Vaellukset Uuden-Seelannin Eteläsaarella: Arthur’s Pass ja Mt Cook kansallispuistot
Tässä jutussa näet maisemia kahdelta Uuden-Seelannin Eteläsaaren kansallispuistosta: Aoraki/Mount Cookin kansallispuistosta sekä Arthur’s Pass kansallispuistosta.
Uudessa Seelannissa on 14 kansallispuistoa. Suomen tavoin maa on pinta-alaan suhteutettuna yksi maailman harvimmin asuttuja valtioita. Iso osa vajaasta viidestä miljoonasta uusiseelantilaisesta asuu Pohjoissaaren suurissa kaupungeissa. Eteläsaarella asustaa vain noin miljoona.
Paikallisesti uusiseelantilaisia kutsutaan “kiiveiksi”. Kiwit ovat myös Uuden-Seelannin uhanalaisia kansallislintuja.
Kodinvaihdossa Castle Hill nimisessä kylässä
Castle Hillin kalliokivimuodostelmat näyttävät paikalleen jähmettyneiltä jättiläisiltä. Paikkaa käytetty Narnian kuvauksissa. Ystäväni kommentoi kivien näyttävän kuin Gotlannin reissulla meidän nähneiltä. Näin oli,aivan totta. Meren alla nämäkin olleet ja jääkausi muokannut! Maaginen fiilis paikassa.
Miksi sitten jääkausi suomessa on tehnyt erilaista työtä, vaellusystäväni biologiäiti perusteli tätä sillä, että kiviaines Suomessa niin paljon jykevämpää tekoa.
Muutoin yksi asia meitä ihmetyttänyt myös. Uudessa-Seelannissa on koivuja. Ei monia, mutta siellä täällä harvakseltaan. Miksi näin?
Chat GTP:n mukaan eurooppalaiset siirtolaiset toivat niitä 1800/1900 -luvulla tuomaan kotoisuutta. Laji sopeutunut olosuhteisiin (on hieman puskamaisempi runsaine kapeampine oksineen), mutta ei ole niin helposti levinnyt kuin muu kasvillisuus alueella.
Koivusta ei ole vaaraa, mutta monet vieraslajit uhkaavat vakavasti Uuden-Seelannin ekosysteemia. Maan eläimistö ja kasvisto sai elää rauhassa miljoonien vuosien ajan eristyksissä vaikkapa ilman petoja.
On siis ekoteko ostaa Uudesta-Seelannista opossumivillavaatteita. Ne ovat huisin lämpimiä, opossumivillaan yhdistetään yleisesti merinovillaa sekä joko nailonia tai silkkiä.
Tiesitkö, että on oikeasti merinovillalampaita. Ne ovat nämä tummemmat kaverit. Enemmän kuitenkin Uudessa Seelannissakin nähtiin perusvalkoisia.
Castle Hillistä lyhyen ajomatkan päässä oli Arthur Pass National park
Suunnittelimme tekevämme jomman kumman seuraavista päivävaelluksista. Teimme molemmat.
Majoituksesta 30 min ajomatkan päässä Bealey Spur Track , 4,5 h , 12 km, 641m korkeuskäyrältään. Edestakaisin reitti.
Reitiltä monesta kohtaa upeat näkymät Canterburyn tasangoille ja vuorten lomassa mutkitteleville joille. Joet toki nyt kesäkautena olivat melko kuivat. Reitti päättyi autiomajalle, jossa voi oikeasti myös yöpyä. Huippu tästä pisteestä arvion mukaan 45 minuutin päässä.
Toinen vaellus oli 30 min ajomatkan päässä. Otira Valley Track, 1h 15 min , 3,5 km, 169m korkeuskäyrä. Kivikkoinen suht helppo edestakainen polku, reitti päättyy sillalle.
Reitti seuraa Otira-jokea. Loppua kohden polku tulee kauniimmaksi, vehreämpää kasvillisuutta. Loppupisteessä voit uittaa kylmässä joessa jalkoja – tai jopa pulahtaa.
Ei nähty kea- papukaijoja luonnossa vaan Arthur Pass kylässä kun nautimme suosikkijuomiani eli ginger beer limppareita. Luonnossa oli kyllä reitellä varoituksia olla ruokkimatta papukaijoja, mutta me ei heitä luonnossa nähty.
Luimme, että kea on älykäs silläkin tapaa, että kiskoo autoista tiivisteitä.. Ensimmäinen ajatus papukaijan nähdessäni oli ”Onneksi auto nyt vähän kauempana”
Kohti Mount Cookin kansallispuistoa järvimaisemissa
Ajoimme Castle Hillistä etelään neljä-viisi tuntia kohti Mount Cook kansallispuistoa. Matkalla, erämaatien vieressä on äärimmäisen kauniita, turkooseja järviä, Lake Pukaki ja Tekapo.
