentiinitietä. Oli pakko jäädä matkan varrella olevalle isommalle levikkeelle yöpymään. Aamulla upeat vuoret ja auringonnousu tervehti meitä.


Maisemat auton kyydistä olivat jo heti rajan ylityksen jälkeen käsittämättömiä, maisemien ilotulitusta.


Teimme Thethin kansallispuistossa 3,5 tunnin (reilu 7 km) ympyräreittivaelluksen. All trails apistä löytyi Red2a (Hardedaj-Nenreth-Theth). Kannattaisi mennä päinvastaiseen suuntaan, me menimme myötäpäivään.


Alkumatkalla tuli Santiago de Compostela fiilis, kun reitti meni pikkukylän läpi.

Talojen katoissa oli käytetty kauniisti harmaantuvaa Siperian lehtikuusta, tetriä tai vastaavaa. 


Hevosia oli kytkettynä vain lyhyen narun päähän. Ensialkuun ajattelin, että hevosia käytetään turismiin, mutta ei, taisivat ne ihan työhevosia olla.  Miten sitä turistina ajattelee, että kaikki itseä varten..


Metsäosuuksia ja ylöspäin kävelyä noin puolet reitistä, sitten alettiin mennä alaspäin ja oli todella ikävä tulla kivikko-osuutta alas. Ei kuitenkaan mitenkään mahdoton paitsi sateella. Ihan ok vaellus, hyvää urheilua, ei niinkään maisemien vuoksi.

Maisemiakin oli:


Lopuksi taivalsimme myös kauniin kirkon ohitse. Matkalla virtaava joki oli pitkälti syyskuussa kuivunut uoma.


Arvioitiin sää vähän väärin (yö oli kylmä), oli liikaa vaatetta. Kyllä se kuumuus tuli ..

Auton kyydistä oli varmasti parhaat maisemat.


Jos olisi kunnolla ottanut asioista selvää, niin Shala Valley/Lugina e Shalës, Shala joki olisi ollut vain 30 min matkan päässä – kuulemma Albanian Thaimaa. Hieno olisi ollut, mutta lisää mutkatietä olisi ollut 1h edestakaisin. No jos oltaisiin jääty yhdeksi yöksi vielä, niin sitten olisi kannattanut.

Jälkiviisaasti olisi kannattanut olla pidempään, mutta tuli poltti pehvan alla poltti pakuilijoita.

Shkodra on yksi Albanian vanhimpia kaupunkeja

Shkodër/ Shkodra on Pohjois-Albaniassa sijaitseva kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka. Näin olin lukenut. Valitettavasti kaupunki on päässyt rapistumaan ja lahoamaan. Kaupungin ydinkeskusta on kyllä ihana kävelykeskusta.


Albania tuntuu tämän reissun maista köyhimmältä – oikeastikin on Euroopan neljänneksi köyhin maa Moldovan, Ukrainan ja Kosovon jälkeen.

Käytönnössä tämä näkyy Shkodërissäkin siten, että jopa kaupungin kahden kävelykadun rakennuksista osa on hajoamispisteessä. Mukavia ihmiset kyllä ovat, ehkä reissun mukavimpia.


Aamulenkillä Shkodërissä pohdin sellaista, miksi muuten ulkomailla pyöräillään aina satula alhaalla?

Oli koulujen aloituspäivä ja perheet ostivat kukkia tämän kunniaksi. Kaduilla vähän joka kulmassa oli maidon ja hedelmien suoramyyntiä. Lämpöä siis aamusta parikymmentä, päivällä kymmenen astetta enemmän. Toki maitoa ei ole pastoröity, mutta.. 


Kaupungissa kaksi kävelykatua, joita pidetään puhtaana, muutoin järisyttävän likaista. Kilttejä katukoiria on kaikkialla. 


Juoksin baarin ohi ja siellä oli niin hellyyttävän näköinen vanha pappa. Oli tullut kainalosauvoillaan tupruttelemaan ja aamun viinille ja kahville.

Oli pakko palata ja kysyä saanko ottaa kuvan. Kerroin olevani Suomesta ja hän alkoi kertomaan pitkää tarinaa – kertoi eläytyen, mutta en niin mitään ymmärtänyt. 


