Cookinsaarten Rarotonga

Rakastan saarielämää ja Cookinsaarilla leppoisaan saaritunnelmaan pääsee helposti.   Kanat, possut, koirat ovat osa katukuvaa. Paratiisisaari – mielikuvaa vahvistaa rantaveden värikkäät kalat ja helposti saavutettavat korallit. Ja vehreä luonto. 

Missä on Cookinsaaret ja mistä nimi juontaa juurensa? 

Cookinsaaret sijaitsevat keskellä Tyyntävaltamerta 3 500 kilometriä Uudesta-Seelannista koilliseen. Hahmotat saarten sijainnin helpommin, kun ajattelet saarten olevan Havaijin ja Uuden-Seelannin välissä. Jos olet perehtynyt karttaan paremmin, niin tarkempi sijainti on Ranskan Polynesian, esim. Tahitin ja Amerikan Samoan välissä.

Vuorokausi muuten vaihtuu juuri tässä, Uuteen-Seelantiin Suomesta aikaeroa on +11h ja Cookinsaarille -12h. Ole siis tarkkana, kun varaat majoitusta/lentoja, mille päivälle varaat😉

Cookinsaaret on Uuden-Seelannin erillisalue. Yhteys Uuteen-Seelantiin näkyy myös käytännössä. Cookinsaarten valuutta on Uuden-Seelannin dollari ja englannin kieltä puhutaan paikallisen rorotongan lisäksi.

Cookinsaarten ensimmäiset asukkaat saapuivat saarille Tahitista noin tuhat vuotta sitten. Espanjalaisia purjehti alueelle 1500-luvulla. Nimensä saartet saivat luonnollisesti Brittiläiseltä kapteeni James Cookilta, joka teki alueen merikartat 1770-luvulla.

1800-luvulla saarelle matkusti lähetyssaarnaajia Englannista. 

Vuodesta 1888 Cookinsaaret olivat Iso-Britannian siirtokunta. 1900-luvun alussa saaret liitettiin Britteihin kuuluneen Uuden-Seelannin osaksi.

Vuonna 1962 paikalliset äänestäen päättivät saarten siirtyvän alueelliseen itsehallintoon. Saarilla säädetään omat lait, mutta Uusi-Seelanti vastaa ulkopolitiikasta sekä saarten puolustuksesta. Cookinsaarelaiset ovat Uuden-Seelannin kansalaisia.

Polynesialainen kulttuuri näkyy Cookinsaarilla

Saarella koet aitoa polynesialaista elämäntapaa.

Ukulelemusiikki on perinteistä polynesialaista musiikkia. Ukulele musiikilla meidät toivotettiin tervetulleeksi jo lentokentällä. Ja hymyilevä polynesialaisnainen kukkaseppele kaulassaan ohjeisti matkailijoita.

Ravintolassa sinun pitää ehdottomasti syödä mereneläviä. Jos haluat maistaa aitoa, perinteistä, ota’ika mata’. Siinä on raakaa tonnikalaa ja kasviksia kookosmaidossa. Itse söin tätä Aitutakin saarella. Maistuvaa. Annos oli kyllä niin iso, että alkoi lopussa vähän tökkiä. Ymmärrän hyvin, että ulkkareille ei pakosti Suomessa silli ja uudet perunat maistu😉.

Tonnikalaa muutoinkin saa syödä huoletta lähiruokaa kun on ja voi suoraan poimia kodinvaihdon avocadopuista avocadoja.

Millainen turistikohde Cookinsaaret on?

Cookinsaarten 15 saarella asuu 15 – 20 000 asukasta, käytännössä suurin osa kahdella pääsaarella Rarotongalla ja Aitutakilla. Näihin kohteisiin minunkin reissu suuntautui. Turisteja saarilla käy vuosittain kymmenkertainen määrä, joka kymmenes heistä on risteilyaluspysähdyksellä. Sesonkia on Uuden-Seelannin talvi eli Suomen kesä. 

Noin puolet matkailijoista on uusiseelantilaisia. Jo Aucklandista koneeseen astuessa sen huomasi, pikkutyttö alkoi kikattamaan, hänestä puhuimme hassua kieltä.  

