Itä-Georgian viinimailla, Kakhetin Sighnaghi

Mainos, pressimatka, Georgiatravel. Georgia on viinimaa – joten luonnollisesti pressimatkan ohjelmaan kuuluu viininmaistelu. Tai muutama – plus jokaisella ruokailulla viiniä. Siirryimme pääkaupungista Tbiliksestä Kakhetin alueelle Azerbaidžanin suuntaan. Pysähdyimme ensin Bodben luostarissa sekä Sighnaghin kylässä. Alueella vierailimme myös Alaverdin luostarissa. Viinimaistelua ja perinneruokia kahdessa eri paikassa.

Bodben luostari on ortodoksien tärkeä pyhiinvaelluskohde 

Bodben luostari sijaitsee lähellä Sighnaghin kaupunkia. Georgiasta (silloisesta Iberian kuningaskunnasta) tuli yksi ensimmäisistä kristinuskon virallistaneista valtioista (326–337 jKr.).  

Tämä tapahtui sen kautta, että kuningas Mirian III ja hänen puolisonsa Nana kääntyivät kristinuskoon pyhä Ninon evankelioinnin ja ihmetekojen seurauksena. Luostari  rakennettiin 800-luvulla pyhän Ninon hautapaikalle. 

Luostari on merkittävä pyhiinvaelluskohde. Kirkossa on St Nino pyhimyksen jäännökset. Jono haudalle on loppumaton. 

Sighanaghi on Georgian pienin kylä

Juuri ennen saapumista Sighanaghiin ja kylävisiitin jälkeen, bussi pysähtyi näköalapaikalle (yllä).

Sää oli hieman pilvinen, mutta kauas näkyi kuitenkin. Tuli kuin tulikin itsellekin Toscana vibat. Vehreä inan kumpuileva laakso ja taustalla vuorenhuiput. 

Sighnaghia kutsutaan yleisesti Georgian viehättävimmäksi kaupungiksi. Tykästyin todella. Ympäröivä laakso, mukulakivikadut, kaupunginmuuri jota pitkin voi kävellä. 

Nautimme kyläfiiliksestä, teimme ostoksia katukojuista (mattoja ja viittoja). Siinä samalla eksyimme muusta porukasta – ja vahingossa päädyimme kävelemään kaupunginmuuria pitkin. Hyvä niin, olisi pitänyt kait mennä eri reittiä autolle, mutta olisi jäänyt kylän upein kohta kokematta.

Näkymät korkealta kaupunginmuurilta ovat kauneinta kaupungissa. Katsoa kaukaisuuteen, hengittää historiaa❤️❤️. Huonojalkaisille en muurikävelyä suosittele, jalkoihinsa pitää katsoa. Myös korkeanpaikankammosta kärsivä luovutti.

Sanotaan, mutta kuulemma oppaan mukaan on legenda, että muuri olisi maailman toiseksi pisin Kiinan muurin jälkeen. Toisaalta ehkä yksi maailman pisimpien joukkoon kuuluu, ei näitä reilun seitsemän kilometrin muureja paljonkaan löydy. Plus vähän väliä muurin varrella on torneja ja kaupunginportteja.

Yksi Sighnaghin erikoisuuksista on kappeli, jossa voi mennä naimisiin 24/7. Kaupunki on saanutkin lisänimen ”rakkauden kaupunki”. Opas sanoi, että avioliiton mitätöinti onnistuu vain tulemalla uudelleen kaupunkiin. Kuulostaa minun korvaan sadulta, on tai ei??!!

Viiniseremoniaa, leipomista ja perinneherkkujen valmistusta

Georgialaiset väittävät keksineensä viinin 8000 vuotta sitten.

Kvarelin vuonna 1959 rakennettu viiniluolasto on 8 kilometriä vuoren sisällä olevaa tunnelia. Tunneliverkosto on 1,5 km pitkä ja eri tunneleita on 15 kpl. Nykyisellään Kvareli Wine Cave luolassa on varastoituna 35000 pulloa. Isompi viinitunneli maailmassa löytyy kait vain Moldovasta.

Monien muiden viinimaiden tavoin Georgiassa tuetaan viininviljelyä. Pienet viinituottajat maksavat vain 1% veroa viinistä, isot tuottajat 18% (ne tuottajat, jotka vievät vientiin)

Georgian itä- ja länsiosassa on erilaiset olosuhteet viininviljelyyn. Siten myös viinit eroavat. Kullan/oranssinvärinen (valko)viini on vanhentunut 8 kuukauden ajan. 

