Abel Tasmanin kansallispuisto Uuden-Seelannin Eteläsaarella

Uuden Seelannin eteläsaaren Abel Tasmanin kansallispuisto on roadtrippimme seuraava kohde. Pohjoissaaren Wellingtonista matkustamme Interislanderin lautalla 3,5 tunnin (96,3 km) matkan Eteläsaaren Pictoniin.

Matkustimme myrskypäivänä, puuskissa 19 m/s. Jännitimme perutaanko lauttamatka. Ei peruttu ja alun kovien maininkien jälkeen kulku rauhoittui. Lopulta jopa aurinko pääsi esiin pilvien takaa.

Ensimmäinen mielikuva joka syntyi Eteläsaarista oli se, että eteläsaarella näyttää olevan selkeästi pohjoista kauniinpaa rakennuskantaa.

Kävimme kaupassa Nelsonissa ja se oli mitä viihtyisin kaupunki – kuvat puuttuu, kun satoi kaatamalla.

Ihmettelin miksi alueen kansallispuisto on sen niminen?! Abel Tasman oli hollantilainen tutkimusmatkailija, joka vuonna 1642 löysi Uuden-Seelannin. Ensimmäiset maorit toki olivat asuneet alueella jo noin 600 vuotta aikaisemmin.

Abel Tasmanin kansallispuisto on luonnonkaunista, paratiisimaista rannikkoa.

Sisilialainen ystäväni kommentoi kuvaani: Eden on löytynyt. 

Reitti mutkittelee pitkin Tasmaninmeren rantaviivaa, kultaisia hiekkarantoja perä perään. Joku on verrannut maisemia Kreikan saaristoon ja tämä mielikuva itsellekin tuli. 

Abel Tasman Coast Track -Vaellus on  51 kilometrin pituinen, ja se kulkee Tasman Bayta Marahausta Separation Pointiin. Alue on muuten Eteläsaaren aurinkoisin alue. 

Reitti kulkee pitkälti jyrkänteellä, tämä tarkoittaa sitä, että voit nauttia jylhien rantakallioiden panoramanäkymistä. Matkalla myös paljon pieniä vesiputouksia ja todella vehreää. Turkoosia vettä näkyy kaikkialle. Välillä voi piipahtaa matkan varrella oleviin luoliin tai rantapoukamiin. Palveluja ei ole, vain luonnonrauhaa.

Tiedätkö mikä on eteläisen pallonpuoliskon toiseksi kuvatuin kivi? 

Se on Uuden-Seelannin Abel Tasmanin kansallispuiston Split Apple Rock. Varmasti arvaat ykkösen? Se on tietysti Australian Uluru. 

Split Apple Rock on sananmukaisesti kahtia lohkoutunut graniittilohkare.

Ikoninen, halkaistun omenan muotoinen suuri graniittikivi on juuri tämän mallinen ihan luonnollisista syistä. Sen oletetaan syntyneen säävaihteluiden myötä. 

Halkeama on saattanut syntyä, kun vesi on ollut graniittikiven sisällä ja halkeama on laajentunut ajan kuluessa. Vuosien saatossa myös tuuli, vesi ja aallot ovat hioneet kiveä sileäksi.

Maori-mytologian  mukaan taas Split Apple Rockilla on syntynyt, kun kaksi jumalaa kiisteli sen omistuksesta. Kiista ratkaistiin siten, että kivi halkaistiin kahtia.

Näimme kiven sekä beachiltä että taksiveneestä käsin.

32 851 askelta (26 km) – tutustuttiin päivässä kansallispuiston maisemiin 

Taksiveneellä Marahausta Anchorage Bayhin ja sieltä pistokävely Torrent Bayn merenpohjalle laskuveden aikaan sekä  Cleopatra’s poolille ja takaisin Marahauhun Abel Tasman Coastal Track reittiä pitkin.

Meri oli kauttaaltaan turkoosinvihreää ja hiekka niin pehmeää. 

Kun näet tämän artikkelin kuvat, osaisitko sanoa niiden olevan Uudesta-Seelannista?

Jos haluat tutustua muihin Uuden-Seelannin roadtripin juttuihin, niin lue lisää tästä

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina