Australia ja Oseania,  Roadtrip,  Uusi-Seelanti

Rotorua ja Taupo Uuden-Seelannin Pohjoissaarella

Tässä jutussa tutustut Uuden Seelannin Pohjoissaaren hienoimpiin kohteisiin: Rotoruaan alueeseen kuumine lähteineen, Tongariron kansallispuistovaelluksiin sekä Taupon järvimaisemiin.

Pohjoissaaren luonnon yksi erityispiirre on vulkaanisuus.

Taupo on monen majoituspaikka Pohjois-saarilla

Olisko mitään mäkkäriateria lentokoneesta?! En tiennyt että tällaisia mäkkäreitä on missään, oletko sinä tiennyt? Taupossa tämä, -90 luvulta asti ollut Mc Donald’sin käytössä. Alunperin Amerikassa lennelty tällä. Sisätilat ei hygieniaintoilijoille…


Yksi roadtripin kodinvaihdoista oli pohjoissaaren keskiosassa olevan Uuden-Seelannin suurimman järven Lake Taupon rantamaisemissa. Järvi on syntynyt tulivuorenpurkauksen seurauksena 26 500 vuotta sitten. Suomalaiseen silmään iso, tylsähkö (😅) järvi.

Saimme mukavan vinkin kodinvaihtoisäntäperheeltämme: ”If you want to sound like a local, Taupo is pronounced Toe-paw 😁”

Uudesta Seelannista puhutaan maana, jossa maa puhuu

Uusi Seelanti sijaitsee kahden mannerlaatan lähenemiskohdassa  ja käytännössä tämä näkyy maisemassa tulivuorina, laavapeltoina ja geysireinä. Rotorua on yksi maailman aktiivisimmista geotermisistä alueista. 

Islannin tai mädän kananmunan, oikeasti rikin tuoksu tulee nenään vähän siellä sun täällä. Rikin tuoksu nousee maaperästä vulkaanisesti aktiivisella kuumien lähteiden alueella, Rotoruan alueella. 

Geotermistä toimintaa näkee myös ilmaiseksi Rotoruan Kuiraun puistossa. Siellä oli kiehuvien pienten muta-altaiden sekä  höyryävien lampien lisäksi altaat, joihin pääsi lilluttelemaan jalkoja.

Jopa pieniä lapsia istui jalat vedessä – en osannut edes kuvitella miten järkyttävän kuumaa altaan vesi oli. Ihan hetkessä suomalainen ihoni punertui kirkkaanpunaiseksi.

Rotoruasta etelään on Waimangu Volcanic Valley

Maoriheimojen omistamassa Waimangun vulkaanisessa laaksossa on  maksullinen vaellusreitti, vaikuttava. Vuonna 2025 saimme seuraavalle päivälle jostain alennussivustolta puoleen hintaan liput, reilulla 20€:lla per henkilö. Ehdoton must see paikka pysähtyä!!!

Laaksossa voi pätkiä kulkea myös bussilla, mutta me kuljimme reittejä ihan jalkapatikassa. Portaita myös reilusti. Kahvila lipunmyynnin yhteydessä.

Tämä alue on maailman nuorin geoterminen ekosysteemi. Alue muodostui vuonna 1886, kun Tarawera-tulivuori purkautui.

Alue on paitsi upean vehreä, niin reitillä on muutama erityinen kohde. Frying Pan on maailman suurin kuuma lähdejärvi, jonka vesi on 55–60 C. Järven pinta höyryää jatkuvasti, mikä luo kiehtovan maiseman. 


Myös ympärillä olevat kalliot höyryävät. Yhdessä kohdassa jopa kävelimme kallioseinämän vierestä, jonka koloista höyrysi. Käsittämätön kokemus.


Myös kuplivia muta-altaita ohitimme.


Kävelimme ”Inferno craeter”in ohitse. Se on upean sininen kraatterijärvi. Se on yksi maailman kuumimmista järvistä, jossa veden lämpötila voi nousta jopa 80 °C:een.


Hieman reitiltä sivuun on Warbrick Terrace. Kannattaa jaksaa kävellä sivupolulle. Kauniita, värikkäitä kalkkikivimuodostelmia pääset näkemään. 

Kuvat kertokoon lisää.


Löhöilyä kuumassa lähteessä

Ajomatkalla Taurangasta Taupoon Rotoruan jälkeen on Kerosene Creek -puro. Vulkaanisilla alueilla on paljon 90-200 asteisia altaita. Kerosene Creek- purossa on sopivan kylpylämmintä. Tämä ehkä yksi harvoista kuumista kylvyistä täällä, joita ei ole kaupallistettu.

Vain muutaman minuutin kävely parkkipaikalta ja olet  mukavan lämpimässä, ehkä 38-asteisessa vedessä kylpemässä.


Kieltämättä alkuun tuli fiilis, että tultiinko Ganges-joelle. Intialaisia perheitä mielin määrin – joku jopa saippuoi itseään likaisessa purossa.


No löytyi kohtia, joissa oli kirkas vesi ja hienoja pieniä vesiputouksia. Lopulta nautiskelimme pitkään. Uikkarit oli kyllä ihan mutaiset kun kotiuduttiin.


