Balkan roadtrip: Kroatia 3/3, Hvar ja saarihyppely

Tässä blogijutussa pääset mukaan roadtripillemme ajamaan Kroatian Splitistä etelään Adrianmeren viertä kulkeva tietä, pysähtymään ihanassa Makarskassa, lautalla Hvarin saarelle ja sen moniin kyliin (Stari Grad, Vrboska, Jelsa). Hvarin pääkaupungista Grad Hvarista teimme vielä kolmen saaren (Mlini, Palmižana , Sveti Klement ) saarihyppelyn Hvarin edustan Paklenisaaristoon.

Kroatian Dalmatian rantaviiva on silmäkarkkia

Adrianmeren viertä kulkeva tie on mielettömän upea. Olenko yksin mielipiteeni kanssa, minusta hienompi reitti kuin Kalifornian Highway1🤦‍♀️🤦‍♀️🤦‍♀️

Makarska on tunnettu rivierastaan, jota on pidemmällä matkalla kaupungin ympärillä. Kirkas vesi ja kauniit maisemat hellivät matkailijan sielua. 

Saavuimme Makarskaan, n. 14 000 asukkaan rantakylään yhdessä aamuauringon kanssa. Suuntasimme kohti Pyhän Markuksen kirkkoa (Crkva sv. Marka). Ajattelimme vanhan kaupungin olevan tämän perinteisen kirkon ympärillä – ja niinhän se olikin.

Kapeita kujia kävelimme ees taas ja nautimme aamun leppoisasta tunnelmasta. Makarskan kylän kujien yllä oli sateenvarjojen sijasta pyykkinaruja valkoisine pyykkeineen – mieheni luuli niitä kyläläisten pyykeiksi, voi pyhä yksinkertaisuus😂😂😂🤦‍♀️🤦‍♀️🤷‍♀️🤷‍♀️🤷‍♀️

Rantapromenadi on kaunis, inan ylellinen myös. Se on kaupungin toinen sydän Markuksen aukion ohella. Taustalla näkyy Sv. Jure, Biokovon korkein huippu (1762 m).

Kävelimme rantapromenadia Osejavan puiston suuntaan ja kipusimme lyhyitä portaita ihailemaan kaupungin silhuettia lintuperspektiivistä. Paikalliset nauttivat aamu-uinnista ja me suuntasimme aamukahville ja -kaakaolle.

Drvenikistä Hvarin saaren Sućurajhin menee puolen tunnin lautta

Viidelläkympillä (kaksi aikuista ja paku) reilun puolen tunnin lauttamatka Hvarin saarelle. Hvarin saarella on noin 11 000 asukasta. 

Olisi voinut myös Splitistä tulla suoraan pohjois-Hvariin 2h autolautalla, mutta haluttiin ajaa rannikkoa pitkin. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut ajaa manner-Kroatiasta Bracille ja siitä lautalla Hvarille, mutta Hvar-Brac välillä ei kulje autolauttoja.

Hvarin saaren läpi kulkee yksi tie. Hvarin saari on noin 68 kilometriä pitkä, se on yksi Kroatian pisimmistä saarista. Saari on kapea ja sen leveys vaihtelee, ollen enimmillään noin 10,5 kilometriä. Lauttasatama mantereelle toisessa päässä ja Hvarin kylä toisessa päässä.

Todella puskavaltainen saari. Matkalle osuu muutama pikkukylä, joissa kirkko, kauppa tai ravintola. Polkupyöräilijöitä oli paljon.

Ajaminen saarella haastavaa saaren itäosassa, sillä  tien reunasta on jyrkkä tiputus ojaan  (joko 30cm tai pari metriä)- missään muualla kuin Kroatiassa en ole tähän törmännyt. Taitaa olla nosturille tarvetta ajoittain. Saaren länsiosan (jossa pääkaupunki ja muut kivommat kylät sekä lautta Splitiin) tiet leveämpiä ja hyvässä kunnossa.

Hvarin pääkaupunki Grad Hvar on yksi reissumme upeampia kyliä

Auringonlasku, kylä iltavaloissa ja ilotulitus päivän päätteeksi – voi kutsua aikas hienoksi päiväksi. 

St. Stephenin katedraali ja sen ympäröimä aukio ovat kaupungin keskipiste. Paljon kivoja ravintoloita, historiallista arkkitehtuuria, kapeita kivikatuja ja vilkas rantapromenadi.