Shkodra sijaitsee lähellä Shkodër-järveä, joka on Balkanin suurin järvi

Shirokan luonnonpuisto oli pettymys. Lietteen hajua kaikkialla. Villihevosia näkyi taas roskalaatikoiden lähellä. Hiffasin, että hevoset eivät ole karanneita vaan villejä, kun todistimme irtohevosia jo keskellä ei mitään Thethin kansallispuiston teillä (sielläkin roskalaatikoiden kimpussa). Meillä oli ylikypsiä päärynöitä. Otin ne pussista pois ja kaadoin maahan hevosille.


Kun lähdimme jatkamaan matkaa Thethistä ja etenkin Shkodëristä alkoi silmiin tulla todellinen tavallisen albanialaisen Albania. Likainen ja kulahtanut. Jonkin verran näkyi Stalinin aikakauden betonilaatikkoarkkitehtuuria myös.

Ajomatka oli hidasta. Liikenne ei vetänyt. Kerjäläisiä tiellä pyytämässä rahaa ajokaistoilla. Selityksen matkan hitauteen näkee katsomalla karttaa, tietä ei ole montaakaa Albaniassa. Päästiin tarkkailemaan ympäristöä.

Onhan se hirveää, kun Albanissa kuka vaan voi kaataa kuorma-autolavallisen roskaa pellon reunaan..

Yhdessä pajassa oli hyllytettynä satamäärin pesukoneen rumpuja – kun ihmettelin ääneen asiaa, niin mieheni sanoi, että niistä irrotetaan luultavasti terästä. Harvinaisen rumat olivat koko päivän näkymät.


Krujë oli kohteena, mutta siis me ei päästy sinne. Moottoritiellä A1 ei ollut niitä ramppeja, jotka google mapsin mukaan piti olla… Harmitti ja nauratti samaan aikaan🤦‍♀️🤷‍♀️

Jäi välistä respan työntekijän suosittelema historiallinen ja viehättävä kaupunki. Krujë on tunnettu Albanian kansallissankari Skanderbegin kotipaikkana. Skanderbeg, joka vastusti ottomaanien valtaa 1400-luvulla, on tärkeä osa Albanian identiteettiä. Krujën basaarialue on yksi Balkanin vanhimmista. 

Hassuinta tässä oli, että juuri ennen A1 tien alkamista kävin huoltiksella kysymässä tarvittavista tarroista yms. Hänelle kerroin minne menemme. Hänkään ei sanonut, että ei onnistu kyseiseltä tieltä. Mietin, että olikohan tyttö koskaan edes ajanut kyseistä tietä.. Puhui todella hyvää englantia, joten kielitaito ei ollut syy.

Durresiin emme poikenneet, sillä respan työntekijän mukaan siellä ei ole muuta kuin meri (näimme tieltä talojen välistä meren) ja kun Vloreen olemme menossa, niin se löytyy sieltäkin.

Dinnerille Beratiin ”Tuhannen ikkunan kaupunkiin”

Keski-Albaniassa sijaitsevaa Beratia kutsutaan tuhannen ikkunan kaupungiksi. Kun saavut kaupunkiin, niin näet mitä sillä tarkoitetaan, vuoren rinteessä on todella satoja/tuhansia ikkunoita. Kaunista.


Beratin vanhakaupunki on ottomaaniaikainen vanha kylä, jossa mukulakiviportaita piisaa. Harmillisesti satoi, niin en päässyt nautiskelemaan kujista haluamallani tavalla. Ravintolatarjonta oli hyvää.

 

Berat on Unescon maailmanperintökohde – ja ehdottomasti listaan kuuluva!!!


Vanhasta kaupungista näkee myös modernin kaupunginosan pitkät kävelykadut. Sinne emme menneet. Alunperin tarkoitus oli yöpyä Beratissa, mutta Park4night in antamat ehdotukset olivat niin turvattoman oloisia (joenrinteen päällä ”metsikössä” järkyttävän roskaisia).

Jälkiviisaasti tiedämme nyt, että roskaisuus ei Albaniassa tarkoita vaarallisuutta vaan normia, mutta sitä emme silloin olleet sisäistäneet.


Beratin vierailu jäi monella tapaa tyngäksi. Sateella emme lähteneet kävelemään 20 minuutin kävelyä Beratin linnoitukselle. Olisi ollut ihan must see, mutta ei voi auttaa. Linnoituksen sisällä on kuulemma edelleen asutusta kirkkojen ja museoiden ohella. Erityisesti olisin halunnut nähdä punaisen moskeijan, joka on yksi Albanian vanhimmista (1400-luvulta).


