Slovenia viidessä päivässä

Slovenia on upea luontokohde. Instagram tiliäni kun katson, niin karkeasti päivä meni vuorimaisemissa, toinen rotkolla, jonka läpi virtaa turkoosi joki, kolmas vesiputouksella ja neljäs järvellä. Reissuun mahtui vielä pääkaupunki Ljublijana. Ns. kaikkea näimme paitsi luolia emme. 

Slovenia on pieni maa. Me emme valloittaneet siltikään ihan koko maata. Olimme viisi päivää länsi/luodesektorilla: Tolminin rotkolta eripuolille Triglavin kansallispuistoa. Itäisin ja eteläisin kohteemme oli pääkaupunki Ljublijana.

Tervetuloa maisemakarkkimaahan Sloveniaan! Jos et ole luonto-ihminen, Slovenialla ei ole sinulle mitään tarjottavaa?!

Mitkä ovat mielikuvasi pakuelämän haasteista? 

Sloveniassa yövyimme sekä pakussa että kodinvaihdossa.

Pakuelämän suurin haaste on se, että roadtripillä pitää jatkuvasti etsiä seuraavan yön majapaikkaa. Slovenian rajalla Italian puolella päädyimme yöpymään ennen maahan menoa, sillä Slovenialla on vihamielinen maine maastoyöpyjiä kohtaan. Ei oltu vielä kertaakaan roadtripillä saatu herätystä poliisien toimesta (muutoinkin vain kerran herätty keskellä yötä, kun nuorisojoukko kokoontui bilettämään automme ympärille) ja tarkoituksena oli välttää tämä myös Sloveniassa. Samoin 150€:n sakko!

Maine oli täyttä totta. Jokaikisessä pikku leväkkeelläkin on kielto välille klo 22-07. Yhden yön yövyimme ravintolan parkkipaikalla (saimme luvan omistajalta) ja toisen kodinvaihdon pihalla ennen kodinvaihdon alkua. 

Myöhemmin kuulin paikalliselta jalkahoitajalta, että molemmat olivat antaneet luvan vastoin sääntöjä. Hän kertoi, että hän ei saa edes antaa lupaa kenellekään yöpyä teltassa pihallaan ellei tilitä turistiveroa valtiolle. Ja jos hän menisi ystävälleen Ljublijanaan, niin hän ei saisi parkkeerata siellä ilman lupalappua poliisilta. Jälkimmäisestä hän myönsi, että kaupunkialueella ei toki valvota näitä. Näin on kuulemma ollut aina, kyseessä ei ole turismibuumin tuottama muutos.

Eli meidän silmiin Slovenia on aikamoinen sääntöslovenia.

Turistialueilla kiertää 24/7 poliisin valtuuksilla olevia vartijoita pysäköintiä valvomassa. Mekin näimme näitä autoja koko ajan.

Tusina luontokohdetta ja pääkaupungin sykettä Slovenian syyssäässä

Mielettömän upea ruska Sloveniassa lokakuussa – lehtikuusien neulaset monissa oranssin sävyissä. 

Maaseudun tytölle ihanaa päästä vaihteeksi maaseudulle. Plus edellisten päivien rankkasateet vaihtuivat sankkaan aamusumuun. 

1. Napoleonin silta

Tarkoituksena oli heti aamusta tehdä pieni vaellus Napoleonin sillan maisemista Kozjakin vesiputoukselle.. Virran ylittävä riippusilta oli suljettu. Näytti siltä, että suht pysyvästi, ei vain edellisen päivän rankkasateista johtuen.

Sillan nimi tulee siitä, että paikalla sijainnutta alkuperäistä, 1750 rakennettua siltaa pitkin on kulkenut Ranskan armeija 1800-luvun alussa Napoleon Bonaparten johtamien sotien aikana. Alkuperäisen sillan itävaltalaiset räjäyttivät vuonna 1915.

2. Tolminin rotko

Pettymyksestä toivuttuamme jatkoimme matkaa tehden reittiimme sivukoukkauksen Tolminille. Tolminin rotkojen ainoalle matkailuautoille sallitulle parkkipaikalle 2 jätimme pakun ja pyörillä mäkeä ylös lipunmyynnille. 

Päivän toinen pettymys. Tolminin rotkolle ei päästy, sillä vesi oli liian korkealla, rotkot oli suljettu.. Ajoimme pyörillä rotkojen yllä olevaa tietä ja näimme lintuperspektiivistä rotkoreitin.

Vähän ehdotin miehelleni, että mitä jos hypättäisiin rotkoreitin uloskäynnin portin ylitse ja kipaistaisiin alhaalla. No valvontakamerat ja sakkojen pelko esti suunnitelman toteuttamisen. Kyseessä on kuitenkin ”sääntöslovenia”😅

Triglavin kansallispuiston mielettömissä maisemissa teimme kuitenkin pari lyhyempää vaellusta Soča-joen pauhun ja turkoosiin vivahtavan veden äärellä.

3. Tolmun Otona

Ajoimme uudelleen Napoleonin sillan ohitse google mapsistä löytyneeseen Tolmun Otona – kohtaan. Auto parkkiin picnic levikkeelle ja pitkiä portaita alas virralle. Saimme nauttia täysin rauhassa kosken pauhusta ja nauttia lounaan. Tykkäsimme.

4. Boka-vesiputous

Seuraava kohde reitillä oli Slovenian korkein, 144 metrinen Boka-vesiputous. Kävelimme tien/sillan varrella olevalta ilmaiselta parkkipaikalta kivikkoista metsäpolkua vartin verran näköalapaikalle. Alueella olisi päässyt kiertämään halutessaan pidemmänkin vaelluksen, mutta tämä riitti meille.

5. Slemenova Spika

Tavoitteena oli ehtiä tekemään vielä pidempi viiden kilometrin Slemenova Spikan huiputus (1911 m) juliaanisten alppien maisemia ihastellen. Reitti lähtee parkkipaikalta, jonka koordinaatit 46.43520, 13.74415. Parkkipaikan ympäristöä suurennetaan, joten eiköhän se jatkossa ole maksullinen. Nyt 2024 oli muutama paikka vain ja sesonkiaikana ei parkkipaikkaa ole varmuudella nyt saanut.

Ehdottoman upea vaellusreitti. Suht helppokin maisemien upeus huomioiden.

Vastaan tuli myös perheitä – toki pienimpien kädestä pitää pitää kiinni, reitillä useampiakin vaarallisia putoamiskohtia. Reitti on hyvin merkitty, oman mielenrauhamme tähden meillä kyllä aina ladattu reitti, tämäkin All trails appiin.

Ylhäällä olevat 360 asteen maisemat palkitsevat.

Meillä meni edestakaiseen reittiin kolmisen tuntia. Ei pahaa nousua reitillä, vaelluskengät kuitenkin hyvä olla. Ruska oli niin ihana.

Parkkipaikalla olimme 1618 metrin korkeudessa ja nousimme aina 1875 metriin asti. Lumihuippuinen Triglav nousee 2864 metriin asti ja ylväänä tervehti meitä.

6. Vršičin vuoristotie

Vršičin vuoristotie on upea, tämä kannattaa ajaa läpi vaikka ei vaeltaisikaan. Kaikenkaikkiaan vuoristotie on 25 kilometriä pitkä, yllättävän leveä ja helppo ajaa moneen muuhun serpentiinitiehen verrattuna.

Vuoristotietä kutsutaan venäläiseksi tieksi ja reitin varrella on Ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettu ja upeasti kunnostettu venäläinen kappeli.

Vuoristotien neulansilmämutkista monet ovat edelleen mukulakivistä tehdyt – venäläisten sotavankien käsialaa vuodelta 1915.

7. Jasna -järvi

Matkalle osui Jasna -järvi. Sitä on kehuttu paljon lumoavien maisemien vuoksi. Nyt päivä oli laskeutunut mailleen sen verran, että veden turkoosi väri ei korostunut ja vuoristovaelluksen juuri tehneenä taustan vuoristokaan ei säväyttänyt. 