Aamulla vielä porrastreenit auringonnousun aikaan vanhassa kaupungissa. Ees taas tyhjiä kujia, portaita ja Forticalle (Španjola), linnoitukselle juokseminen. Sieltä myös kaupungin ihailua.

Stari Grad on Kroatian vanhin kaupunki

 Stari Grad on perustettu jo vuonna 384 eaa. 

Stari Grad on selkeästi kaupunki, mutta hiljaisempi ja henkii vanhaa charmia. Perinteet huokuvat kadulla ja rakennuksissa. Kylä on rauhallisempi kuin Hvarin kaupunki, ja se tarjoaa upean yhdistelmän historiaa ja perinteistä dalmatialaista charmia.

Stari Gradin tasanko (Stari Grad Plain) on Unescon maailmanperintökohde, joka tunnetaan antiikin aikaisesta maatalousjärjestelmästä.

Vrboskaa kutsutaan ”Pieneksi Venetsiaksi”

Vrboska on pikku-Venetsia lempinimeltään. – alueen restaurointi on kesken. Toivottavasti ei kaupallistu liikaa. Näyttää nyt vähän liian silotellulta, steriililtä. 

Venetsian tavoin kapea kanaali halkoo kylää ja kanaalin yli pääsee kulkemaan erilaisia kivisiltoja pitkin. 

Jelsa on Hvarin saaren pohjoispuolella sijaitseva pieni turistinen pikkukylä

Kylän voisi mielestäni hyvin jättää välistä. Tai ihastella hetken kaunista satamaa ja rantabulevardia.

Saarihyppely Paklenisaarille

Oli vaihtoehtona mennä katamaraanilla Bracin saarelle Milnan kylään (30€ menopaluu) tai viettää kuuden tunnin mittainen kolmen saaren (Mlini, Palmižana , Sveti Klement ) saarihyppely (35€) Hvarin edustan Pakleni-saaristossa. Niin kuumaa, että bikinipäivä innosti. 

Saariryhmä koostuu paristakymmenestä osin toisiinsa kytkeytyvistä saarista. Saariketju on 10 kilometriä pitkä, pitkälti kalkkikivinen. Rantautuminen saarelle luultavasti haastavaa (ehkä kiellettyäkin) muualta kuin virallisista satamista. 

Saaret karuja – eli sitä karibiatunnelmaa mitä dronella otetut kuvat ovat, ei käytännössä saa. 

Ihanan meripäivän saa kyllä. Perinteinen puinen kaksitasoinen risteilyveneemme Joan on 17,5 metriä pitkä (5 m leveä) ja maksimikapasiteetti veneellä on 80 henkilöä.

Pysähdymme Mlinin edustalla uimaan turkoosinvihreässä vedessä. Olemme saaneet ihanan puolipilvisen meripäivän.

Onneksi olimme ajoisa paikalla, saimme yläkannelta eturivin rantatuolipaikat. Merenkäynti on juuri sopivaa. Ihana tapa rentoutua roadtripillä tämä saarihyppelypäivä. 

Palmižana on keskuspaikka saaristossa. Ravintoloita ja pari pikkubeachiä. Kävelin ensin rantaviivaa pitkin, kalliokivikko jatkuu ikuisesti. Suuntasin metsäautotietä pitkin saaren keskiosaa kohden. Tuli aitoa Suomen saaristotunnelmaa, kun tuuli tuiversi ja katajikkoa oli ympärillä. Kasvillisuus on saarilla karua.

Löysimme oman rauhallisen uintipoukaman, kun lopuksi suuntasimme marinasta veneemme ohitse väärään suuntaan (poispäin beacheistä). Lekottelimme rantakivillä ja nautimme leppoisuudesta ja rauhasta.

Sveti Klement oli viimeinen pysähdys. Osa jäi laivalle, hyppeli veteen ja ui laivan ympärillä, osa rantautui. Itse kävin lyhyellä kävelyllä todeten, että saarella ei ole juuri mitään.

Me ollaan ihan paras matkatiimi: kuski ja opas. Me ei väsytä toisiimme.

Turha kinastelu on jäänyt minimiin, siinä auttanut myös pakuajalla elämään jäänyt lentävä lause: ”Mä ajattelen, sä ajat”. Onko sinulla jotain vastaavia ”sisäpiirin vitsejä”? ?

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Balkanin kohteista, klikkaa  tästä muihin artikkeleihin.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.