Myös entistä suurempi osuus (noin 100 000) saarelaista asuu muualla – lähinnä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Toisaalta myös toiseen suuntaan muutetaan, tapasin uusiseelantilaisen lapsiperheen, joka oli etätöissä saarella.

Cookinsaarten Rarotonga on paikka rentoutumiselle

Saari on pieni, pinta-alaltaan 236 km². Matka saaren ympäri syht hyväkuntoista tasaista tietä pitkin on vain noin 32 km. Wow-fakta on se, että nopeusrajoitus maanteillä 50 km/h. On aikaa katsella maisemia. Siis bussin kyydistä.

Oikeasti autoja menee läpivuorokauden keskeytyksettä. Autot häiritsevät rauhaa..

Olin miettinyt etukäteen, että voisi pyöräillä ympäri. Ihan leveä sivukaista pyörille, mutta miksi pyöräillä, kun voi hypätä bussin kyytiin – kymmenen kerran sarjakortti 2024 35$NZ ja kertalippu 5$ NZ. Lataa Transport me – appi ja seuraa milloin seuraava bussi tulee.

Asuimme kodinvaihdossa  pääkaupunki Avaruan lähellä. Rannalla kuten moni muukin saarella. Kun saaren ympäri rantaa myöten kulkee tie, niin asutus on luonnollisesti keskittynyt rantaviivalle. Avaruan puoli ja koko pohjoispuoli kivirantaa, eteläpuoli taas hiekkarantaa. Meidän ranta oli upea koralliranta.

Luonto on Cookinsaarten nähtävyys!!

Siirryimme puolessa välissä kodinvaihtoon eteläpuolelle Aroan beachin viereen. Saaren eteläosan rannat ovat hienoja valkoisia hiekkarantoja palmuineen ja koralliriuttoineen. 

Leppoista on elämä vaikkapa Muribeachillä. Murilaguuni on kapea kolmen saaren laguuni. Ainakin silloin, kun vesi ei ole korkeimillaan, niin saarille voi kahlata. Itse kahlasin Koromirille. Sinne järjestetään myös retkiä, joissa buffetruokailujen ohessa on livenä polynesialaismusiikkia. Itse nautin musiikin kuuntelusta kävellen saarta ympäri. Musiikki oli se paras osuus, itse saari tylsähkö. Meren pohja oli täynnä limaisia merikurkkuja (sea cucumber), niitä väistelin..

Fruits of Rarotongan edustalla on upea snorklata. Heti rannassa on riuttoja, jossa oli värikkäitä kalaparvia. Noin neljänsadan metrin uintimatkan päässä, juuri ennen aaltoja halkovaa riuttaa on korallejen kasvatuskehikkoja. Yhdessä kehikossa oli jättikokoinen simpukka. Ehkä arviolta 40×60 cm! Mielettömän upea. Tänne saa uida silloin kuin siellä ei ole retkiveneitä.

Rannalla ollut paikallinen opasti minua mihin päin uida. Sen verran kaukana on, että lähdethän uimaan vain olet vahva uimari (itse olen nuoruudessa harrastanut kilpauintia).

Ehkä saaren paras snocklauspaikka löytyi toisen kodinvaihtomme lähirannalta. Suoraan Kaena Restaurantilta mene rantaan ja ui kohtisuoraan ehkä 100 metriä. Olet paratiisissä. Erilaisia, erivärisiä koralleja mielettömästi. Kalat kaikissa tropiikin väreissä.

Riuttahait, baddakudat, rauskut ja jättiläis- ja merikilpikonniakin on. En siis tunnista näitä, mutta rannalla olevasta esitetaulusta bongasin nimiä. Muutoinkin kalakanta on monimuotoinen, en ole moisia kalojen nimiä edes kuullut ennen: papukaijakalat, vuokko- ja keisarikalat, sirppisuurisilmät yms. Snorklatessa pelästyi kerran jos toisen kun suht isojakin kaloja tuli kohti.

Kaena Restaurant ei ole hääppöinen ruokapaikka (lue: nuhjuinen), mutta palvelu oli ystävällistä – tämä ei ole saarella itsestään selvyys. 