Punapuumetsän kautta kävelimme Huka putouksille

Huka putouksien vieressä on suoraan parkkipaikka ja alueella on monia vaellusreittejä. All trails apistä löysimme kuitenkin Huka Falls via Redwoods trailin. Reitti on janareitti, joka on 5 km mittainen tasainen metsäreitti. Kuvia katsoessa ajattelin, että onkohan sen arvoinen, Suomessakin on metsää. Ehdottomasti kannattavaa.

Mennessä tuli muutama pyöräilijä vastaan, mutta rauhassa saa viipyillä. Nimenomaa viipyillä, aika-arvio on 1 h 10 min, mutta meillä meni vähintään puolet enemmän kun nautiskeltiin, ihmeteltiin kasvillisuutta. 


Osa saniaisista tuntui muovisilta kuin tekokukilta ja punapuiden kaarna tuntui niin haperolta kuin puu olisi lahoamassa. Pinta tuntui huovalta. Googlettelusta selvisi, että punapuut ovat surkeita lämpöarvoltaan.


Metsässä oli ihana konsertti, parson lintuja (tui maorikielellä) taas kuuntelimme. En osaa tunnistaa lauluäänestä ainuttakaan lintua Suomen metsistä, mutta Uudesta-Seelannista tunnistan jo yhden. Niin speciaali ääni.


Huka Falls -putouksilla virtaa 22 000 litraa vettä sekunnissa. Tuntui paljolta kunnes luin, että Imatrankoskessa virtaa näytösesityksen juoksutuksen aikaan 500 000 litraa sekunnisssa!


Mukava päivävaellus Taupon alueella

Taupo järven ympäri pääsee pyöräilemään. Osa ryhmästämme valitsi pyöräilyn, osa Tauhara vuoren huiputuksen.


Vuoren huiputtaa kolmessa tunnissa. Matkan varrella ei ole mitään penkkejä, ja kun vielä alkoi satamaan, niin eväät syötiin vasta reitin jälkeen. Parkkipaikalta (koordinaatit -38,70498, 176,14004 ) selkeää polkua satumetsän kautta huipulle, joka oli tällä kertaa täysin pilvien peitossa. Niin pilvessä, että en vaivautunut edes ottamaan kameraa esiin. 

Ei harmittanut, vaellus oli ehdottomasti kuitenkin vaivan väärti. 



Tongariro, Ngauruhoe ja Ruapehun tulivuorialue ovat Unescon maailmanperintökohteita

Tauposta ajoimme Ohakuneen kodinvaihtoon ja sieltä teimme pikkuvaelluksia vesiputouksille. Itse asiassa meidän piti tehdä 20 km Tongariro Alpine Crossing, mutta koska näkyvyys reitin osissa oli nolla, tuuli 13 m/s ja pakkasta -3C reitillä, niin reitti oli suljettu samoin kuin parina edellisenä ja seuraavana päivänä. 

Tongariron kansallispuistoa sanotaan Pohjoissaarten (tai jopa koko Uuden Seelannin) hienoimmaksi kansallispuistoksi.

Vuonna 1887 maoripäällikkö Te Heuheu Tukino IV luovutti alueen Uuden-Seelannin kansalle pyhän maan säilyttämiseksi. Tämä  maailmanperintökohde onkin erityisen tärkeä maorikulttuurikohde.

Kansallispuistoalueella on kolme aktiivista tulivuorta: Mt.Doom eli Mt Ngauruhoe (2287m), Mt Tongariro ja Mt Ruapehu – viimeisin on yksi maailman aktiivisimpia tulivuoria. 

Joku kyseisistä vuorista (en tunnistanut mikä) oli lastenkirjojen tulivuoren näköinen, sellainen jossa huippu on inan ”kuopassa”.

Tongariro National Park Visitor Centreristä teimme mukavan parin tunnin, 6 kilometrin ympyrävaelluksen Taranakin putouksille. Helpohko vaellus. Halutessaan ihan putouksen taaksekin pääsee. Taas vehreää ja vähän erilaista satumetsää.


Myöhemmin illalla, ajoimme Ohakunesta reilun vartin ja teimme reippaan lenkin Waitonga Fallseille. Nämä noin tunnin kävelymatkan päässä sijaitsevat putoukset ovat Ruapehun alueen korkeimmat.

Nyt sateen jälkeen ihan putouksen viereen jätimme menemättä erillistä jyrkkää mutaista polkua, mutta hollantilainen nuori poika näytti kuvansa minulle. Suomaisemat reitillä olivat hienot ja myös erilaisia puita.


Waitongan parkkipaikalta muutaman minuutin päässä on Mangawhero Falls. Ihan vaan sata metriä ja olet upealla putoukselle, jossa on kuvattu kohtauksia Taru sormusten herrasta -elokuviin.


Sanotaan, että Uuden-Seelannin pohjoissaari on ”rumempi” kuin eteläsaari… Miten hieno se eteläsaari oikeasti voi olla? Jää nähtäväksi, mutta mitäs sanot tämän artikkelin maisemista?

Jos haluat tutustua muihin Uuden-Seelannin roadtripin juttuihin, niin lue lisää tästä

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.

18 kommenttia

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *