Mansaaret on muutakin kuin moottoripyöräkisat

Mansaari on Irlanninmeressä sijaitseva Britannian kruunun alaisuuteen kuuluva itsehallinnollinen saari. 48 km pitkällä ja 16 km leveällä Mansaarella asuu 80 000 asukasta.

Mansaarten talous on vahva, kahdeksanneksi vahvin maailmassa! Edellä Mansaaria ovat vain Monaco, Liechtenstein, Bermuda, Norja, Sveitsi, Qatar ja Luxembourg.

Saari on käytännössä nykyään veroparatiisi ja moni laivavarustamo ja nettikasino toimiikin Mansaarten lipun alla.

Vaurautta ei kuitenkaan näe saarella. Ökytaloja ei yksinkertaisesti löydy eikä luksusautoja teillä näe. Douglasin keskustasta myös design liikkeet uupuvat.

Saari on luonnonläheinen ja inan jopa ränsistyneeksikin yleisilmettä kutsuisin.

Yksi knoppitieto Mansaarista on se, että Mansaarten parlamentti, Tynwald, on maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminut parlamentti.

Mansaarella on yllättävän pitkä lomakohdehistoria

Viktoriaanisella ajalla tultiin Douglasin rantapromenadin hotelleihin ja kuljettiin promenadia hevosten vetämällä raitiovaunulla ja mentiin vuorille sähköjunilla. Käsittämättämätöntä mutta totta, että täysin samalla kaavalla lomailimme 2024!!!

Paitsi yövyimme kodinvaihdossa, mutta rantapromenadilla on edelleen hotellit. Koko promenadi näyttää pitkälti samalta!!!

Saarella oleva sähköjuna on toiminut vuodesta 1894, vuoristojuna vuodesta 1895, höyryjuna vuodesta 1874 sekä hevosraitiotie vuodesta 1876. Ja nämä kaikki kulkevat edelleen.

Tämän päivän äänimaailma: kavion kopsetta, kiskojen kolinaa, veden solinaa, höyryjunan puksutusta ja pillin vihellystä.

Päivän reittimme oli: Manc Electric Railway – Laxey – Snaefell Mountain Railway (Summit) – Laxey- Dhoon Glen- Douglas – Port Erin

Ostimme aamusta ennen sähköjunaan hyppäämistä yhden päivän Go Explore -kortin, jolla onnistui kaikki siirtymät, joista kerron tässä. Hinta oli vuonna 2024, 21 £.

Luin Iltalehdestä Mansaarten kuuluvan alueisiin, jotka ehtii tutkia päivässä. No me olimme viikon. Sanoisin, että jos ei arvosta oleilua, niin kahdessa päivässä hahmottaa tärkeimmät asiat.

Aamupäivä Ramseyn sähköjunalinjalla ja Snaefell-vuoren vuoristojunassa

Douglasin promenadin pohjoispäästä lähtee Manc Electric Railway. Matkasimme sähköjunalla Lexeyhin, jossa oli yksi Brittejen tärkeimpiä metallikaivoksia (sinkki, kupari, lyijy) 1780- 1929.

Laxeystä lähtee neljän mailin pituinen Snaefell Mountain Railway, vuoristojuna 2036 jalan (600m) korkuiselle Mansaarten korkeimmalle vuorelle.

Alkuosassa matkaa näkee Laxey Wheelin, maailman suurimman toimivan vesirattaan vuodelta 1854. Vesiratas pumppaa vettä kaivoksista.

Snaefellin huipulta sanotaan näkyvän seitsemän kuningaskuntaa: Skotlanti, Englanti, Wales, Irlanti, Mann eli meren kuningaskunta, Taivaan kuningaskunta.

Matkasimme toiseen suuntaan alkuperäisellä rautiovaununumero nelosella. Tällä vaunulla on matkustanut turisteja aina vuodesta 1895! Ja nimenomaa turisteja. Douglasin promenadilla on edelleen lähinnä hotelleja.

Kiiltävää tiikkiä olevien puupenkkiä suunta vaihdetaan, kun juna vaihtaa suuntaa.

Vuoristorata kulkee vuoristotien ylitse. Nyt Mansaarten ajojen aikaan pitää tie ylittää jalkapatikassa ylikulkusiltaa pitkin.

Aamusta ei ollut vielä kisoja käynnissä, mutta sadat moottoripyörällä kisoihin tulleet kisaturistit ajoivat kilparatareittiä ennen kuin kisoja varten kisatie suljettiin.

Junamatka oli ihana, vehreää laakso/nummimaisemaa.

Vanha Snaefellin kaivoksen alue oli vähän karumpi, mutta luonto alkaa valtaamaan tilaa kaivoksen rumuudelta sielläkin.

Nousimme ylös pilveen ja huipulta ei näkynyt ainuttakaan kuningaskuntaa🤷‍♀️

Tältä olisi pitänyt näyttää (kuva mainoksesta):

Dhoon Glenin asemalta lähtee mitä ihanin vaelluspolku meren rannalle.

Meren rannalla mielettömän upeita meren hiomia kiviä – niillä pystyi heittelemään leipiä, niin tasaisia olivat.

Dhoon on kahdessa tasossa oleva 130 jalan (40 m) korkuinen, Mansaarten korkein vesiputous. Koko perheelle soveltuva 3,5 km:n eli tunnin kestävä vaellus.

Kun tulimme asemalle, niin sanoin miehelleni, mennään siihen suuntaan mikä juna tulee ensin. Katsoin aikataulusta, että ensin oli tulossa takaisin Douglasiin menevä. Menimme toiselle puolelle rataa.

Kun juna näkyi mutkan takaa havahduimme molemmat ajatusvirheeseemme. Vasemman puoleisen liikenteen junat tulevat eri puolelle kuin oikean puolen liikenteen junat😅.

Onneksi oli pieni rata, joten hyppäsimme junan takaa toiselle puolelle ja kyytiin.

Iltapäivä Douglasissa ja hevosraitiovaunuajelua sekä Port Eriniin höyryjunalla

En tiennyt, että missään enää on hevosilla vedettävä raitiovaunu. Mansaarten hevosraitiovaunut aloittivat liikennöinnin 1876 – ja ovat kulkeneet koko ajan!!!

Heppamme oli jopa niin innokas, että kuski joutui jarruttamaan ratista pyöritettävällä jarrulla. Jokainen hevonen tekee kerrallaan vain yhden edestakaisen ajelun ja sitten pitää taukoa.

Höyryjuna etelään juhlii tänä vuonna 150 vuotista taivaltaan. Juna on hiilten voimalla kulkenut vuodesta 1874.

Kun junamme pysähtyi eräälle asemalle vaunumme ikkunan vieressä oli toinen juna. Pääsin seuraamaan ihan vierestä, miten kuski teki huoltotöitä ohjaamossa – vitsin hieno ohjaamo aitoine hiiliuuneineen.