Mitä tehdä Walesin Snowdoniassa kun ei mitään näe?
Olimme matkustaneet Walesissa upealla säällä, kunnes oli ne kaksi vaelluspäivää. Snowdonian Llanberisiksen kylässä on erityyppistä louhoshistoriaa ja mahdollisuus höyryjunailuun.
Yövyimme Beddgelert kylän lähellä kuohuvan joen rannalla.
Ihana kylä ja vielä ihanempi ajomatka Snowdonian Llanberiseen. Sateella vuorilta tulevat vesivirrat olivat vuolaat. Lampaita ja kiviaitoja. Kaikkea muuta paitsi vuorinäkymiä. Ei yksinkertaisesti ollut mitään järkeä lähteä vaeltamaan vuoristoon. Piti ottaa varaohjelma käyttöön.
Voi kun vielä pilvet ja sateet väistyisi ja näkisimme vuoret.
Snowdonin kansallispuiston alueen historiaan liittyy keskeisesti kaivosteollisuus.
Walesin rakennusten seinissä ja katoissa käytetään paikallista liuskekiveä. Liuskekivi on luonnostaan vesitiivistä ja siten sopii kosteisiin olosuhteisiin
Museon opas kertoi minulle, että liuskekivien värit hieman vaihtelevat siitä riippuen mistä ne on louhittu..
Pohjois-Walesissa sijaitsee useita historiallisesti merkittäviä louhoksia. Edelleen myös muutama toiminnassa.
Saimme tuta Walesin kosteista olosuhteista, joten vaelluksen sijasta tunnin höyryjunaajelu Llanberisiksen Gilfach Ddu asemalta Llyn Padarn järven rantaa pitkin. Kyseisen veturin moottori teki aikoinaan 100 vuotta töitä (1870-1967) louhoksella.
Parasta ajelussa oli junan pillin vihellys ja mukava konnari. Lähtölaiturilla parivuotias poika oli niin innoissaan junasta, että hänen ilonsa näkeminen oli kymmenen punnan arvoista.
Nyt sumussa ei näkynyt Snowdon vuoren huippua. Jotenkin fiilis, että edes hyvällä säällä tämä höyryjuna-ajelu ei ole kuin lasten juttu.
Kaivoksille rakennettiin kapearaiteinen rautatie 1842. Aluksi vaunuja vetivät hevoset, mutta jo kuusi vuotta myöhemmin 1848 tehtävä siirtyi höyryveturille. Fire Queen ja Jenny Lind nimiset veturit valmistettiin Kentissä.
Dinorwicin louhos oli silloin toiseksi suurin kaivos maailmassa (suurin louhos oli 10 mailin päässä). Louhoksessa työskenteli 3000 työntekijää.
Gilfach Ddu aseman yhteydessä on ilmainen liuskekivimuseo.
Oikeastaan vasta liuskekiviprosessin hahmottaminen nostatti mielessäni höyryjuna-ajelun arvoa. Noilla samoilla hyöryjunilla on kuljetettu louhittua kiviainesta.
The Slate Landscape of Northwest Wales on myös Unescon Heritage kohde.
Walesilaisen liuskekiven kestävyyttä ja kauneutta on arvostettu. Olet varmasti nähnyt vähintään kuvissa seuraavia kohteita, joissa sitä on käytetty:
- Lontoon Westminster Palace
- Melbournen Royal Exhibition Building
- Ranskan suurin linna, Château de Chambord
Illemmalla alkoi sade muuttua tihkuksi, joten oli mahdollista tehdä vielä pari pikkukäppäilyä
Iltaan kuului myös liuskekivet.
Barics Dre Newyddin ja Angleseyin mökit rakennettiin 1870-luvulla louhostyöntekijöille. Nimet tulivat siitä mistä kaupungista monet rakennuksen työntekijät olivat.
Pakko myös laittaa mainoskuva siitä, miltä näyttäisi hyvällä kelillä..
Mökeille kiivetään vajaan vartin verran nykyisen louhoksen portin kohdalta. Ylös johtaa liuskekiviportaat ja osin kuljet jopa liuskekivimuurien välissä.
Tätä polkua ovat kulkeneet louhoksen työntekijät. Polku näkyy jo vuoden 1888 kartassa!!
Ylhäältä upeat näkymät järvelle. Näin ylhäällä myös vuohen – vähän pelästyin. Vasta myöhemmin luin, että alueella elää villivuohikanta. Eiköhän he ole ihmisiin tottuneet. Minun lisäkseni vain yksi polkujuoksija liikenteessä.
Dolbadarnin linnan on rakentanut Walesin prinssi Llywelynin 1200-luvulla. Linnan tai siitä ainoan jäljellä olevan osan eli tornin näki jo louhoksen suunnalta. Linnalle pääsee kävellen pikkumetsän läpi. Tornin reunustalla menee kierreportaat ja myös sisäosassa kierreportaat.
Sumuisen harmaalla kelillä linna ympäröivine vuorineen ja järvineen ei pääse täyteen oikeutukseensa. Vertaa taas dronella otettuun mainoskuvaan:
Muistan kuinka aikoinaan ensimmäisellä Norjan reissulla emme nähneet nenäämme kauemmaksi. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin menin seuraavan kerran Norjaan – ja rakastuin. Onko sinulle joku kohde näyttänyt huonomman puolensa?
