Iguazzun putoukset Argentiinan ja Brasilian puolelta
Lensimme Buenos Airesista Argentiinan puolelle Iguassun putouksia ja lensimme pois taas Brasilian puolelta kohti Sao Pauloa. Voi kuulostaa hankalalta, mutta ei ole!
No nyt on nähty vettä!! Iguassun putoukset ovat vesimassaltaan kolmanneksi suurimmat koko maailmassa. Vettä virtaa 12 750 kuutiometriä sekunnissa. Vertailun vuoksi Imatrankoskessa virtaa juoksutuksen aikana 300-500 kuutiometriä sekunnissa 😅.
Putousten korkeus on 82 metriä, Niagaran korkein putous on vain 51 metriä. Korkeudeltaan eivät kummatkaan ole hääppöisiä, Venezuelan Angel Falls on 979 metriä korkea.
Iguassun putoukset on ovat yksi seitsemästä maailman luonnonihmeestä ( the Seven New Natural Wonders of the Modern World ). Nenäkarhuja kohtasimme myös sekä kultarintoja.
Argentiinan puolen putoukset 3,5 tunnissa!
Otimme virallisen lentokenttätaksin Argentiinan puolen lentokentältä (IGR) Argentiinan puolen putouksille. Takseilla on listahinnat, vuonna 2025 se oli n. 23€ (25 000 ARS)/taksi.
Puiston sisäänpääsyn yhteydessä oli lokerikot matkatavaroiden säilytykseen. Iso kaappi, johon mahtui kaksi isoa käsimatkatavarareppua maksoi n. 15€ (18 000 ARS).
Meillä oli ostettuna putoukselle päiväliput ( n. 40€ (45 000 ARS)/ hlö), joten pääsimme suoraan sisään. Olin lukenut Meriharakan blogista vinkin, että ensimmäiseltä juna-asemalta kannattaa kävellä toiselle asemalle 600 metrin matka. Ei tosiaan kannata mennä niin lyhyen matkan tähden junajonoon.
Toiselta asemalta, Cataratas junaasemalta lähtee Upper Falls Trail ja Lower Falls Trail. Kävelimme molemmat. Reitit ovat molemmat helppokulkuisia. Eikä juurikaan muita kävelijöitä aamukahdeksalta. Pääosin kuljetaan koko reitin matkaa kapeita metalliritiläpolkuja. Reitti kulkee ihanasti metsässä ja yllätyksenä esiin tulee aina välissä putousnäkymiä. Molemmat ovat hienoja, jos valita pitäisi, suosittelisin ylempää. Mutta jos on aikaa, kävele molemmat.
Sydän pompahti kyllä useamman kerran, kun meitä vastaan tuli ensimmäisen kerran neljä nenäkarhua ja mihinkään sivuun ei päässyt. No eipä heitä ihmiset kiinnostanut vaan nenä maassa meidät ohittivat.
Nenäkarhuja voidaan kutsua myös kalliokarhuiksi. Tämä karhulaji elää nimenomaa Etelä-Amerikassa. Muita karhuja maanosassa ei olekaan ja nämäkin kasvissyöjinä vaarattomia.
Cataratas-asemalle takaisin tullessamme oli juuri tullut juna ja saimme hypätä junaan, vaikka meillä oli paikat varattuna myöhempään. Kolmannelta eli viimeiseltä Garganta del Diablo -asemalta lähtee Paholaisen kita – vaellus. Taas metalliritiläpolkua. Poikkeuksena kakkosaseman reitteihin on se, että tämän reitin näkymät viimeistä näkymää lukuunottamatta ovat hitsin tylsät. Ja ihmisiä piisasi.
Olihan se upea, se Paholaisen kita. Sinne kitaan en haluaisi tippua!!!
Ja taas kun saavuimme takaisin reitiltä, niin saimme suoraan hypätä paluujunaan.
Olimme hakemassa matkatavaroita vain 3,5 tuntia lähdöstämme. Matkatavaroita säilyttänyt kaveri sanoi meidän tehneen ennätyksen. No ei ihme, kaikki sujui niin sukkelasti – voileivätkin syötiin kävellessä😂. Jos junia joutuu odottelemaan, voisi helposti mennä tunti, pari pidempään.
Olimme nauttineet kävelystä upeassa säässä, mutta kun saavuimme takaisin lipunmyynnille, niin taivas repesi. Emme selvitelleet bussivaihtoehtoja vaan hyppäsimme suosiolla taksiin. Listahinta Brasilian puolelle hotellille oli n. 60€ ( 65 000 ARS)/ taksi. Brasilian puolella piti käydä leimaamassa passi sisätiloissa ja autosta sisälle 20 metrin verran juostessamme kastuimme täysin. Tätä on sateet sademetsäalueella.
Ajoimme järkyttävässä vesisateessa Tancredo Neves -sillan yli. Tämä ”Friendship Bridge” yhdistää Argentiinan Puerto Iguazún ja Brasilian Foz do Iguaçun. Emme nähneet mitään.
Brasilian puolen putouksilla kolmen tunnin verran
Brasilian putoukset ovat selvästi helpommat saavuttaa. Brasilian puolella toimii Uber (Vuonna 2025 Argentiinassa vain Buenos Airesissa) ja itse asiassa me menimme hotellin edestä bussilla numero 120 suoraan päätepysäkille eli puiston lipunmyynnille. Bussi kulki lentokentän kautta eli sinnekin pääsee myös. Hintaa reilun puolen tunnin matkalle kertyi kertalipun verran, 5 BRL eli alle euron per nenä.
Kun Argentiinan puolella liikutaan puiston sisällä junilla, niin Brasilian puolella lähtee kansallispuiston portilta putouksille lipun hintaan kuuluvilla busseilla.
Bussi pysähtyy parilla pysäkiltä, joilta olisi mahdollista tehdä 3/9/18 kilometrin vaellukset. Olimme kuulleet, että vaelluksilta ei juuri putouksia näe, niin emme näitä edes harkinneet, vaan jäimme pois kolmannella pysäkillä.
Kävimme pissalla kolmannen pysäkin kohdalla olevassa Hotel Das Cataratasin (A Belmond Hotel) vessassa. Ihailimme tätä upeaa hotellia. Jälkiviisaana olimme myös tyytyväiset, sillä vessaa ei ollut ennen kuin päätepysäkillä, jonne kolmannelta pysäkiltä kävelimme upeaa putouspolkua. Koko matka kulkee ”putousjanalla”.
Kaikenkaikkiaan vuonna 1934 perustetun Iguassun kansallispuiston alueella on putouksia 2,7 kilometrin matkalla yhteensä 275 kappaletta!!!
Brasilian puolella polku päättyy myös keskelle putouksia. Kävelysiltaa pitkin pääsee suht lähelle putousta. Jonottaen yhdessä satojen muiden kanssa.
Hellekelissä virkistyi kun putouksesta kimpoili vettä. Oli kuitenkin ylireagointia, kun osalla oli kertakäyttösadetakkeja päällä.
Brasilian puolta kehutaan enemmän. Jos toinen pitää valita, menisin minäkin Brasilian puolelle. Toki Argentiinan kolmesta kävelyreitistä kaksi oli ihanan luonnon keskellä – plus ei ollut aamusta juurikaan muita, niin sai putouskohdissa ihastella rauhassa.
Usein käytäntö sanelee asioita, mihin logistisesti helpompaa mennä – Suomesta molemmat paikat haastavan matkan päässä. Käytännössä Argentiinan puolelle lentää helpoiten Buenos Airesista ja Brasilian puolelle Sao Paulosta.
Juuri tällä tavoin me teimme tällä 2,5 viikon reissulla: Helsinki-Istanbul-Sao Paulo-Rio De Janeiro-Buenos Aires – Cataratas del Iguazú (Argentiina/IGR) / Foz de Iguazo (Brasilia/IGU)-Sao Paulo-Istanbul-Helsinki. Suomesta lensimme Turkish Airlinesillä ja välilennot GOL ja Aerolíneas Argentinas lentoyhtiöillä. Oletko sinä kytkenyt putousreissuun muita kohteita?
Jos kiinnostuit lukemaan lisää Etelä-Amerikan reissuni kohteista, klikkaa tästä muihin artikkeleihin.
Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.
Saatat myös pitää
20 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Oho, itse olen kuullut nimenomaan päinvastaista, että Argentiinan puolta kehutaan enemmän – ja itsekin kyllä pidin siitä enemmän. Onneksi ei tarvitse valita, vaan kannattaa käydä kummassakin. Vaikka Angel Falls onkin huomattavasti korkeampi, on Iguassu huomattavasti massiivisempi ja siinä mielessä ihan eri. Myös Victorian putoukset ovat todella hienot. Nenäkarhut olivat tuolla todella ärsyttävän kesyjä, ihan erilaisia nähtiin Costa Ricassa.
Mari
Juuri näin. Putoukset niin lähellä toisiaan, että kannattaa todellakin käydä molemmissa
Eveliina / Reissukuume
Voi noi nenäkarhut! Noita kun saisi pari tuotua kotiin 🥹
Peeäs. Terkkuja tästä vierestä penkiltä. Georgia on aika jees!