8. Peričnikin vesiputous

Vaikka Bokan vesiputous on Slovenian korkein, niin Peričnik saattaa olla majesteettisin.

Vesiputouksen taakse pääsee kävelemään (lue: kastumaan), joten vähän lämpimillä keleillä pakumatkailija pääsisi bikinit päällä vaeltaen suihkuun samalla😅

Nousua vesiputoukselle on korkeuskäyrässä vain sata metriä ja parkkipaikalta lähtee ympyräreitti, jossa suht paljon portaita.

En kellottanut tarkkaa aikaa, mutta kuvien perusteella puolisen tuntia meillä meni.

Aamusta joet olivat vielä entistä turkoosimpia. Edellisten päivien rankkasateet varmasti hetkeksi sotkivat vesimassoja ja vaalensivat väriä. Tuntuu, että Soča-joki virtaa ihan kaikkialla. Sen äänimaailma on todella hoitavaa.

Luontokohteiden välissä kävimme pääkaupunki Ljubljanassa. Ei uskoisi, että kaupungissa asuu 400 000. 

Pakureissulla pyörät on niin must juttu. Paras matkavaruste. Ljubljanassakin auton sai helposti viiden minuuttia pyörämatkan päähän keskustasta ilmaiseen parkkiin (kaksi tuntia parkkikiekolla) ja ei muuta kuin polkaisemaan. 

Ljubljanasta tuli jotenkin Riika mieleen. Jugendtaloja koristeineen kaikkialla. 

Syysmarkkinapäivä kaupungissa. Jätimme pyörät parkkiin ja nautimme rennosta tunnelmasta. 

Lohikäärmesillan olin mielessäni kuvitellut erilaiseksi, se olikin lyhyt silta, jossa kulkee ihan autot. Ei yhtä tunnelmallinen kuin mielessäni.

Inan keskustan ulkopuolella on muraalialue. Kyseessä on AKC Metelkova klubikeikka-alue. Nyt päiväsaikaankin alueella oli päihdeongelmaisia päiväkaljottelemassa. Jotenkin tämä vaikutti omaan fiilikseen, kuvat näyttävät kivemmilta kuin minä alueen koin.

9. Vintgarin rotko

Käväisimme Vintgarin rotkolla – tai ei siellä käväistä. Sisään portista pääsee vasta kun jämptisti on oma aikaslotti. Jos ei osta lippua etukäteen, voi olla että joutuu odottamaan.

Jos taas on netin kautta ostanut  10€ lipun, niin onnistuuko ajoittamaan käynnin oikein. Parkkeeraus P 1 parkkipaikalle 5€/5h ja sieltä ilmainen bussi. 

Onneksi olimme odottamassa portilla ja pääsimme sisään oman aikaslottimme ensimmäisinä. Ei tarvinnut ohitella edessä hidastelevia. Reitti on yhdensuuntainen. Reitti oli reippaasti kävellen puolisen tuntia rotkossa puupolkuja pitkin ja paluu takaisin lähtöpisteeseen inan pidempään suht mäkistä metsäpolkua – muista ottaa siis vettä mukaasi. 

Totesimme, että olemme vesimassojen kuohuista jo pari päivää saaneet nauttia, joten kokemus ei ollut yhtä vaikuttava, kun jollekulle, joka tekee päiväretken Ljubljanasta. 

Oli vaan naurettavaa kävellä kypärät päässä. Jos pääni kallioon löisin, niin omapa vikani olisi🤦‍♀️. Ei oikeasti moiseen vaaraa ole.

10. Mostnican rotko ja Mostnicen putous

Mikä sitten on Slovenian paras rotkovaellus? Ei ainakaan tunnetuimmat Tolmin ja Vintgar. Miten olisi Mostnica? 

Kokonaisuudessaan vaellus Mostnican rotkolle ja Mostnicen putoukselle on suht helppo ja todella kaunis. Reitillä veden kuohua saa kuunnella käytännössä koko 3,5 tunnin ajan (12 km) – välillä hetki lehmäterapiaa laaksossa.

Jos olisi vähemmän aikaa, niin kahdessa tunnissa voisi tehdä pelkän rotkoreitin ympyräreittinä.