Sata metriä eteenpäin oli The Rarotongan Beach Resort & Lagoonarium. Ravintolalla olisi ollut kerran viikossa tanssiesitys ruokailuineen – no tietenkin täyteenbuukattu juuri meidän viikolla. No kävimme sitten lounaalla ja lounaan yhteydessä saa oleskella vapaasti heidän uima-altaallaan ja rantatuoleilla ihan ilman eri korvausta.

Pohjoisrannan Black Rock ansaitsee maininnan. On luonnollista, että paikalla on mystinen maine, tunnelma oli maaginen. Paikallisen perinteen mukaan Black Rockilta esi-isien henget lähtivät viimeiselle matkalleen takaisin Havaikiin, myyttiseen kotimaahansa (mikä tahansa Polynesian saari). Paikka on valokuvauksellisesti kaunis, tummia laavakiviä, kirkas turkoosisävyinen vesi. Pieniä hiekkapoukamia. Mahdollisuus hypellä kiviltä veteen. 

Cookinsaarten ympärillä on kaksi miljoonaa (!!) neliökilometriä merta. Kiitos ja kumarrus Cookille, tämä alue on valaiden suojelualuetta. Valaita on 15 eri lajia. Meidän loppukesästä, heinäkuun ja lokakuun välillä ryhävalaat uivat  muuttomatkallaan läpi Cookinsaarien.

Entäs säät sitten? Maan ilmasto on trooppisen lämmin (18-29C), lempeät pasaatituulet puhaltavat ympäri vuoden. Sadekausi on saarilla tammikuusta toukokuuhun. Vain ajoittain on voimakkaita myrskyjä.

Olimme saarella tammikuussa. Lempeää sadetta saimme, yöaikaan usein satoi enemmän. Pari päivää oli pilvistä ja satoi enemmän päiväsaikaankin.

Patikointi saaren sademetsässä ja vuorilla on upea liikuntamuoto

Cookinsaaret ovat säilyneet neitseellisen asunsa, asioita ei ole kehitetty paljoakaan turismi edellä. Hyvä niin!

Rakennuskanta on kodikkaan värikästä. Osin kyllä saarille tyypillisesti ränsistynyttä.

Uudessa-Seelannissakaan ei juuri ollut kerrostaloja. Cookilla ei ole niin ainuttakaan kerrostaloa. Syy tähän on selkeä. Yksikään saaren rakennus ei saa olla korkeampi kuin korkein kookospalmu 🎯🥰

Saaren keskiosa on villiä luontoa vehreine kukkivine kukkuloineen. Sisämaassa asuvat myös papukaijojen ”sukulaiset” värikkäät lurikit. Valitettavasti ei osunut omaan silmään. Samoin kuin Uudessa-Seelannissa, myös Cookille ihmiset ovat tuoneet monimuotoisuutta tuhoavia eläimiä kuten rottia ja villikissoja.

Koin Uuden-Seelannin luonnon niin upeana, että Cookinsaaret vaikutti kuitenkin enemmän villiltä rämeiköltä. Lintukanta vaikutti omaan korvaan pienemmältä.

Yksi mahdollinen patikointireitti on ”Cross-Island Track”, upeine näköaloineen. Naapurimme (kodinvaihtokodin) heitti meidät reitin alkupisteeseen pohjoisosan parkkipaikalle (Car Park for Cross Island Trek and The Needle). Siitä kävelimme saaren läpi hyvin merkittyä polkua pitkin.

Reitillä on paljon virran ylityskohtia, paljon kiipeilyä ylämäkeen juurikkopolulla. Ja todella paljon vehreyttä. Jopa villikukkoja näkyi😅.

Kolmen tunnin päästä olimme päätepisteessä, vesiputouksen parkkipaikalla (Wigmore’s Waterfall). Oli ihana pulahtaa lopuksi vesiputoukselle uimaan. Kun kävelimme isolle tielle bussia odottamaan, niin näimme, että näköjään vesiputoukselle tulijoilta veloitetaan pääsymaksu. Eli kävele saaren läpi, niin pääset ilmaiseksi😅

Voit lähteä myös Raemarulle, tasahuippuiselle vuorelle. Tämä oli helpohkosti saavutettavissa kodinvaihdosta. Lähtöpisteeltä (-21,23510, -159,82089) edestakainen vaellus oli kahden tunnin kestoinen. Reitin paras osuus on perhoset. Ja hyvä kuntoilulenkki. Jos jompaan kumpaan sinulla vain aikaa, ei kahta sanaa, kävele saaren läpi.

