Rio de Janeirossa nähtävyyskierroksella

Tässä artikkelissa pääset kanssani Rion maamerkeille Sokeritolppavuorelle ja Kristus patsaalle. Asuin Kasvitieteellisen puutarhan vieressä ja sieltä käsin lenkkeilin Lagoa Rodrigo de Freitasia ympäri ja pyöräilin Cobacabanalle ja viereisille rannoille. Näin Rio de Janeiron myös mereltä käsin Sail in Rio yrityksen risteilyllä. 

Rio lentokoneesta:

Rio on aamureippailijoiden ja rantaleijonien kaupunki

Opin Riossa, että Suomessa asuu todellakin maailman onnellisin kansa! Kolmena aamuna klo 6 juoksin Riossa olevaa luonnonlaguuni Lagoa Rodrigo de Freitasia ympäri Rion hyväosaisten kanssa. Yleensäkin väitän, että kaikkialla maailmassa aamulenkkeilijät ovat hyväosaisia (pääosin). 

Siitäkään huolimatta katseeseeni, hymyyni (joka tyypillisesti valloittaa kaikkialla maailmassa🤦‍♀️😂) tai tervehdykseeni ei vastata. Tämä epätavallista maailmalla. 

Oletan, että syy Brasiliassa on syvempi, toiseen ihmiseen ei luoteta, näin on opittu jo äidinmaidossa. Useasta kymmenestä lenkkeilijästä tervehti kaksi, lievästi vammautunut henkilö ja valokuvaaja – siis oikeasti Rion juoksubaanoilla on aamukuudelta juoksijoista kuvia ottavia valokuvaajia..🤦‍♀️🤷‍♀️. 

Uber kuskikin valisti meitä: ”Remember, trust only yourself. Police is the one to trust least”. Suomi kuuluu harvoihin maihin, joissa poliisiin voi luottaa. Pidetäänhän asia näin!❤️🙏. 

Jos jossakin Riossa asuisin, niin ei kahta sanaa, Jardim Botânico olisi THE kaupunginosa. Täällä olimme kodinvaihdossa ja omasta kotipihasta pääsi pyörällä beachille vartissa. 

Arvaisitko, että Rion pääbeachien pyöräbaanaa voi pyöräillä päästä päähän 40 min (Mirante do Leblon – Quiosque Mureta do Leme, 8,4 km)! 😮❤️.  

Rannan osiot on numeroitu, myöhemmin beachille eri aikaan mennessämme meidän oli numeroiden avulla helpompi löytää muut porukastamme. Jengiä oli niin paljon, että ei helppoa silloinkaan.

Aamukuudelta baana oli täynnä juoksijoita. Lisäksi alueella on beach volleytä, kuntonyrkkeilyä, crossing pyöräilyä, suppausta – you name it!!

Ipaneman ranta muuten voittaa tunnetumman, ehkä maailman kuuluisimman rannan, neljä kilometriä pitkän Copacabanan 5-0. Copacabanalla sijaitsevassa Temperartessa on tarjolla paikallista ruokaa buffee malliin. Itse ostin sieltä punnitsemalla lautasellisen ruokaa (kilo-kilo), maksoi reilusti alle kympin.

Ipaneman sanotaan olevan Copacabanaa ”hienostuneempi, nuorekkaampi ja seksikkäämpi”. No ei ihme, että minäkin tykästyin😂. Taustalla näet Dois Irmãos -vuoret.

Rio on Janeiroon voi matkustaa milloin vain. Subtrooppisen ilmaston myötä aina on lämmintä: kuumaa ja kosteaa on joulu–maaliskuun kesässä ja talven kuivemman lämmin sää on taas kesä–elokuussa.

Miltä näyttää Rio mereltä käsin

Vaikka Rio on vehreä beachkaupunki, niin merellä seilaten näkyi myös pilvenpiirtäjäsilhuetit. Suositukset Sail in Rio risteilyille. Vuonna 2025 kolmen tunnin Sunset cruise maksoi noin 50€. Toki nimi hämäävä, rantauduimme puolta tuntia ennen auringonlaskua. 

Risteilimme ees taas lahtea. Hintaan kuului snackit ja juomat ja henkilökunta kiersi kivalla tavalla kertomassa Riosta ja muuten vaan juttelemassa.

Oli ihanaa pyöräillä rantabaanaa ja etenkin olla purjehdusreissulla myös siitä syystä, että ei tarvinnut vartioida tavaroitaan haukkana. Riossa inan rennommin otin kuin Sao Paulossa. Toki tiedän, että tunne on harhaa, sao paulolainen 40v kodinvaihtoisäntämme ryöstettiin juuri Riossa – ihan vaan ottamassa kuvaa keskellä päivää turistikohteessa..

Pyöräillessäni ihan tässä meidän turvallisessa naapurustossa meni ohitse musta maasturipoliisiauto. En ehkä muutoin olisi kiinnittänyt huomiota, mutta apukuskin puolelta törrötti kivääri ulos ikkunasta ja mustapukuisella tyypillä oli kommandopipo päässä.. Että näin. Ehkä oli duunikeikka päällä. En kyllä ymmärrä mitä varten ohiajaessa piti jo näytellä ”voimaansa”

Aamunäkymät olivat pyöräreitillä upeat!