Järvet ovat jäätikköjärviä, kylmiä aina. Järville ei ole siksi rakennettu laitureita. Lisäksi tuuliolosuhteet ovat usein liian haastavat veneilyyn yms.
On livenä yhtä kaunista kuin kuvissa!!!
Uuden-Seelannin Aorakin/ Mount Cookin kansallispuiston aluetta kutsutaan Uuden-Seelannin Etelä-Alpeiksi. Puisto on uniikki ja dramaattinen monella tapaa. Yli 40 prosenttia kansallispuistosta on jäätiköiden peitossa, ja maan korkein vuori Aoraki/Mount Cook sekä pisin jäätikkö, Tasman Glacier, sijaitsevat puistossa.
Täälläkin jäätikkö sulaa kovaa vauhtia. Vuonna 1990 jäätikköalueen pituus oli 26 km, vuonna 2011 24 km ja arvio vuodelle 2027 on 20 km.
Puiston kasvi- ja eläinmaailma on monimuotoinen: yli 300 alppikasvilajia ja 40 lintulajia. Kukkivia kukkia näimme täällä enemmän kuin muualla, mutta lintujen äänet olleet turismiltaan hiljaisemmilla alueilla, etenkin pohjoissaarella omaan korvaan upeampia.
Yövyimme ihan vaelluspolkujen lähtöpisteen lähettyvillä kunnon vaellusmajassa, Haka House Aorakissa. Todella tyylikäs.
Illalla nautiskelimme ihan vaan ympäristön kauneudesta:
Mount Cook National Parkissa 5 min ajomatkan päässä oli lähtöpiste vaellukselle. Hooker Lake via Hooker Valley Track, 11 km, 2,5 h, 200 m korkeuskäyrä, ees taas. Tämä vaellus hieno kauniina päivänä. Pitää olla reitillä aamulla aikaisin, suositus 7:30 lähtö, muuten vaeltaa ruuhkassa ja ei saa autoa parkkiin. No reitille mahtuu kyllä jengiä, ainoa jännittävä asia ovat riippusillat, joihin pakkautuu enemmän ihmisiä kuin mitä turvarajat sallisivat.
Hooker Valley vaellus on yksi Uuden-Seelannin tunnetuimmista vaellusreiteistä. Minusta reitti oli tavallaan tylsä vaikka reitillä oli upeitä vuoristomaisemia ja kolme riippusiltaa. Matkalla oli pikkulampia ja koko reitti päätyi Hooker Laken jäätikköjärvelle.
Tammikuussa -25 järvessä oli jäälohkareita, joku ui ja kiipesi jopa jäälohkareen päälle. Reitti on koko perheen reitti tasaisuuden ja vaarattomuuden vuoksi.
Roadtrippimme jatkui Wanakaan! Eteläsaarta pitkin kohti etelää. Matkalle osui ihana laventelifarmi – maista laventelijädeä!
Jos haluat tutustua muihin Uuden-Seelannin roadtripin juttuihin, niin lue lisää tästä
Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.
22 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Molemmat paikat näyttävät kyllä upeilta, mutta kyllähän tuo Mount Cookin kansallispuisto olisi aivan käsittämättömän upea. Siellä kyllä haluaisin joskus päästä käymään, eipä montaa upeampaa paikkaa tule mieleen.
Mari
Uusi Seelanti oli upea matkailukohde myös siitä syystä, että ns. Pahimpana sesonkinakaan ei ollut ruuhkaa oikeasti muualla kuin ehkä juuri Hooker Valley reitillä
Cilla Maria Travel
Hienoja nuo maisemat, missä on luonnon vehreyttä mukana. Ja enpä olisi muuten osannut odottaa laventelipeltoja Uudessa-Seelannissa!
Mari
Laventelipellot on istutettu puhtaasti kaupallisesta syistä. Toisaalta, mitä sitten, kaunista ja hyvä business.
Ismo For Takeoff
Tuttuja paikkoja paljon! Arthur’s Pass on upea ja kyydin sieltä pois tarjosi entinen israelilainen poliisikenraali, joka mainitsi eläköidyttyään siirtyneensä ”hyvien puolelle”. Hänen kanssaan käytiin matkalla katsastamassa Castle Hill. Wanakassa oltiin yksi yö.
Keapapukaijoja nähtiin parkkipaikalla bussimatkalla Milford Soundiin. Ne tosiaan kuulemma saattavat tuhota koko auton, joten onneksi olitte parkkeeranneet kauemma 😀
Mari
Mukavia muistoja teilläkin Uudesta-Seelannista. Mukava kun jaoit.
