Rion Favela-slummissa päivävisiitillä

Botafogon alueelta, metro­matkan päässä Copacabanalta tai vajaan puolen tunnin pyöräilyn päästä kodinvaihtokodistamme Jardim Botânicolta löytyy Santa Martan slummi. Se oli vierailuni kohde.  

On käsittämätöntä, että joka  viides riolainen, noin 1,3 ­miljoonaa, asuu favelassa. Riossa on tuhatkunta favelaa, slummia. Santa Marta on Rion turvallisin, pieni, 7000 asukkaan slummikylä. Isoimmassa favelakaupungeissa on 200 000 asukasta.

Santa Marta on yksi harvoista jonne järjestetään paikallisten asukkaiden opastamia päiväretkiä.

Vierailuni jälkeen osasin katsella ihan eri tavoin kaupungin kukkuloita, käytännössä jokaisella favela. Näkymät Santa Martasta upeat!

Onko favelavierailu turvallinen – on ja ei!

Rion tuhannesta favelasta oppaan mukaan noin 40 on ehkä turvallisia. Vuonna 1930 perustettu Santa Marta on turvallisin. Turvallisuuteen vaikuttaa keskeisimmin ehkä se (minun oletus), että alueella on oma hyvin johdettu asukasyhdistys. Oppaamme äiti ollut joskus favelan asukasyhdistyksen presidentti. 

Oppaamme asui favelan ylimmässä talossa. Talo oli favelan talojen tavoin meidän mittapuulla ”keskeneräinen”, mutta terassilla oli oma baari, uima-allas ja käsittämättömät näkymät (alla oleva kuva). Suku on kuulemma aina asunut siellä. Oppaan kuusilapsisen perheen (kaikki poikia) aikuiset pojat opiskelevat yliopistossa. 

Turvallisuuteen vaikuttaa se, että mitä ilmeisemmin mafia ja asukasyhdistys elävät jollakin tavalla toisiaan kunnioittaen.

Vaikka Santa Marta on ensimmäinen favela, joka löytyy google mapsistä, niin en lähtisi kulkemaan kujilla ilman opasta. Suurin syy ei ole eksyminen (joka sekin tapahtuisi) vaan aseistetut mafiapojat. Pojat sanon siksi, että kaikki olivat parikymppisiä. Opas tiesi aina sanoa, nyt tällä alueella ei puhelimia esillä ja ei kuvia. Aina kulman takaa esiin tuli poikia tupakoimassa ja pelaamassa korttia konekiväärit sylissä.

Huumeita olisi saanut ostaa ties mitä.. Kylän keskusaukion myyntipöydällä oli ties mitä pussukkaa 5-20$ US hintaan.. Näkyi asiakkaita tulevan tasaiseen tahtiin. 

Matkaseuralaiseni, 25v tytöt eivät lähteneet mukaan – molemmat selkeästi järkevämpiä kuin minä. Olin tosi tyytyväinen, nämä mafiakartellipojat olisi syönyt heidät silmillään..

Millaista arkea favelassa eletään päivävierailijan näkökulmasta?

Mafian vastapaino on ehkä vahva uskonnollisuus. Keskellä keskiviikkopäivää osuimme kahteen eri kirkkoon ja käynnissä oleviin messuihin. Voimallista ylistystä ja rukousta.

Kuvassa oppaamme siunataan. 

Kaikkiaan alueella on 11 kirkkoa: 2 katolista, 9 evankelista. Oli ennen kuulemma toisin päin. Oppaamme toi esiin oman käsityksensä siitä, miten hänen suvulleen uskonto ei ole tuonut hyvinvointia – tarvitaan koulutusta. 

Ymmärrän asian. On kova juttu kasvattaa kuusi poikaa huumemaailman keskellä. Ei töitä ja helppoa rahaa saisi mafiahommista. Koulutus on ainut tapa ratkaista pidempiaikaisesti yksilön tulevaisuus.

Kirkkojen lisäksi kylässä on pari pienen pientä sekatavarakauppaa, pari baaria ja turisteille suunnattu matkatavaramyymälä.

Alueelle pääsee kaapelijunalla. Toki talojen välissä mutkittelevia portaita pitkin ylös pääsee kuulemma vartissa ja alas viidessä minuutissa. Tiedotus tiiviissä kylässä tapahtuu megafonejen kautta. Esim. kylän presidentti voi tiedottaa tulossa olevista kyläjuhlista tms.

Michal Jackson itse asiassa nosti Santa Martan suuren yleisön tietoisuuteen. Vuonna 1996 hän saapui kylään helikopterilla. Michael Jacksonin musiikkivideota tehtiin samoilla rappusilla joilla mekin kävelimme.

Ehkä osin Michaelin johdosta käynnistyi alueen parannustyöt vuonna 2008. Brasilian hallitus rakensi alueelle ilmaisen viiden aseman kaapelihissin. Kylään vedettiin sähköt, viemäröinti yms.

Kaikkea oppaan kertomaa en kyllä purematta niellyt. Kuulemma ei koskaan sähkökatkoksia.. Yritin sanoa, että jopa meillä Suomessa on, mutta piti kiinni kertomuksestaan.

Kyläläiset eivät maksa kiinteistöveroja (ehkä ei muitakaan veroja). Vuokraa ei tarvitse maksaa kuin kymmenys siitä mitä kaapelihissin alapuolella olevissa taloista maksetaan. 

Asukkaita näimme todella vähän, mutta kyllä kylä on elävä, joka puolella oli pyykkejä kuivumassa narulla.

Kylässä ei ole koulua, päiväkoti löytyi. Koulua käydään kylän ulkopuolella. Paikalliset pikkupojat olivat ulkona pelaamassa jalista, eipä taida paljon muita harrastusmahdollisuuksia heillä olla. No musisointi on toinen juttu, upeasti sambaa soittivat teinipojat.

Annoin todella ruhtinaallisen tipin, siunaan mielessäni poikien tulevaisuuden. Älkää pliis käyttäkö rahaa huumeisiin.

Huh, huh, mitä näinkään😮. Jotenkin tapani mukaan naiivisti lähdin matkaan, en oikein osannut odottaa mitä näkisin.. Sanoisin, että ei herkimmille sovi favelavisiitti. Mafia siellä jollakin tavoin yhteisymmärryksessä elää asukasyhdistyksen luotsaamien kyläläisten kanssa. Mutta realistista on, että kun kaikkialla on nuoria konekiväärejen kanssa ja heillä radiopuhelinyhteys toisiinsa, niin joskus niitä käytetään. Tilanteet voivat eskaloitua. 

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Etelä-Amerikan reissuni kohteista, klikkaa tästä muihin artikkeleihin.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.