Manchesteristä Isle of Skyelle Skotlantiin Lake District kansallispuiston kautta

Pakumatka jatkui Manchesterista Lake District kansallispuistoon. Seuraavana päivänä ajoimme Isle of Skye saarelle James Bond leffan Glen Etive tien kautta.

Kahden tunnin  iltakäppäily mielettömän ihanassa ilta-auringossa

Honister Passin lähtöpisteelle olisi päässyt vartin suorempaan, mutta halusin ajaa  Loughrigg Fellin alueen kautta. Matkalle osui ihania pikkukyliä. Valitettavasti emme ehtineet pysähtyä. Alueella on tarjolla myös luksusmajoitusta. Kivilinnoja, jotka toimivat nykyään spahotelleina on todella monia. 

Näytti siltä, että lauantaina kaikki parkkipaikat olivat tupaten täynnä. Jos meillä olisi ollut kaksi päivää vaelluksille, niin tämä olisi ollut toinen kohde. Lake District on tosiaan suosittu kohde.

Honister Pass oli keskellä erämaata kivilouhoksen vieressä. Parkkipaikalla muutama auto.

Lähdimme kiertämään kuuden kilometrin pituista Honister Pass and Dubs Slate Quarry Circular reittiä vahingossa vastapäivään. Se oli todella hyvä valinta. Alkuun oli epätasaisia kiviportaita ylöspäin ja loppuosa oli alaspäin suht jyrkkää tietä. Välillä oli polkuja ties minne suuntaan. Ei oltaisi taaskaan pärjätty ilman All trails Appiä.

Ilta-auringon vastavaloon järvimaisemat eivät päässeet parhaimmilleen, mutta saimme vaeltaa rauhassa. Alkumatkassa vastaantulijoita jonkin verran. Matkalla oli jopa autiotupa, jossa kohtasimme pidemmällä vaelluksella olevan kaverin, joka oli yöpymässä tuvan puulavereilla.

Yöllä satoi ja tuuli hurjasti – pakummekin huojui. Mietimme reitillä olevia telttayöpyjiä. 

Maisemien ilotulituksen päivä

Skotlantiin Isle of Skyelle on pitkä ajomatka, ilman pysähdyksiä Honister Passistä seitsemän tuntia. Meillähän pysähdyksiä piisaa..

Ensimmäinen pysähdys oli ex temporee, kun kylä näytti kauniilta – ja olihan se, Keswick.

Glen Etive tietä joutuu ajamaan erikseen reitiltä sivuun, mutta extra puolen tunnin koukkaus kannatti tehdä. Kauniissa auringonpaisteessa ajelimme virran viertä.

Pikkuruisia vesiputouksia laskeutuu rinteitä alas. Tämä yksikaistainen tie (hyvin levennyskohtia ohituksiin) on päässyt James Bondin Skies Fall elokuvaan eli tämäkin kertoo jotain. 

Glencoe oli google mapsissä minulle merkattuna ”kaunis kylä”. Oikeasti ihan mitätön. Ekaa kertaa merkintäni osui väärään. Toki pikkukylä vuorien ympäröimänä ja pääkadun varrella kaunis kirkko. Siinä se olikin, joku rafla oli ja ei muuta. Käytiin kääntämässä auto kadun päässä ja matka jatkui.

Glasgow – miksi en ole kuullut tätä kaupunkia kehuttavan, ihana paikka

Glasgow näytti olevan low emission aluetta. Ajoimme katedraalin viereiselle kadulle. Luulemme, että ei vielä ollut vanhoille diesel autoille kiellettyä aluetta (meidän silmäämme ei sillä kadulla ollut myöskään kameroita, muilla oli) – näkee myöhemmin tuleeko sakkoa (ei tullut!).

Katedraali oli suljettu aamutuimaan. Sisältä kuului musiikkia sunnuntaiaamusta, taisivat treenata messua varten. Harmillista, että ovet olivat säpissä, olin lukenut tässä keskiaikaisessa kirkossa olevista lukemattomista lasimaalauksista ja käsinveistetyistä penkeistä. 

Katedraalin vieressä oli hautausmaapongarin unelmakohde – tai niin luulin, Negropolis. Sitä sanotaan yhdeksi Euroopan merkittävimmistä hautausmaista. 

Järkyttävä, kolkko hautausmaa. Toki niin isoja patsaita en ole koskaan nähnyt. Ja kuulemma 50 000 hautaa eli massiivinen on. Hautakivet oli jotenkin hassusti riveissä, mutta kaukana toisistaan. Ja sitä en ymmärrä, että täällä kuten muuallakin Briteissä, hautakivet kaatuilevat suuntaan sun toiseen..

Hautausmaalta lähdettiin kävelemään suuntana City Chambers. Osui ihania yllätyksiä matkalle. Keskustan muraalit oli huisin ihania. Ja muutoinkin kaupungin arkkitehtuuri on dramaattisen säväyttävää. Massiivista, tyylikkään vanhaa. Tykkäsin!

Kuvat kertokoon puolestaan. Ja jos ihmettelet kuvien autiota kaupunkikuvaa, niin kadut oli suljettu autoilta, kun oli hetkeä myöhemmin alkamassa jotkut pyöräkisat.

Jos olisi ollut päivässä lisää tunteja, niin olisi ajettu Kinlochleven kylän kautta pitkin järven reunustaa – olisi matkaan tullut lisää 20 min. 

Vaellus jos olisi mahtunut päivään, niin olisi pysähdytty Glen Nevis/Ben Nevis alueella. Ohitimme Skotlannin korkeimman vuoren, Ben Nevisin. Suurin piirtein saman korkuinen kun Suomen korkein, Halti. Huippu oli vielä lumen peitossa.

Päivästä jäi pois myös upea kohde, Glenfinnan Viaduct. Tämän kautta ajaminen olisi vaatinut lauttamatkan Isle of Skyelle. En jaksanut selvitellä aikatauluja.

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Brittien kohteista, klikkaa tästä muihin artikkeleihin.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.