Pirkko / Meriharakka
Vuoria, järviä ja lampaita – niitä minullekin on jäänyt Eteläsaarelta mieleen. Pienen ryhmän kanssa pienellä bussilla välillä matkaa taittaessamme välillä pyysimme kuskia pysäyttämään kun lampaita oli todella paljon tien varrella ottaaksemme niistä kuvia – jotenkin kuskista havaitsi, että hän ei todellakaan ymmärtänyt miksi lampaat voisivat ihmisiä kiinnostaa!
Mari
Ne lammasaitaukset oli lampaiden määrä huomioiden pieniä. Epäilen, ettäSuomessa ei moinen olisi sallittua.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Siis mä mietin meidän reissulla, että onpas saman näköisiä puita kuin koivut mutta ajattelin että ei niitä voi Uudessa-Seelannissa olla. No nyt tiedän paremmin. Sitten kun jossain vaiheessa pääsen siihen asti, että kirjoitan itse tuolta, voinkin muina naisina kertoa tämän faktan;)
Opossumineule on palvellut koko talven aina kun on pitänyt varmistaa, että nyt ei saa palella.
No maisemat on niin upeat. Mä aina reissussa hoen itselleni, että älä vaan totu tähän, että muista ihmetellä koko ajan. Eikä mekään muuten keaa nähty luonnossa, vaan yhdellä parkkiksella/ levähdyspaikalla. Kea istui ylväänä toisen auton katolla, eikä meinannut millään lähteä. Auto oli jo liikkeessä, mutta kea vaan sinnitteli jonkun aikaa. Upea lintu, jonka näkemistä todella odotin.
Mari
Jo kun kerrot keasta auton päällä,niin alkaa ahdistamaan. Pelättiin kovin, että keat tekisi tuhoja meidän vuokra-autoon
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Tässäpä tulikin paljon uutta tietoa Uudesta-Seelannista! Jänniä nuo jäiset järvetkin. Mikä on ollut hienoin paikka tuolla mielestäsi?
Mari
Vitsin vaikea kysymys. Sanoisin, että Waimangu VolcanicValley Pohjoissaarilla.
Stacy Siivonen
Vieraslajien aiheuttama tuho Uudessa Seelannissa on todella jäätävää ja niiden torjunta vaatii paljon työtä ja rahaa. Kaikki tuntemani uusseelantilaiset ovat asuneet pohjoissaarella, missä ilmasto on trooppisen nihkeää.
Mari
Eteläsaaren läpi ajaessa havahtui siihen, että siellä ei todellakaan asu monikaan-jamaaseudun elämä on köyhää
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Tuttuja maisemia omalta Uuden-Seelannin reissulta! Castle Hill oli makea, upean erikoisia kivimuodostelmia 🙂 Ja Mount Cook pääsi omalla kohdalla top 3 patikkakohteisiin Uudessa-Seelannissa, pidin vuorimaisemista todella paljon! Ehkä marraskuun alussa ei ollut yhtä paljon vierailijoita kuin myöhemmin kesäkaudella.
Mari
Varmasti olimme ruuhkaisimpaan aikaan. Hostellin neljän hengen huone oli kohtuuhintainen
Elina / elinanmatkalaukussa
Kyllä on niin paljon erilaisia maisemia yhdessä maassa, totta tosiaan maisemat muistuttavat välillä Norjaa ja välillä Gotlantia ja silti se on aivan toisella puolella maailmaa. Nähtiin viime keväänä myös Korsikalla koivuja ja aivan yllätyin!! Välimerellä! En oo tottunut näkemään niitä juuri muualla kuin pohjoismaissa.
Mari
Mitenkähän ne koivut Korsikalle päätynyt – varmaan pohjoismaalaisten viemiä myös
Eveliina / Reissukuume
Ihanat kuvat laventelipellolta! Toi olis mun unelma 😀 Haaveilen retkestä Ranskaan niin, että pääsisin sinne (satojen muiden turistien kanssa…) violeteille pelloille vaeltelemaan.
Mari
Me ihan ex-temporee löydettiin tuo laventelifarmi. Sehän oli ihan kaupallistettu, mutta ihana. Ihmetytti vain, että laventelit ei tuoksunut
Aila ja Juha
Wau, edelleenkin kateellisena luen matkakokemustasi sekä maisemien että kohteen suhteen! Sinulla taitaa todellakin olla ”Maailma kotina”. Kiitos sohvamatkasta, on kohde johon tuskin itse koskaan tulen pääsemään. Aila
Mari
Maailma kotina on kieltämättä juuri tässä elämönvaiheessa todella osuva. Minä taas teidän matkoja lukiessa mietin, että toivottavasti itsellä samassa iässä terveyttä matkustaa samoin, ihailen teitä!!!