Filippiinien Bohol – se suklaakukkuloista ja kummituseläimistä tunnettu saari

Bohol on Filippiinien Visayasin alueella sijaitseva saari ja provinssi, joka tunnetaan erityisesti Chocolate Hills, suklaakukkuloista ja uhanalaisista tarsiereista. Suurin osa turisteista (mekin) majoittuu Pangloessa, jossa on lentokenttä (lensimme sinne Bruneista) ja Pangloesta pääsee kätevästi saariretkille. Kävimme saariretkellä upealla Pamilacan saarella, jossa on todella hienot korallit ja voit uida kilpikonnien kanssa. 

Boholin pääkaupunki on Tagbilaran, sieltä otimme bussin Jagnaan, josta lautta Camiguinin saarelle.

Bussit muuten odottavat lähtöpysäkillä niin kauan kunnes ovat täynnä ennenkuin lähtevät, meille kävi tuuri. Katsoimme, että tuossa bussi on, mutta päätimme kierrellä ensin hetken. Kun palasimme takaisin, niin bussiin otettiin enää muutama matkustaja. 

Tagbilarasta lähtee lautat Cebuun ja Siquijoriin. Molemmat lauttamatkat teimme myös. 

Kuvatunnelmia Tagbilarasta:

Suhteessa aika pitkiä aikoja lyhyestä lomasta vietetään seilaten pikkupaateilla (ja eri kulkuneuvoissa lisäksi). Mutta oikeastaan aika ihanaa. Saa vaan olla ja katsella kaukaisuuteen. Ja seurailla paikallisia.

Turistina Boholissa, päänähtävyydet oman kuljettajan kera

Tulimme lautalla Camiguinilta Jagnaan ja piti päästä takaisin majoitukseen Panglaoon. Toiseen suuntaan tultiin julkisilla (n. 12€ kahdelta). Nyt toiseen suuntaan sovittiin kuski noutamaan ja nähtävyyskierroksen kautta majoitukseen (72€ plus sisäänpääsymaksut, jotka olivat tyypillisesti muutaman euron per paikka). Mukava kuski, mutta vaarallinen liikenteessä. 😮

Muutoin Jagnassa suoraan lauttasataman vieressä on Mc Donalds, se on ihan pakollinen pysähdyskohde, jos filippiiniläinen ruoka ei ole suosikkiruokaasi.

Pysähdyimme uimaan vartin ajomatkan päässä Jagnastq olevilla Kinahugan Falls (A) putouksille. Ei ollut ketään muita kuin me, kerrassaan ihana virkistäytymishetki. Myös ajomatka tänne ja tästä Chocolate Hillseille (1 h 15 min) oli ihanan vehreää. Serpentiinitietä, tai paikalliset kutsuvat zigzag teitä käärmeteiksi. 

Chocolate Hills (B) eli yli 1 200 kartionmuotoista kukkulaa on yksi Filippiinien tunnetuimmista luonnonnähtävyyksistä. Itse asiassa se on myös Filippiinien kansallinen luonnonmuistomerkki. Nyt sadekaudella ne ovat vihreitä, kuivalla kaudella kuivuvat ruskeiksi.

Miksi ne ovat tämänlaisia? Chocolate Hills kukkulat ovat kalkkikivikukkuloita, jotka ovat muodostuneet miljoonia vuosia sitten merenpohjassa. Eroosio on vähitellen muotoillut ne nykyiseen kartiomaiseen muotoon.

Kukkulat ovat korkeudeltaan  30- 50 metriä. Sanotaan, että et ole käynyt Boholissa, jos et ole näitä nähnyt. Olin lukenut, että kukkuloille kävely kestää 30 min. Näin varmasti on, jos tulet omalla skootterilla. Mutta jos sinulla on oma taksi, niin pääset portaiden alle, josta näköalatasanteelle max 5 minuutin porraskävely. 

Pangasin vesiputous (C) osui reitille. Se ei kuulu järjestettyjen retkien ohjelmaan, joten siellä sai ihailla tropiikin rehevästä luonnosta ja paikallisten iloittelusta. Aikataulumme ei antanut myöten uimaan menemistä, mutta ehdottoman suositeltavaa!! 

Bohol Tarsier Conservation (D) alue ja Guwaon cave (E) ovat saman parkkipaikan reunamilla.

Tarsier kummituseläimet ovat yksi maailman pienimmistä kädellisistä: noin 10–15 cm korkea. Tarsier synnyttää yhden poikasen kerrallaan. Poikanen syntyy peukalon kokoisena ja emo imettää sitä 8kk!!! Tarsierit elävät max 25 vuotiaiksi.

Ulkonäön erikoisuuksiin kuuluu se, että niillä on isommat silmät kuin kuin aivot. Pää kääntyy 180 astetta. Kuulo hyvä, korvat kääntyilevät..

Tarsierit näkee lyhyen kävelyreitin varrella. Näimme ehkä kuutisen pientä kummituseläintä pääsääntöisesti puissa nukkumassa (ovat aktiivisia öisin). Työntekijät osoittavat tarvittaessa tarsierit, ovat lehtien sisällä piilossa. Tarsiereitä elää Filippiinien muutamilla saarilla sekä Borneossa.

Guwaon tippukivi/ stalagmiittiluola on siirtomaa-aikainen piilopaikka. Se löydettiin uudelleen 1990, mutta avattiin turismille vasta vuosi sitten. Autenttinen, intiimin pieni kohde, jossa oppaan kera kuljet luonnonmuodostelmien vierestä/puikotellen niiden välistä.

Matkan varrelle jäi Sevilla Twin Hanging Bridge. Pääsääntöisesti nähtävyydet sulkevat viideltä, joten emme ehtineet enää.

Lobocin kylä (F) on vanha Espanjan siirtomaa-aikainen pääkaupunki. Se oli ihana, perinteinen filippiiniläinen kylä, jonka sydämiä ovat joki ja 1600-luvulla korallikivestä ja kalkkikivestä rakennettu barokkikirkko. Olimme kylässä viiden aikaan, lukiolaiset olivat juuri päässet koulusta ja kylässä oli vilskettä. Lobocissa  oli myös 7Eleven eli must stop. 

Aurinko ehti laskea ennen Baclayonin kirkkoon pääsyä. Ajoimme manmade metsän läpi. Sanoisinko suomalaisesta näkökulmasta, että vaatimaton oli😂😂

Ranta- ja saarielämää Panglaosta käsin

Pamilacan Island sijaitsee 12 km etelään Panglaosta.

Paikalliset eivät elä länsimaisen aikataulutuksen mukaan. Tällä Filippiinien reissulla 150 metriä on osoittautunut kilometriksi. Venekuskien arvioima puolen tunnin matka Pamilacan saarelle oli vajaa tunti. 

Kiitos Marikalle ja Mikolle vinkistä(@matkallamissämilloinkin), todellakin Pamilican oli upea sukelluskohde, ehkä toiseksi parhaat korallit mitä olen nähnyt Polynesian Aitutakin jälkeen. Heidän blogisivultaan näkee korallien kirjoa valokuvien muodossa. Klikkaapa artikkeli auki ohesta.

Myös venekuskimme mielestä valintamme oli oikea, toinen vaihtoehto Balicasag on kuulemma täynnä Korean kiinalaisia (ja korallit eivät ole niin upeita). Vaikka Balicasag on halvempi, niin sinne ei ehkä kannata mennä.

Uiskentelimme myös kilpikonnien kanssa. Yhteensä vajaa kaksi tuntia olimme vedessä. Aika meni kuin siivillä ja samalla kevyt uintitreeni tuli. Sukellusoppaamme oli arviolta 40 ja hänellä oli kuusi 8-22v lasta. Tämä selittää koulujen määrän saarilla.

Olisin niin halunnut jäädä Pamilacanille yöpymään!!! Ihana yhteisöllinen tuhannen asukkaan pikkusaari. Moni paikallinen saaren asukas ei valitettavasti osaa uida, tarjouduin uimaopettajaksi 44-vuotiaalle naiselle😉. Juttelin upeiden paikallisten asukkaiden kanssa. Nuoret aikuiset miehet esittelivät minulle kukkojaan, joita käytetään kukkotappeluissa.

Perinteisissä taloissa käytetään bambusta tehtyä kaunista amakan panelointia. Nämä voidaan kutoa kuvioituna. Erityisesti tykkään näistä, mutta muutoin paikalliset eivät tyypillisesti ”viimeistele” talojaan. Sementtiämpärit jäävät terassille ja näyttää siltä, että jos jostain löytyy lauta, niin se lyödään seinään ja vaikka parempi lauta löytyisi, niin lautaa ei vaihdeta. 

Majoituksemme oli Panglaon Dumaluan Beachillä. Siellä tuli monta aamulenkkiä tehtyä ja simpukkakäsikoru ostettua.

Auringonlaskua ihailimme Alona Beachillä, The Lost Cow ravintolassa. Kyseinen ravintola oli saanut huippuarvostelut ja olihan se 🎯. Viidellä kympillä ruuat, juomat ja yhteinen jälkkäri. 

Kallis paikallisella mittapuulla, mutta joka euron arvoinen. Vähän eri kuin esim. grillatut kanatikut, ”baticolon”. Tsekkasimme sanan myöhemmin. Kyseessä on kanan mahan osa, joka on lihaksikas ja auttaa ruokaa jauhamaan ennen sen siirtymistä suoleen. Oli sitkeää. Yleisesti aamupalalla tarjotut kanat olivat myös jotain epämääräisiä..

Oliko Bohol sinulle tuttu paikka omilta matkoiltasi/luontodokumenteista?

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Aasian blogijuttuja (Thaimaa, Vietnam, Laos, Kambodza, Brunei, Malesia), tästä linkista  kannattaa klikata

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.