Viimeinen reilu 50 metriä tällä reitillä oli suht kohtisuoraa kallioseinämää ylöspäin. 26 vuotias pitkäsäärinen tyttäreni kipusi huipulle köysiä ja kalliossa olevia metallirakennelmia hyödyntäen, itse jätin välistä. Ei kuulemma mitenkään erikoiset maisemat huipulla ja huippu piikkipensaiden valloittama.

Cookinsaaret ei ole massaturismikohde 

Matkailu on Cookinsaarten tärkein elinkeino. Joka viides paikallinen työskentelee matkailulle ja matkailu tuottaa kaksi kolmasosaa saarten tuloista.

Luin aika järkyttävää faktaa. Jos kaikilla maapallolla olevilla ihmisillä olisi sama kulutus kuin Cookinsaaren asukkaalla (ja vielä enemmän pahiksia me turistit varmasti), tarvitsisimme 4,9 maapalloa.

Tähän vaikuttaa moni seikka, ei vähiten se, että eri Cookinsaaret ovat tuhannen kilometrin päässä toisistaan. Muualle on vieläkin pidempi matka. 3,5 tunnin lentomatka Aucklandiin. Cookinsaaret ei valitettavasti ole ekomatkailijan kohde.

Turismi on tuonut myös ongelmia. Jätevesien puhdistus ei kuulemma ole pysynyt turistimassojen kasvun tahdissa ja tämän seurauksena laguunit ovat saastuneet. Myös makeaa vettä on liian vähän. Muovijätettä tulee liikaa..

Cookinsaarella on luonnon lisäksi myös muuta arvokasta, meren pohjalla on arvokkaita metalleja. Niitä voitaisiin käyttää akkujen valmistukseen.. Nyt 2025 käydään kiivasta poliittista kädenvääntöä siitä olisiko rahallisesti arvokas merenpohja myynnissä. Jokainen tietää mitä seuraa, jos näin toimitaan, luonto kärsii.

Muuta ihmeellistä

Cookinsaarten helmet tunnetaan maailman korumarkkinoilla. Aasian helmikaupan lisääntymisen myötä ja tautikantojen vaivatessa simpukkakantoja, helmiä ja niiden viljelijöitä on entistä vähemmän. Ei näitä myynnissä näkynyt.

Toki kauppoja saarella lähinnä vain pääkaupungissa (ravintoloja ja kulmakioskeja toki ympäri saarta).

Cookinsaarilla uinti on leppoista. Riutat suojaavat rantoja ja aallot ovat pehmeitä.  

Kylänraitit ovat paitsi ihmisille, niin myös kanoille ja pikkupossuille. Söpöä vai onko???!! Aamuviideltä todellisuus paljastuu, kukot herättävät sinut konsertillaan!!! Kaikkialla myös koiria. Koirat pitävät älämölöä pitkin yötä. Minun paratiisikokemusta nämä haittasivat. Mutta kuuluu asiaan, ei voi valittaa.

Eräs asia hämmensi. Talojen puutarhoissa on haudattuna lähiomaisia. Hautausmaitakin löytyy, mutta usein haudat oman tontin reunalla! No ainakin olisi helppoa käydä moikkaamassa ohimennen edesmenneitä.

Vinkki vielä lentokentän läheltä. Tsekkasimme ruumalaukut ajoissa ja menimme syömään kymmenen minuutin kävelymatkan päähän. 21.3 Vaiana’s Bar & Bistro on suoraan hiekkarannalla ja halutessaan voi vielä hypätä aaltoihin. Kerran viikossa rannalla on iltaisin myös asiakkaille ilmainen showkonsertti.

Bussissa juttelin Fidzistä kotoisin olevan naisen kanssa. Kyselin häneltä saarten eroja – hän sanoi, että hyvin samantyyppiset paitsi Fidzi paljon Cookinsaaria isompi. Tämä saari tosiaan rantaa pitkin kiertäen 32 km. Millä polynesialaisilla saarilla olet ollut, mikä on kokemuksesi eroista?

Jos haluat tutustua muihin Uuden-Seelannin roadtripin juttuihin, niin lue lisää tästä

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.