Itse vesiputous ei ole mitenkään erikoinen.

Loppureitillä oli myös kivikkoisimmat ja mäkisimmät osuudet – ei pahoja nekään. Reitillä oli pari ravintolaa, joissa toki kelpasi vain käteismaksu.

Aamukasilta ei ollut lipunmyynnissä ketään, joten säästettiin 3€/hlö. Pysäköinti maksoi 3€/h. Jätimme auton Stara Fuzinan kylän keskustaan (jossa muuten kansallispuiston infopiste), mutta samalla hinnalla olisi saanut parkkipaikan ihan vaellusreitin lähtöpisteestäkin.

Mielestämme oli kivempi kuin Vintgarin rotko – no me tykätäänkin vaeltaa yksin😂.

11. Bledjärvi ja kiipeäminen Mala Osojnican kukkulalle

Iltapäivällä 6 kilometrin pyöräily Bledjärven ympäri ja kiipeäminen Mala Osojnican kukkulalle (685 m).

Tien varresta Google Mapsin mukaan 11 minuutin kipuaminen. Oikeasti 35 minuuttia – ja minä vielä kipusin reippaasti.

Laita hyvät kengät jalkaan, polku osin haastava. Löytyy myös reitiltä hurjan jyrkät ja pitkät metalliportaat. Nämä ei herkkähermoisimmille sovi. Heti portaiden jälkeen ensimmäinen kunnon näköalapaikka. Mutta jatka pidemmälle.

Kukkulalta ikoninen näky kirkkosaarelle, wow🥰. Kerrankin ei tarvitse dronea saadakseen dronenäköalat!

Bled -järvi on ikiaikainen, 14 000 vuotias pieni jäätikköjärvi, jonka keskellä on jääkauden aikana syntynyt saari, jossa on 1400-luvulla rakennettu goottilaistyylinen Marian taivaaseenottamisen kirkko. 

12. Bohinj järvi

Bohinj järven eli Bohinjsko jezeron ympäri menee 11 kilometrin reitti

Pieniä ovat Slovenian järvet, kun 1,5 tunnissa juostiin suurimman ympäri. Vai ollaanko niin huippukuntoisia?!!!🤦‍♀️.

Bohinj-järvi on suht syvä, 45 metriä. Mieheni arvelikin tämän olevan näin, sillä vuoret kohoavat suoraan rannasta melki kohtisuoraan. 

Bohinj-järvialue kuuluu tämäkin Triglavin kansallispuistoon ja vuoret ovat osa Juliinisia Alppeja. 

Lähdimme kiertämään järveä keskustan Johannes Kastajan kirkolta. Kirkko on Slovenian vanhin (1300-luvulta). Valitettavasti ovet olivat säpissä sekä tänne että toiseen järven rannalla olevaan kirkkoon.

Reitistä toinen puoli menee kevyen liikenteen väylällä ja toinen puoli on vain kävelijöille ja se on kivikkoisempi.

Bohinjska Bistricassa, vartti ajaen Bohinj järveltä meillä oli kodinvaihto upeilla parvekemaisemilla. 

Käytiin parhaat päivänsä nähneessä kylpylässä Bohinjska Bistricassa ja elämäni huonoimmassa jalkahoidossa (mieheni oli elämänsä ekassa😅). Kuten arvaat, niin ei suositusta. No oli suomalaisen saunan löylyt ihan hyvät. Nakuilupakko muuten saunaosastolla – ja suihkut yhteiset pukeutumistiloissa.

Paikallisen kirkon alttariseinät olivat upeita – olikin ainut kirkko Sloveniassa, jonne pääsin sisälle. 

Onko Slovenia tuttu sinulle? Mieletön luontokohde: yhteen päivään mahtuu suht helposti rotkoa, vesiputousta, jokea, järveä ja kukkulaa tai jopa vuori. Norjaa voittanutta luontokohdetta ei ole vielä löytynyt! Ei mene  Sloveniakaan ohitse listalla! Sloveniaan ei ole tarvetta palata, mutta Norjaan on. Mikä maa on sinulle ykkönen?