Näissä kahdessa viinitastingissä, joihin osallistuimme, molemmissa viini sai valmistua alkuperäisellä menetelmällä maan alla olevissa ”betonikuoppasammioissa”. Kuoppaan laitetaan rypäleet kuorineen rankoineen kaikkineen. Kapeaan putkeen mahtuu mies, joka käykin valmistuksen eri vaiheissa siellä. Kaikki osat hyödynnetään ja mäskistä tislataan viinin ohella myös viinaa.

Valmistuksessa ei käytetä kemikaaleja vaan syntyy luonnollista hiivaa – tämä viini on siis luonnollisia alkuviinejä. Vuosituhansia vanha viininvalmistusmenetelmä on listattu Unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi.

Viininmaistattajamme sanoi, että kun hän kirjoittaa fiktiivistä kirjallisuutta, hahmot tulevat elävämmäksi, kun hän kirjoittaessaan maistelee viiniä. Näinhän sitä taiteilijat kaikkialla😅🤷‍♀️. Miksi valkoviiniä? Ehkä siksi, että valkoviini yleisestikin suositumpaa Georgiassa, siitä ei kuulemma tule kankkusta yhtä paljon. 

Tunnelin viileydessä osallistuimme viininmaisteluun ja opimme paikallisista tavoista. 

Georgialaisissa juhlissa ei siemailla viiniä omaan tahtiin niin kuin suomalaisessa juhlapöydässä. Juhlan seremoniamestari Tamada pitää maljapuheen, jonka jälkeen malja juodaan pohjanmaan kautta ja laitetaan sen jälkeen ylösalaisin pään yläpuolelle niin että kaikki näkevät maljan olevan tyhjä. Sitten maljat täytetään, syödään ja kuunnellaan maljapuhetta. Kun puhe on päättynyt, malja tyhjennetään.

Viiniä juodessa pidetään ”opetuksellisia” maljapuheita. Ensimmäinen maljapuhe pidetään perinteiden mukaisesti Jumalalle, toinen isännälle/emännälle, kolmas isönmaalle, neljäs puolisolle/vanhemmille jne.

Viininmaistelua opastanut henkilö kertoi isänsä olleen sotilas ja hänen yksi tavanomaisin maljapuhe oli suunnattu uudelle sukupolvelle, jonka tärkeä tehtävä olisi saada Georgian menetetyt maa-alueet takaisin. Kippis georgiaksi on ”gaumarjos”. Voit sanoa myös ”gaumarjos Sakartvelos!“ eli ”kunnia Georgialle!”

Jos mietit miksi moinen maljapuhe, niin Georgiassa sota on lähimuistissa, vielä -90 luvulla on ollut kolme eri sotaa. Venäjä otti haltuunsa 20% maan pinta-alasta ja 12% kansasta lähti evakkomatkalle.

Toinen oppaamme oli silloin kouluikäinen ja kävi koulua luokkahuoneessa, jossa ei ollut tuoleja ja ikkunatkin olivat rikki. Yksi oppaistamme oli samaan aikaan vastasyntynyt – hänet pakkosiirrettiin perheensä kanssa Mustanmeren rannalta Tibilisiin.

Sanotaan, että viini on Georgian valta. Tämä väite perustuu siihen, että kuulemma sotilaat olivat sodan aikana aina vähän humalassa ja siksi pelottomia. 

Viiniseremonian jälkeen teimme georgialaisia herkkuja, churchela-tankoja. Naruun pujotettuja saksanpähkinöitä kastellaan viinirypälemehusta tehtyyn taikinaan ja laitetaan kuivumaan. Näitä herkkuja löytyi joka aamu myös hotellien aamupalabuffasta.

Sitten teimme perinnepäivällisellä tarjottavaa shotileipää toneuunissa (samalla tavoin kuin intialainen naan leipä tehdään tandooriuunissa). Kyseistä leipää nautitaan sellaisenaan, dipataan ruokaan tai syödään esim. Hunaja-voi sekoituksen kanssa tai perinteisesti juuston ja salamin. 

Tämän leivän haastaa vain hatsapuri. Hatsapureja syöty jokaisella aterialla. Niissä käytetään myös erilaisia täytteitä, mm papuja ja lihaa tai yrtit&juusto. Minun suosikki ollut tuplajuusto. Muutoinkin maku erilainen kuin hatsapurit Suomessa, käytetty juusto varmasti erilaista.

