
Roadtripin alku Uudessa-Seelannissa
Tässä artikkelissa piipahdetaan Hamiltonin kasvitieteellisessa puutarhassa matkalla Auklandista Taurangaan. Näet ihania kuvia Hobbitonista, jossa ystävämme kävivät (kahta kuukautta ennen sai liput vain kahdelle ja he halusivat tätä eniten). Whakarewarewan maorikylässä tutustuimme perinteisiin ja alueella oli myös kaunis vulkaaninen maasto. Taurangassa vietimme beach elämää sekä huiputimme Mount Maunganui vuoren.
Uusi-Seelanti on ollut unelmamaani. Ajattelin, että en koskaan päädy sinne. Onhan maahan haastavaa päästä: nopeimmillaan lennot sinne kestävät yhdellä vaihdolla Dohan kautta Aucklandiin 7 + 16 tuntia (takaisin päin vielä kauemmin). Myös +11 h aikaero on haastava.
Myös lentohinnat ovat luonnollisesti kalliimmat, omat liput, kun lähtö heti joulun jälkeen 2024 (ja liput ostettu 10 kk aikaisemmin) maksoivat turistiluokassa 1350€ menopaluu. No pitihän sitä kokea useampi kesä ja mennä Suomen talvesta kesään.

Uudessa Seelannissa on asukkaita noin Suomen verran. Se on maa-alueeltaan kolmanneksen pienempi kuin Suomi. Saarivaltion maasto on vuoristoista ja rantaviivaa pitkin kulkevat tiet mutkittelevat, joten ajomatkoihin kuluu aikaa. Tätä olin lukenut jo aiemmin ja asiasta varoitti minua myös lennolla vieressäni istunut, parikymmentä vuotta maassa asunut mummo. Tiet olivat kuitenkin hyväkuntoisia, joten ei sitä aikaa niin paljon kulunut.
Yleisesti roadtrippailijoita ohjeistetaan siihen, että kuukausi on hyvä varata. Meillä oli auto vuokrattuna 24 päiväksi. Tämän lisäksi Auklandin lähellä Waihekessa olimme neljä päivää ja etelän Queenstownissa päivän. Eli aika laille kuukausi.
Olimme noin puolet kuukaudesta pohjoisessa ja puolet etelässä. Etelää pidetään yleisesti kauniimpana. Sen jälkeen, kun suunnitelma majoituksineen oli tehty, sain vinkkiä, että pohjoisessa olisi hyvä olla 30% ja etelässä 70% ajasta. Mitähän sanomme tästä meidän fifty/fifty jaosta reissun jälkeen???
Reissun jälkeen sanon, että ehdottomasti 50/50. Pohjoisosa on autenttisempi – ja siksi mielestäni etelää ”kauniimpi”. Oikeasti molemmat upeita!
Hamilton Gardenissa palautuu 23 tunnin lennoista
Tämä suht hyvä ohje: ”Take a rest, in peace and let the beauty of mother nature embrace you”. – viesti löytyi puiston penkiltä, Anne R. Sayersin kirjoittama lause.

Tuoksu ja äänimaailma on puistossa huumaava. Parson linnun ääni etenkin. Hamilton Gardenin sijaitsee 1,5 tunnin ajomatkan päässä Aucklandin lentokentältä. Täydellinen pysähdys: hyvä kahvila ja ilmainen sisäänpääsy puistoon.

Pieni on kaunista, Hobbiton
Hobbiton on kuvitteellinen kylä J.R.R. Tolkienin kirjoittamassa Taru sormusten herrasta kirjassa. Elokuva kuvattiin Matamatan lähellä Uuden-Seelannin pohjoissaarella erityisen vehreissä ja kumpuilevissa maisemissa. Onhan nämä majat söpöjä.

Kahta kuukautta ennen lippuja oli jäljellä vain kaksi kappaletta samalle päivälle – nämäkin eri kellonaikaan. Minä jättäydyin retkeltä pois, mutta tässä ihailtavaksi ystävieni kuvia. Heille tämä retki jäi yhdeksi parhaimmista reissumuistoista!



Maunganui vuoren huiputus
Tämä värimaailma kyllä hoitaa, turkoosi meri❤️Kodinvaihtokodin ikkunasta näkyy Maunganui vuori ja sen valloitimme.

Hämmennys on ollut suuri, kun toistaiseksi kaikkialla on ollut vielä 2025 ilmainen parkkeeraus. Ja huippuhyvät tiet ja parkkipaikat. Maunganui Beachillä rajoitetusti parkkipaikkaa sillä sekä rantalöhöilijät että vuorenvalloittajat käyttävät samoja parkkipaikkoja. Tauranga on muutoinkin kiva kylä.

Rantaviivan vasemmalta nurkalta löytyy vaellusreitin alku reittikarttoineen. Pääsee sekä kiertämään vuoren alhaalla lastenrattaiden kanssa että kipuamaan vuorelle monia eri reittejä. Porraskävelyä tiedossa. Eksymään ei täällä pääse.


Rantaviivalla oli muuten paria päivää myöhemmin kaksimetrinen hai!!!

Oletko maistanut real fruit ice creamiä Uudessa Seelannissa? Merkkaapa nimi mieleen, astetta terveellisempi herkku👍 Jäde aloittaa kesäloman. Ja kruunaa vaelluksen.
Maoritansseja ja geoterminen polku Whakarewarewan maorikylässä
Kia ora on tervehdys, jolla toivotetaan elinvoimaa ja terveyttä. Näin meidät toivotettiin tervetulleeksi kodinvaihtokodin ovimatossa. Samoin myös maorikylässä.
Maorikieli on yksi maan virallisista kielistä englannin ja viittomakielen ohella. Kieli on symbolinen ja monimerkityksellinen, tämän Tewhakarewarewatangaoteopetauaawahiao -kylän nimikin tarkoittaa mm. paikkaa, jossa jokin sotapäällikkö asettui odottamaan vihollista. Nimi tarkoittaa kyllä paljon muutakin👌
Maoriheimon tunnistaa monasti tatuoinneistaan – naisilla tyypillisesti leuka, huulet ja käsivarret tatuoituna. Meillä oli ilo saada keskustella maorikylässä ikäisemme naisen ja hänen aikuisen tyttärensä kanssa.
Hän kertoi, että hänen vanhempiensa ikäpolvi ei ole tatuoinut itseään, mutta hän itse on tatuoinut sukunsa tatuointeja käsivarsiinsa ja kasvoihin.

Yllä oleva nainen kertoi, että perinnetatuoija ei edes suostunut tatuoimaan tiettyä kuviota vaan tatuoi sen mikä sopi asiaan ja hänelle. Parikymppinen tytär oli jo tatuoinut kädet ja suunnitteli leukatatuointia.
Meillä oli maorikylässä oma opas, jonka isovanhemmat olivat harvoja selviytyjiä vuoden 1885 tulivuoren purkauksesta. Opas toi esiin maoreiden näkökulman: ”Jumala tuhosi, kun ihminen ei kunnioittanut”.
Vuonna 1358 Tahitista tulivat yhden uskomuksen mukaan maorit. vuoden 1830 aikoihin Maorit aloittivat turismin Uuteen-Seelantiin.
Whakarewarewan maorikylässä nautimme upeasta, todella laadukkaasta Haka perinnetanssiesityksestä. Esitys alkoi tanssilla, jolla tsekataan onko tulija rauhan vai sodan asialla. Ajankohtaista olisi nykyäänkin vai mitä?!

Kasvojen ilmeet, ilmeiden liioittelu etenkin silmät ja kieli ovat isossa roolissa tanssissa. Niillä voidaan ilmaista erilaisia tunnetiloja, kuten vihaa, intohimoa ja ylpeyttä.

Kielen työntäminen ulos on pelottelun keino. Se viestii rohkeutta, voimaa ja valmiutta taistella/vihollisen voittamista.