Jos kiinnostuit lukemaan lisää Brittejen kohteista, klikkaa tästä muihin artikkeleihin.
Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.
18 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Vähän tosiaan harmi tuo sää, mtta eihän säälle oikeastaan voi mitään. Lofooteilla joitain vuosia sitten ei ollut sumua, mutta kuitenkin satoi varsin paljon, niin jäi sitten patikoinnit väliin. Ja toki muuallakin on välillä ollut sadepäiviä.
Mari
Taukoamaton kova sade on kyllä
pahinta. Vettä kestävät vaatteetkin harvemmin riittää, ihan sadevaatteet tarvitsisi. Plus ei näe mitään
Eila/Metkaamatkustelua
Oli varmaan mielenkiintoinen päivä vaikka ilma ei suosinutkaan. Mieleni on tehnyt jo muutaman vuoden ajan matkustaa Britteihin maaseudulle. Skotlannissa olen päässyt kiertämään 36 vuotta sitten ja Lontoossa olen käynyt useamman kerran, mutta viimeisestä käynnistä on jo 12 vuotta. Tutustun mielelläni muihinkin juttuihisi Briteistä.
Mari
Briteissä oli ilo ajaa: hyvät, suht leveät tiet ja ei ruuhkia.
Anne | Elämää Nomadina
Jotenkin noihin maisemiin sopii tuo sumuisuus ja sateisuus, mutta totta kai harmillista että juuri suunnitelluille patikointipäiville piti sattua se huonoin keli. Kivaa vaihtoehtoista ohjelmaa kuitenkin, ja varsin mielenkiintoiselta vaikuttaa tuo liuskekivimuseo. Meidän tähän mennessä ainoa vierailu Walesissa oli ihan liian lyhyt (yritettiin mahdutaa aivan liikaa kolmen viikon Britannia-Irlanti reissuun aikoinaan) ja tämä alue jäi kokonaan väliin. Patikointi Snowdoniassa kiinnostaisi kyllä!
Mari
Me taas ei ehditty Irlantiin ollenkaan, olisi kiva siellä käydä myös.
Ne Tammelat
Harmi, että osui juuri sadekelit vaikka onhan tuo varsin tunnelmallisen näköinen kohde myös pienessä sumussa ja värit erottuvat hienosti. Tykkään kovasti tuosta brittiläisestä rakennustyylistä ja maisemista kiviaitoineen.
Mari
Osaan kohteista ei olisi hyvällä säällä ”ehtinyt”. Lisäksi ei ollut ruuhkaksi muita😂
Terhi
No luonnollehan ei mitään oi. Sataa jos sataa, onneksi teillä oli kunnon varusteet ja ovathan nuo hienoja seutuja sateellakin.
Mari
Sitten on vaan pakko ajatella ”Tänne pääsee takaisin”. Harvoin oikeasti tulee palattua
Hannele/Hipaisu Maapallolla
Voi ei, tuo jatkuva sade. Vaikka kuinka suhtaudun yleensä asioihin positiivisesti , on jatkuva sade kyllä aika työsää . Onneksi saitte kuitenkin varasuunnitelman käyttöön ja täytyy sanoa että upean tunnelmallisia kuvia kuitenkin olette saaneet otettua!
Mari
Osan päivästä vain tihutti sadetta. Se toki kelpaa, vaikka maisemat kauas ei ollut nähtyjen kuvien kaltaisia
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Säät on kyllä aina niin arpapeliä reissussa, ja sitä aina toivoo ettei patikointipäivälle sattuisi sadetta ja jatkuvia pilviä. Olen välillä yrittänyt varata patikointipaikkaan useamman päivän siltä varalta että poluille ei olisi asiaa, mutta sitten siellä täytyy tosiaan keksiä jotain toissijaista ohjelmaa tai pitää vaan lepopäiviä 🙂
Mari
Toi olis järkevää, että olisi patikointipaikkoihin kaksi päivää vähintään. Mulla usein liikaa suunnitelmia ja ei aikaa.
Sanna I Seven Seas
Säälle ei tosiaan mahda mitään, mutta kyllä se jatkuva sade ainakin itseäni näin aurinkoenergialla käyvänä aina vähän harmittaa… 😉 Toki taitaa tuolla suunnilla olla vielä suurempi todennäköisyys sille, että harmaata keliä saattaa on luvassa. Mutta asenteestahan se on myös usein kiinni ja kiva, että käänsitte sen parhaaksenne! Paikat kyllä näyttäytyy erilaisina eri keleissä…
Mari
Aurinkoenergialla käyn minäkin – kääntöpuolena se, että tyypillisesti alan kiukutella sadesäällä. Siksi nytkin piti väkisin keksiä ohjelmaa
Anna | Tämä matka -blogi
No enpä tiedä. Sumu tuo kuviin ihan oman fiiliksensä. Kyllähän kirkkaalla säällä saa hyviä kuvia, kunhan vaan räiskii menemään. Sateessa ja sumussa onkin sitten haasteellisempaa. Hyvin olet onnistunut!
Mari
Kiitos. Huonon sään etu on se, että saa olla suht rauhassa