Toinen viinimaistelupaikkamme, Goderdzishvilin viinikellari oli yksinkertaisempi, mutta jollakin tavalla upeampi autenttisuudellaan. Pikkuruinen.

Siellä ei säästelty tarjottavan viinin määrässä. Kun  pyysin puolet vähemmän viiniä kuin vieruskaverille kaadettiin, niin sain puolet enemmän. Ilkikurisesta ilmeestä näin, että hän teki tempun tahallaan. No suomalaisena sisuunnuin ja join viinilasin tyhjäksi. Tuloksena tästä maistelusta oli kunnon hiprakka🤣😅

Georgialainen perinneruokapöytä on täynnä erilaisia ruokalajeja. Ensin pöytään katetaan kasvisruuat. Laaja kattaus erilaisista salaateista munakoisorulliin sekä ”punajuuritahnapallleroihin” (jälkimmäiset suosikkejani). Viinin lisäksi pöytään tuodaan kotitekoista limonadia (esim sitruunainkiväärijuomaa, pomeranssijuomaa, marjajuomaa). Loppuvaiheessa ateriaa tuodaan yksinkertaisesti maustettua lihaa (vähän kuin karjalanpaistia), kanaa ja kalaa sekä täytettyjä dumplingeja (Khinkali nyyttejä). Perinteisissä ruuissa on aina korianteria ja valkosipulia. 

Jälkiruokatarjonta ei näyttänyt oikein kuuluvan perinnepöytään, tämä hämmensi.

Ruuasta puheenollen, mielenkiintoinen traditio on lähiomaisen kuoleman yhteydessä. Neljä päivän ajan kuoleman jälkeen lähiperhe syö vain kevyesti salaatteja yms.

Georgian kieli on ihanan runollinen

Tervehdys on ”Eläköön sinun voitollesi”, Gaumarjos shens gamarjvebas. Hyvän huomenen toivotus on Dila mshvidobisa: ”Aamu (toivotan sinulle) rauhaa”. Tärkein sana luonnollisesti kiitos eli madloba.

Suomalaisen on helppo ääntää georgiaa, se lausutaan kuten kirjoitetaan. Tuttuja sanoja eri merkityksillä näkee esim. kura ja marja.

Georgian kielessä ”hän” on vain yksi sana kuin suomen kielessäkin. Aakkoset kuitenkin ovat uniikit. Oppaamme kertoi, että kieli elää, 60% sanoista on nykykielessä lainattuja muista kielistä. 

Ravintolassa tärkeä kohteliaisuussana on ”Shemomechama” – tämä tarkoittaa suunnilleen ”Vatsa on täynnä, mutta haluaisin lisää”.

Alaverdin luostari – yksi neljästä luostarista Georgiassa

Kävimme myös Alaverdin luostarissa, joka  on 1000-luvulta. Tunnetaan kauniista frescoistaan ja kivikaiverruksista. Monet frescot ovat kärsineet neuvostovallan aikaisesta kalkituksesta. 

Luostarin kirkossa oli messu meneillään. Ehkä koskettavinta oli saapua luostarialueelle, kävellä pihan viinitarhojen vierustalla ja kuunnella kaiuttimista messulauluja. Pyhä kosketti.

Messuun oli tultu koko perheenä, lapset leikkivät piha-alueella.

Matkalla jouduimme ”liikenneruuhkaan”. Lampaita matkalla vuoristoon, talvet asustavat laaksossa – kesäksi lampaat pääsevät helteitä pakoon vuoristoon.

Tiesitkö, että Georgialla on näin paljon samankaltaista sotahistoriaa Suomen kanssa? Mietipä millainen olisi sinun opetuksellinen maljapuhe?

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Georgian reissuni kohteista, klikkaa tästä minun muihin artikkeleihin.

Muiden pressimatkalla olleiden juttuihin voit tutustua alla olevista linkeistä:

https://netammelat.fi/aasia/georgia/elamyksellinen-georgia

https://www.kristallinhohtoa.fi/2025/06/georgia-matkakohteena-yllatti.html?m=1

Tbilisi huokuu tunnelmaa  

Tbilisi – Georgian viehättävä ja monikerroksinen pääkaupunki

Tbilisi – Georgian rappioromanttinen pääkaupunki

https://www.travelwithtimo.com/museot/georgia-tbilisi

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.