Mari
Mä en kyllä ole vielä edes sillä asteella että edes koskisin (siis eihän villieläimiä saa koskea, mutta you know what I mean)😉
Cilla Maria Travel
Tässä oli hyviä käytännön vinkkejä onnistuneeseen reissuun. Ehdottomasti kiinnostaa käydä tuolla joskus! Ps. Nenäkarhut on ihania ❣️
Mari
Kiitos. Oli ne nenäkarhut ihania, sitten kun pääsin pienen pelkoni ylitse
Aila ja Juha
Wau mitä putouksia! Nenäkarhut ja kultarinnatkin olivat tosi mahtavan näköistä nähtävää. Olen jo sanonut tämän monta kertaa, mutta saat näillä kuvillasi minut kadehtimaan teidän matkojanne, varsinkin kun olen varma, että en ikinä enää pääse itse. En saa seuraa ritiläporraspoluille. Tuollaiset ennätykselliset vesiputousnäkymät ja niiden kuohujen kuuntelu olisi ihanaa! Aila
Mari
Onneksi saamme lukea toinen toistemme juttuja – teidän matkoissa riittää myös ammennettavaa vaikka kuinka pitkään, lopun elämää! Ilo on se, että haluaa elää täysillä – se on teidänkin elinvoima ja lahja!
Pirkko / Meriharakka
Mukavaa, että juttumme putouksilta on löytänyt ainakin yhden lukijan, vieläkin.
Ei ilmeisesti kuitenkaan ihan riittävän ajoissa, että olisitte tulleet varanneeksi majoituksen tuosta Brasilian puolella kansallispuistossa sijaitsevasta ihan kivasta hotellista 🙂
Mari
Varmasti Cataratas oikein upea hotelli (noin lähellä putouksia kerrassaan mahtava olla), mutta 700€ per yö (tsekkasin juuri) on kylllä itselle yli budjetin. Meillä oli keskustassa kiva perushotelli käsittämättömän hyvällä aamupalalla ja hienolla uima-allasalueella 100€/3 yötä. Se oli löytö, toki varattu melki vuotta ennen, viime tipassa varaajat maksavat 100€/yö.
Anne | Elämää Nomadina
Upeita putousnäkymiä ja onhan nuo nenäkarhut jotenkin tosi söpöjä, melkein törmättiin isoon laumaan sellaisia patikoidessa Itacaressa! Itselle tämä juttu oli tosi ajankohtainen nyt kun täällä eteläisessä Braziliassa, Pohjois-Argentiinassa, Uruguayssa Paraguayssa parhaillaan seikkallaan vielä muutama viikko. Iguazzun putoukset on tarkoitus mahduttaa matkaohjelmaan, mutta en ole vielä osannut päättää käydäänkö molemmilla puolilla, ja jos ei niin kumpi puoli valitaan.
Mari
Teillä on just sama reitti kuin meillä – me oltiin vain 2,5 viikkoa, veikkaan, että te viipyilette pidempään!
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Jostain syystä itsellä ei ole mitään kovaa hinkua nähdä putouksia, en tiedä miksi! Olisiko syynä vain se, että en ole isoja putouksia nähnyt? En siis tiedä, lähtisinkö tuonne vain noiden putouksien takia. Ilmeisesti ne ovat hienoja, kun sinne riittää väkeä, joka on valmis maksamaan kyydeistä ja sisäänpääsyistä 🙂 Mutta onneksi blogien myötä pääsee aika helposti minne vain!
Mari
Mä taas diggaan putouksia kaikkialla, eniten vaellusreittien varrella. Eniten tykkään niistä joissa voi uida putousten alla.
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Onhan ne upeat! Kävin itse ainoastaan Argentiinan puolella kävelemässä reitit läpi, ja täytyy sanoa että iski vesiputous-yliannostus. Ehkä en ole tarpeeksi iso vesiputousten fani, vaikka ympäröivä luonto onkin kaunista, ja ei harmittanut etten Brasilian puolelle lähtenyt katsomaan putouksia 😀 Nenäkarhut olivat kyllä veikeitä, mutta piknik-alueen häkit, joihin ihmiset menivät syömään eväät, tulivat kyllä tarpeeseen. Sen verran ahdistelevia ja pöydille kiipeileviä olivat piknik-alueen nenäkarhut 😀
Mari
En sattunut ilmeisesti näkemään tuota picnic aluetta. Voin vain kuvitella, että nenäkarhut käyvät päälle. Me ihmisethän heidät on opetettu, kun selkeästi joku on antanut ruokaa.
Anna | Tämä matka -blogi
Minä en ole nähnyt isoja vesiputouksia kuin Islannissa. Todella ihanan näköisiähän nuo ovat. Nyt joulukuussa tulee ensimmäinen mahdollisuus minulle, kun käyn Victorian putouksilla. Toivottavasti vettä riittää.
Mari
Isot vesiputoukset jaetaan varmaan korkeuden ja leveyden suhteen. Korkea ja kapea ei omaan mieleen tunnu niin upealta. En ole ollut Victorialla,hyvää matkaa sinulle.
Virpi / Virpin Maailma
En ole tämän kokoluokan putouksilla koskaan käynyt. Olisi ihan mahtavaa nähdä nuo putoukset. Upeita kuvia olet saanut!
Mari
Kiitos. Kun jotain näin mahtavaa on ympärillä, niin edes ihmismäärä ei häiritse.