Ilmeillä symboloidaan myös yhteyttä esi-isien henkiin ja maorien jumaliin.
Esityksen lopussa esiintyvät tervehtivät hongilla, jossa nenät ja otsat koskettavat toisiaan. Tällä symboloidaan elämän hengen jakamista.
Maoreille maa, meri ja luonto ovat pyhiä. Heille ihmiset ovat osa luontoa ja että luontoa (luonnon henkiä) on kunnioitettava. Eikö tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvyys?

Yhteisöllisyys näkyy myös siten, että kuoleman jälkeen ruumis on esillä yhteisölle kolmen päivän ajan kylätalossa.

Kyläkierroksella näimme kuumia lähteitä, joissa edelleen kyläläiset valmistavat ruokansa. Me saimme maistaa ihanaa vastakypsennettyä maissia. Kuumat lähteet ovat kuin airfryer, nopeasti kypsyy, kalakin parissakymmenessä sekunnissa.

Luulin, että Uuden-Seelannin vulkaaninen alue näyttäisi samanlaiselta kuin Islannissa. Ei näyttänyt, täällä todella vehreää.

Islannissa en muista nähneeni kuplivia savi/mutakuoppia.

Joka kuudes uusiseelantilainen on maori. Tämä näkyy selvästi myös katukuvassa. Nyt kun kävimme perinnekylässä, niin osaan joitain tyypillisiä kasvonpiirteitä tunnistaa. Oletko tutustunut alkuperäisheimojen elämään jossakin, missä?


26 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Huh tuo Hobittonin lippujono. Me ei omalla reissulla edes yritetty, mutta ei oltaisi kyllä tajuttu olla noin aikaisin liikkeellä – väliin siis olisi jäänyt. Kovin paljoa alkuperäiskansojen elämään ei ole tullut tutustuttua, kun oma mielikuva on yleensä sellainen, että mahdolliset tutustumiset on ”turisteille tehty”. Maoreihin kyllä jossain määrin tutustuttiin, ja teidän kokemuksenne kuulostaa kivalta.
Mari
Wellingtonissa oli myös hieno museo, jossa esiteltiin maoreiden historiaa.
Eveliina / Reissukuume
Taidan sanoa tän joka kerta, mutta meillä on kyllä niin samanlainen ”reissumaku” 😀 Mä oon kans ikuisuuden haaveillut Uudesta-Seelannista, mutta tällä hetkellä se tuntuu hieman liian kaukaiselta unelmalta… Suunnitelmat on kuitenkin aloitettu, ja itsekin päädyin tuohon 50/50-jakoon etelän ja pohjoisen välillä – suositteluista huolimatta! Kiva siis lukea, että teillä sama homma 🙂
Mari
Olen niin tyytyväinen, että kuulin suosittelut liian myöhään. Etelä on kaunis, mutta ei uniikilla tavalla. Pohjoinen on niin uniikki!
Pirkko / Meriharakka
Uusi-Seelanti on kyllä eurooppalaisille ja siis suomalaisille oiva kohde. Kieli on, useimmille, tuttu, ilmasto miellyttävä ja kaikki toimii. Meitä jäi vaan vähän harmittamaan, että kävimme siellä turhan myöhään, kun lähemmäs 60/70 kymppisinä ei enää kaikki rajuimmat tarjolla olevat aktiviteetit tyyliin benjihypyt oikein iskeneet. Mutta jäihän jäljelle vaikka viinitilakierrokset 🙂
Mari
Viinitilakierrokset hienoja kaikille. No mulla henk koht jää benjihypyt välistä nytkin. Olen tyytyväinen, että en nuorempana tehnyt, olisi voinut aneyrysmä puhjeta jo silloin. Benjihypyt ovat yksi aivoverenvuodon aiheuttaja henkilöillä joilla on piilevä aneurysmä.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Miten ihana lukea, kun itselläni on tuoreessa muistissa loppuvuoden reissu tuonne. Vielä en ole ehtinyt tosin blogipostauksissani sinne asti, mutta jossain vaiheessa sitten. Minulla muuten oli oikein listalla, että muistaisin maistaa tuota real fruit ice-creamiä, mutta en muistanut.
Osittain samoja paikkoja kävitte kuin minäkin ja on kiva lukea erilaisista kokemuksista. Itselleni Hobbiton oli paikka, jonne halusin, mutta joka ei ollutkaan sitten oma juttuni — päinvastoin kuin seurueellesi, josta kerroit, että heille se oli parasta. Tämän takia täytyy taas muistaa välttää minkään paikan dissaamista tai kertoa, että ei kannata mennä, sillä makuja on niin monIa — ja just hyvä niin.
Maorit näkyivät kyllä katukuvassa itsellenikin hämmästyttävän paljon. Jo lennolla Sydneystä Auclandiin istuin maori-miehen vieressä ja vilkuilin hänen tatuointejaan ja huomasin ajattelevani, että nämä siis todella ovat lihaa ja verta eikä vain tarua. No shit Sherlock, hehe, no tietenkin on, mutta kun aika harvoin alkuperäiskansat ovat niin näkyvästi esillä.
Mari
Eilisellä laguuniretkellä Aitutakin saarella Cookilla oli myös leukatatuoitu maorinainen. Eivät ole vain turistikylien tyyppejä vaan täällä turistina niin kuin minäkin.
Ne Tammelat
Ihanaa lukea teidän seikkailuista ja syventyä Uuden-Seelannin nähtävyyksiin tarkemmin! Meidän visiitti kun jäi aika pintapuoliseksi laivalla tehden. Muistaakseni sen kautta olisi järjestynyt myös tuo Hobittivierailu, joskin melko tyyriiseen hintaan.
Mari
Risteilyissä on puolensa ja puolensa- helppous ja pääsee moniin kohteisiin – toisaalta tiukka sitova aikataulu
Heidi/Himomatkaajan Turinoita
Hobbiton on söpö! <3
Ja on suomalaisena ihan parasta lentää kotimaan talvesta ulkomaan kesään.
Palatessa jaksaa kärvistellä lopputalven ja odottaa Suomen kesää.
Mari
Päivä (valoisa aika) kun pidentyy Suomessa oman reissun aikana, niin se on parasta.
Anne | Elämää Nomadina
Oi-joi, kuulostaa ihanalta alulta reissulle, hienoja kohteita ja kauniita maisemia! Uusi-Seelanti on meilläkin suunnitelmissa, sellaisena kerran elämässä kohteena, mutta vielä ei ole mitään tietoa milloin sinne saakka ehditään. Maassa varmaan voisi näin nomadina viettää pidempäänkin, ainakin jos saisi esimerkiksi lemmikkivahtipaikkoja. Tosin tuo 11 tunnin aikaero Suomeen aiheuttaisi varmaan työkuvioiden suhteen jonkinlaisia haasteita 😀 Noin iso aikaero varmaan aiheuttaa jo melkoisen jetlagin, josta ei ihan parissa päivässä toivu.
Mari
Varmasti työjuttujen suhteen ainut mahdollisuus olisi tehdä ilta/yötöitä, ainakin palaverit (joka Suomessa aamu). Aikaero oli sen verran suuri, että suht nopeasti sopeutui.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Olen ollut kiinnostunut alkuperäiskansoista kyllä. Läheisimpiä ovat tietenkin saamelaiset. Jostain syystä kuvittelen olleeni jossain edellisessä elämässä intiaani. Aboriginaaleista kiinnostuin, kun eno muutti 60-luvulla Australiaan. Hänestä kehkeytyi siellä rasisti, jonka mielipiteistä vanhempani eivät innostuneet vieraillessaan hänen luonaan.
Mielenkiintoista luettavaa. Mietin haluaisinko Hobbitoniin vai en. Olen varovaisesti suunnittelemassa matkaa Australiaan serkun luo, ja samalla pitäisi katsella aika monta muutakin paikkaa!
Mari
Kyllä kannattaa varata ihan pitkä reissu, kun Uuteen-Seelantiin/Australiaan lähtee. Tämä on niin hitsin kaukana. Mutta lennot ei ollut niin pahat kuin luulin.
Merja / Merjan matkassa
Vuoden takainen Uuden-Seelannin reissu tuli elävästi mieleen, kun luin postaustasi. Kiva, että tekin päätitte käydä Hamilton Gardenissa. Se oli minusta hieno paikka ja vielä maksuton sisäänpääsy. Mulle Hobbiton oli ihan must-kohde. Muistaakseni liput saatiin helposti, mutta oltiin ajoissa liikkeellä. Tykkäsin siitä tosi paljon.
Mari
Olisinkohan jopa sinun blogista Hamilton Gardenin bongannut. Oltiin siellä heti ovien auettua, niin saatiin nauttia ennen keskipäivän ryysistä.
Elina / elinanmatkalaukussa
Joskus yli 10- vuotta sitten oli Uusi-Seelanti itselle sellainen suuri matkaunelma. Meillä oli silloin 3 koiraa ja tuonne päin maailmaa ei ihan viikoksi lähdetä. Päätin, että sitten sinä päivänä kun meidän kolmannesta koirasta aika jättää (ei siis haluttu jättää koiria niin pitkäksi aikaa hoitoon kuin mitä reissu olisi vaatinut), niin varaisin matkan Uuteen-Seelantiin.
Meille tuli kuitenkin koiranpentu 3 kk ennen viimeisen koiravanhuksen nukkumista pois, joten emme missään vaiheessa jäänetkään ilman koiraa ja koko unelma unohtui ihan tyystin! Nykyään ajattelen, etten välttämättä koskaan sinne asti lähde kun lähempänä on vielä niin paljon koettavaa. Aika näyttää! Hienosti kirjoitit teidän kokemuksista! 🙂
Mari
No ehdit vielä tämänkin koiran jälkeen ja myöhemmin myös aikuistuneet lapset voivat hoitaa koiria. Jos terveyttä piisaa, niin eri elämänvaiheet tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia.
Tanja / Tädin matkassa
Uusi-Seelanti on jännittävä kohde, vuoret, meri, maorit ja tietysti Taru sormusten herrasta ja hobitit. Ilmeisesti ilmeisen miellyttävä ilmasto. Ihanan paljon teillä oli aikaa olla reissussa
Mari
En ollut ennen reissua tutustunut maoreiden kulttuuriin. Vei mukanaan. Innostuin ja arvostan!
Aila ja Juha
Monesti haaveiltu matkakohde tämä on ollut meillekin, mutta aina tulee vastaan se, että haave alkaa olla epärealistinen. On kyllä sinun kertomuksessasi paljon sellaista, mitä olisi ihana nähdä, sekä kulttuuria että luontoa. Mutta nyt sitten teemme nojatuolimatkaa kanssanne, vaikka kirjoittelen tätä nytkin Aurinkorannikolla aurinkoisella parvekkeella. Aila
Mari
Nauttikaa Aurinkorannikosta. Osa jää nojatuolimatkoiksi – osaan voi yllättäen tarjoutua mahdollisuus. Te kyllä tartutte moniin mahdollisuuksiin, sitä arvostan!
Anna | Tämä matka -blogi
Hobbittien majapaikkoja pitäisi kyllä pästä tutkimaan. Huuri katselin Hobbitti leffankin. Unkarissa muuten on vähän samaan tyyliin rakennettuja viinikellareita Tokaijin alueella.
Uusi-Seelanti on käymättömiä kohteita. Mutta olen luotavainen, että joku vuosi sinne vielä pääsen.
Mari
Aivan varmasti pääset. Olet niin todella haastavissa kohteissa ollut. Uusi-Seelanti ei edellytä kuin lentojen oston ja noin min kolme viikkoa aikaa.