Beratin vanhakaupunki koostuu kahdesta kaupunginosasta, jotka erottaa joki ja silta: Mangalemin alue oli aiemmin muslimien alue, kun  taas Gorica oli kristitty.


Vlorëa kutsutaan Vlaraksi, Valonaksi ja Aulonaksi

Vlorë sijaitsee Albanian lounaisrannikolla kohdassa, jossa Adrianmeri vaihtuu Joonianmereksi. Kaupunki on 80 000 asukkaan kotikaupunki.

Se on tärkeä satamakaupunki, sieltä mekin menimme autolautalla Italian Brindisiin.


Vlorë perustettiin 500-luvulla ennen Kristusta Aulon-nimiseksi kreikkalaiseksi siirtokunnaksi. Kaupungilla on ollut monia valloittajia, mm. Serbia, Osmania, Turkki, Italia ja natsisaksa.

Vlorëlla on ollut keskeinen merkitys Albanian historiassa, erityisesti maan itsenäistymisen aikana vuonna 1912. Ismail Qemali julisti siellä Albanian itsenäiseksi. Vanhassakaupungissa onkin tähän liittyvä muistomerkki. 


Vanhakaupunki on jotenkin liian modernisoitu, siloteltu kahden kadunpätkän vanhakaupunki.


Vanhankaupungin reunamilta löytyy myös Muradie-moskeija. Se on 1500-luvulta oleva osmanien ajan moskeija, yksi kaupungin maamerkeistä.


Rantapromenadi ja sen lähdellä olevat kauppa/ravintolakeskittymä on siisti ja moderni – hetkeksi unohtaa olevansa rähjäisessä Albaniassa. Vlorëssa on kilometritolkulla rantaviivaa.


Vuoristoseudun ulkopuolinen Albania on kamala – oli vaan pakko paeta omaan kuplaan. Varattiin hotelli Radhhimë/Orikumin alueelta. Hotellihuone omalla isolla aurinkotuoliparvekkeella ja merinäköalalla Vloresta. 


Kaikkein pahinta mielestäni ehkä on se, että joka puolelle perustetaan omia kaatopaikkoja. Luonnollisesti kierrätystä ei tunneta täällä eikä pääosin muuallakaan (?) Balkanilla – poikkeuksena pullojen keräys (paitsi ei tietenkään edes sitä Albaniassa🤦‍♀️).

Mutta siis en ymmärrä, että hotellinkin omaan privaattirantaan on yhteen nurkkaan jätetty rikkinäiset aurinkotuolit ja muuta roskaa …😡. Myös hotellin aidan takana oli ”kaatopaikka”


Mitä kokemuksia sinulla on Albaniasta? Tämä postaus on poikkeuksellisen negatiivinen, joten toki mieluusti saa vinkata erilaisesta, ”paremmasta” Albaniasta. Berat oli toki kiva, mutta sielläkin sade vaikutti kokemukseemme.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.

5 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Omat kokemukset Albaniasta on ihan positiivisest. Tosiaan vuoristot ovat sitä upeinta seutua maassa. Me tehtiin Teth to Valbona -patikasta sellainen versio, että noustiin Tethistä reitin puoliväliin, korkeimmalle paikalle – ja palattiin takaisin. Näin oli helpompaa päästä jatkamaan matkaa kuin miettiä paluumatkaa Valbonasta. Upeita maisemia kyllä.

    • Mari

      Monessa maassa janareitin kulkeminen on käytännössä mahdotonta päiväretkenä. Autolla paluu lähtöpisteeseen voi kestää tuntikaupalla sekin. Vaikka ees taas on tylsä mennä, niin näin usein itsekin valitsen.

  • Reissu-Jani

    Albania on myös Slovenian ohella eräs suosikkimaista Euroopassa. Beratista pidin todella paljon ja mieleen on jäänyt se että kun istuin linnoituksessa pienessä kahvilassa niin viereisen viiniköynnöksen seassa oli vanha ruostunut käsikranaatti. En alkanut sitä mitenkään hipelöimään vaan join rauhallisesti kahvin ja poistuin paikalta. Toteisin vain että ”outoja nuo albanialaiseet puutarhan koristeet”.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *