Edinburgh päivässä kävellen

Brittien kuukauden roadtripin päätepysäkki oli Edinburgh. Mieheni jätti minut bussipysäkille kaupungin ulkopuolelle aamukuudelta. Aikaa vuorokausi ennen paluulentoa kotiin. Oli merkattuna google mapsiin paikkoja ja katsottuna järkevä järjestys päiväkävelylle. Muuta suunnitelmaa ei ollut. Hyvä lähtökohta mukavalle päivälle❤️

Dean Village on pieni idyllinen kylä keskellä suurkaupunkia

Dean Village on Edinburghin salainen helmi. Sinne etsiydyin ensimmäisenä aamulla saadakseni kylän itselleni.

Portaita ylös ja alas, joen vartta pitkin kävelyä. Joen vartta pitkin pääsi kävelemään ikäänkuin ”rotkon” pohjalla”. Metsässä.

”Kaukana kavala maailma” – fiilis. Ei olisi arvannut miten lähellä on keskustan pöhinä. Vehreys. Voi kuinpa kuulisit vielä äänimaailman. 

Dean Villagen kylä on kuin suoraan romaanista. Romanttinen. Jokea ylittävät sillat vielä vahvistavat tunnelmaa.

Dean Villagen hautausmaata ei myöskään kannata jättää välistä.

Kylässä on erityislaatuisia taloja. Ei tavallaan hienoja, mutta ehkä kuitenkin

Edinburgh on tarinoiden kaupunki

En tiennyt ennen matkaani, että Edinburgh tunnetaan kummittelevana kaupunkina.  Kaupungissa sataa usein ja sen kautta on utuinen tunnelma. Minun reissulla ei näin ollut, sininen taivas ja auringonpaistetta. 

Kaikkia kivoja yksityiskohtia löytyy

Ikiaikaisuus, mukulakivikadut ja talojen välistä kulkevat kapeat väylät vielä vahvistavat fiilistä.

Kun katsoo ylöspäin, niin rakennuksissa on mielikuvitusta kirvoittavia yksityiskohtia:

Edinburgh on Harry Potter fanien  ”pyhiinvaelluskohde”

Edinburgh on tarinankertojien kaupunki. Kaupunki on kirvoittanut monia tarinoita. Uskotaan jopa Harry Potterin syntyneen Edinburghin innoittamana. 

Kadulla näki monia ”noitia”:

Greyfriar’s Kirkyard on hautausmaa keskellä Edinburghia. Paikkaan liittyy kummitustarinoita. Tarinoita on myös mukavempia. Hautausmaalle nimensä antaneen koiran, Greyfriarin Bobbyn tarina koskettaa varmasti jokaista.

Greyfriarin Bobbyn sanotaan 14 vuotta käyneen haudalla vuodesta 1858 lähtien. Ennen sitä Bobby kulki Edinburghin poliisissa yövuorossa toimineen isäntänsä kanssa kahden vuoden ajan.

Mutta kyseessä onkin markkinakikka. Oikeasti paikalliset yrittäjät kouluttivat pari kulkukoiraa tehtävään😅. Mutta hyvin toimi juoni, edelleen toimii The Greyfriars Bobby’s Bar. Bobbyn patsaan kuonoa pitää koskettaa hyvän onnen varmistamiseksi. Totta tai ei, niin Bobby on myös haudattu hautausmaan sisäänkäynnin yhteyteen – ja tarina koskettaa.

Edinburghin hautausmaille tyypillistä on myös hautakiviseinät. Näin itse vain normaaleja muistokirjoituksia, mutta kuulemma Greyfriar’s Kirkyardin hautausmaalla on myös ns. 1600-luvun hautajaistaidetta kuten pääkallojen kuvia yms.

Edinburghin museot ilmaisia samoin kuin muissakin isoissa Brittikaupungeissa

Piipahdin monessa museossa. National Museum of Scotlandissa näet täytettynä vuonna 1996 kloonatun Dolly lampaan. Minäkin muistan tämän uutisen (olin 23-vuotias silloin). 277 kloonattua alkiota istutettiin, mutta vain Dolly syntyi.

Museossa sai myös ajaa formula ykköstä simultaaniona – tämä olisi itseäkin kiinnostanut, mutta jono oli kovin pitkä. 

Muita moderneja museoita olivat esimerkiksi National Galleries of Scotland, Portrait Museum ja Art Gallery 

Hääparipongailua ja säkkipillimusisointia Edinburghissä

Saint Gilesin katedraalilla oli mitä tyylikkäin tervetuliaiskometia.

Valitettavasti kolmen skottikansallispukuun pukeutuneen nuoren miehen kohtaaminen tarkoitti sitä, että kirkossa oli häät ja kirkko oli kahdeksi tunniksi suljettu. Kiertelin muualla ja palasin. Upea kirkko lasimaalauksineen.

Katedraali oli ehkä vieläkin upeampi ulkoapäin

Yksityiskohtien runsaus on käsittämätöntä. Kirkot ovat yhtä taidetta.

Muualla Skotlannissa ei oltukaan säkkipillin soittoa kuultu, Edinburghissä vähän joka nurkalla oli katusoittajia. Ja vaikka en pidäkään ajatuksesta, että hevoset ovat päivästä ja viikosta toiseen turismin käytössä, niin pakko myöntää, että sopiihan hevosvankkurit katukuvaan.

Mutta ei kalpene tämä motorisoitu versiokaan:

Tuli tunne, että skotit ovat äärimmäisen ylpeitä kulttuuristaan. Kansallispukuihin pukeutuneita miehiä näkyi suht paljon. Jopa lentokentällä.

On ilo olla reissussa kesäaikaan. Silloin hyvällä onnella näkee hääpareja.

Nuoria, kauniita pareja ja onnellisia hetkiä pääsee todistamaan. 

Edinburgh on helppo valloittaa kävellen

Vastapäätä Saint Gilesin kirkkoa oli taas joku patsas, jonka kultaisen varpaan koskettaminen näytti tuovan hyvää onnea😅

Edinburghin kuuluisin katu on Royal Mile. Muita vanhan kaupunginosan turistikatuja ovat Victoria Street ja The Mound. Vikctoria Streetillä on Edinburghille epätyypillisiä värikkäitä taloja, joiden toisessa kerroksessa myös terassiravintoloita. Talojen ensimmäinen kerros vain on maalattu värikkääksi.

Victoria Street nro 40:ssä oli aikoinaan 131 vuoden ajan (1873-) Robert Cresserin luutakauppa.

Harry Potter fanit uskovat, että tästä kaupasta ja kadusta sai J.K Rowling vision mm. Diagon Alleyhin.

Vähän rauhallisempaa taas oli massiivisten yliopistorakennuksien ympäristössä Quartermilen kaupunginosassa.

Itse Edinburghin linnaan en mennyt, mutta linnaa katselin eri suunnista. 

Royal Milen lähellä, mutta inan hankalasti löydettävällä hurmaavalla sisäpihalla on Writer’s Museum.

Museolla kunnioitetaan vapautta, kieltä ja kirjallisuutta (Liberty, Language and Literature).

Kaikenkaikkiaan moderneja museoita enemmän tykkäsin Writer’s Museumin lisäksi Canongate talossa sijaitsevasta The People’s Story museosta sekä sitä vastapäätä olevasta Museum of Edinburghistä. Ne ovat ytimestä vähän kauempana ja niissä ei yleisöryntäystä ollut.

St Andrewin aukio, Princes Street ja Princes Street Garden puisto olivat kaikki hienoja.

Princes Street Garden puistossa on vesiputouspatsas, joka oli hieman erikoinen, ei ihan mielestäni sopinut Edinburghin tyyliin. Tai ehkä minä en ymmärtänyt yhteyttä. Kyseessä on 1872 valmistunut valurautainen Ross Fountain. Se symbolisoi tiedettä, taidetta, runoutta ja teollisuutta – elämää kokonaisuutena siis.

30 000 askelta tuli mittariin ja koska kännykän lataaminen ei onnistunut (ilmoitti laturijohdon kostuneen taskussa), niin piti jättää välistä lisäkävely Calton Hillille. Myös kuninkaallisten laivana toiminut HMY Britannia ja kasvitieteellinen puutarha, Royal Botanic Garden sekä itse Edinburghin linna jäi odottamaan seuraavaa matkaa. Jälkimmäisiin ei toki olisi ollut aikaakaan..

Vaikka kahden kuukauden matkustamisen jälkeen koti kutsui, niin Edinburghistä jaksoi innostua, niin ihana kaupunki oli! Mikä innostaa sinua reissussa vaikka olisit kuinka väsynyt?

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Brittien kohteista, klikkaa tästä muihin artikkeleihin.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.