Kaapelijuna Kristus patsaalle

Matkapäiviemme aikana lämpötila huiteli lähempänä neljääkymppiä. Jos näin ei olisi ollut, niin Tijucan kansallispuisto vaelluksineen olisi ollut loistava päiväretkikohde. Kansallispuiston korkein huippu on 1 021 metrissä.

Kansallispuistossa kävin kuitenkin. 31 metriä korkea Kristus-patsas sijaitsee kansallispuiston alueella 700 metrin korkeudessa, Corcovado-vuoren huipulla. 

Kristus-patsas valmistui vuonna 1931 kunnioittamaan Brasilian satavuotista itsenäisyyttä. Patsaan pinta on muutoin ruotsalaisesta vuolukiveä!

Patsastasanteelta on hienot näköalat Atlantille, Guanabaran lahdelle ja taustan vuorille. Tuli inan Norja-vibat. Paitsi miljoonakaupungin pilvenpiirtäjät, ne ei sovi Norjaan. 

Vuonna 2025 lippu vuoristojunaan maksoi parikymppiä. Juna lähtee Cosmo Velhon asemalta. 

Olisin halunnut aamusta kävellä metsäreittiä Kristuspatsaalle Parque Lagesta. Nykyään tuota reittiä ei voi enää käytännössä kävellä. Säännöllisesti jengiä ryöstetään metsässä puukolla uhaten😰. Menimme siksi menopaluun vuoristojunalla.. 

Historiallisen keskustan nähtävyydet

Kävimme Centrossa sambakarnevaalien aikaan. Siten kaikki nähtävyydet ja kaupat olivat kiinni. Nautimme näkymistä: Portugalin siirto­maa-ajalta olevista rakennuksista, mukulakivi­kaduista, toreista. 

Eniten harmitti se, että Real Gabinete Português de Leituran kirjasto oli kiinni. No oli mukava kävellä ees taas ja ihailla kaupunkikuvaa. Töhritty kirkko ei nyt kovin ihailtava ollut.

Historiallisesta keskustasta kävelimme Lapan suuntaan Selaronin rappusille. 

Chileläisen Selaronin suunnittelemat värikkäät portaat ovat todella kuvauksellinen kohde. Varmasti aina rappusilla on porukkaa, mutta etenkin karnevaaliaikaan. 

Taiteilija Selarón teki nähtävyyden ”vahingossa”. Hän alkoi 90-luvulla lisätä talonsa edessä oleviin portaisiin Brasilian lipun värisiä laattoja. Seuraavassa vaiheessa hän lisäili muita laattoja ja lopulta matkustajien tuomia laattoja.

Asuin kivenheiton päässä kasvitieteellisen puutarhasta

Jardim Botanicossa eli kasvitieteellisessä puutarhassa kait moni näkee apinoita ja tukaanilintuja. Minä en nähnyt mitään . Palmukujat, lammet, patsaat sekä kävely Monkey joen vartta pitkin on leppoista, mutta jotenkin jää vaisu olo.

Puiden lomasta näkyy myös Christ the Redeemer -patsas. En sen tähden reilua kymppiä maksaisi, patsaan näkee ihan kadultakin vähän eri puolilta kaupunkia. 

Kasvihuoneessa kasvatettiin erilaisia orkideoita ja eksoottisia lihansyöjäkasveja.

Gondolihissillä Sokeritolppavuorelle auringonlaskun aikaan

Päivän kauneusannos saatiin auringonlaskun muodossa. Rion Sokeritolppavuorelle on mennyt 1400 metriä pitkä kaapelihissi vuodesta 1920 . Alkuaikoina hissi oli kolmas laatujaan maailmassa (1. Monte Ulia, Espanja, 2. Wetterhorn, Sveitsi). Silloinkin 22 matkustajaa vetävällä hissillä vuorella kävi päivittäin 2100 ihmistä. Voin vain kuvitella mitä tänään?!!!😮

Vaikka meillä oli etukäteen ostetut liput, niin pari tuntia sujui jonossa odotellen. Siksikin, että hissimatkoja on kaksi. Ja siksi, että oli auringonlaskun aika.

Ensin matkataan Morro da Urca -vuoren huipulle 220 metrin korkeuteen. Morro da Urcalta aukeaa jo hienot näkymät Rion ylle, mutta seuraava gondolihissi vie varsinsiselle Sugarloaf-vuorelle 400 metrin korkeuteen.

Sokeritoppavuori on  korkeana pyöreäpäisenä iso kivi ja Morro da Urcan suunnalta se on erityisen kaunis auringon paistaessa sitä kohden. 

Turistin näkökulmasta Rio de Janeiro on sekä helppo että vaikea kohde. Vaikea siitä näkökulmasta, että nähtävyydet ovat vähän erillään toisistaan ja välejä ei ole turvallista kävellä, helppo siitä näkökulmasta, että Uber toimii hyvin. Mielestäni Rion näkemiseen tarvitset minimissään neljä päivää.

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Etelä-Amerikan reissuni kohteista, klikkaa tästä muihin artikkeleihin.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.