Jooniansaarten saarihyppely: Zakynthos, Kefalonia, Ithaka

Jooniansaaret ovat Kreikan vehrein saariryhmä. Tällä reissulla teemana oli saarihyppely. Zakynthos -> Kefalonia -> Ithaka -> Kefalonia -> Zakynthos

Zakynthoksessa olimme kaksi yötä, Kefalonialla kolme yötä ja Ithakalla kaksi.

Saarielämä sopii stressaantuneille. Ei muuta tekemistä kuin syödä, olla rannalla ja ajella ympäriinsä. Toki jos stressaantuu ajamisesta ja lautoista, niin ei toki sitten. Stressi vain lisääntyy siinä tapauksessa.

Zakynthos tunnetaan bailauspaikkana, mutta myös turkoosista vedestä

Ehkä tunnetuin kuva Zakynthoksen mainoskuvissa on Mizithresin näköalapaikalta. Se the postikorttimaisema!! Kreikan suurin lippu on ihan vieressä, mutta tällä kertaa lipputanko oli tyhjä. 

Plakakin rannalle ajoimme kilometrejä (lähemmäs kymmenen kilometrin) laajan metsäpaloalueen läpi. Teki hurjaa ajaa läpi alueen. Mietimme koskahan palo oli ollut.. 12-14.8.2025 oli ollut. Reilu pari viikkoa ennen omaa reissua. Ei ihme että oli niin mustana maasto. Plakaki ei ole hiekkaranta vaan kirkasvetinen poukama, jossa voi snorklailla. Kunhan ensin laskeudut puolisen tuntia osin hankalaa polkua pitkin. Lenkkarit pakolliset! 

Tätituristit sai paikallisilta apua kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Reitillä oli siis meidän lisäksi vain yksi muu 50+ (kertoo reitistä jotain).

Zakynthosin saari on siinä mielessä erikoinen, että söpöjä pikkukyliä ei näkynyt juurikaan, lähinnä ”läpiajokyliä”. Ei siten ehkä tyypillinen kreikkalainen saari vai onko??!!

Agios Nigolasin lauttarannasta ajoimme Zakynthoksen pohjoiskärjen Cape Skinariin. Niemessä on majakka ja sieltä lähtee retkiä. Päätimme ex temporee lähteä Blue Cave / shipwreck retkelle. Olipa ihanaa nauttia aamupäivästä merellä.

Zakinthoksen tunnetuin nähtävyys on Navágion ranta. Sinne haaksirikkoutui vuonna 1980 savukkeita salakuljettanut rahtilaiva. Toisaalta monelle näköalapaikalle oli myös hylätty joku autonromu. Sopii paikan tyyliin..

Kefalonia on Joonianmeren suurin saari

Kefalonian autolautta lähtee/tulee Zakynthosin Agios Nikolasista Kefalonian Pessadaan. Ainakin syyskuussa lauttoja meni yksi suuntaansa päivässä. Illalla meno ja paluu aamulla. Tsekkaa aikataulut. Suuntaansa maksoi autolta kahden matkustajan kera vuonna 2025, 72€. Lisämaksua tulee siitä, että autovuokraamo veloitti 32€ per suunta, kun autolla menee toiselle saarelle.

Jooniansaarilla erittäin haastavaa kulkea autotta, joten eipä vaihtoehtoa ole. Etenkin moni lauttarannoista on keskellä ei mitään. Minä, joka vasta neljä vuotta aikaisemmin ajoin ensimmäistä kertaa ulkomailla, ajoin nyt reippaasti. Tiet todella helppoja ajaa – ja pääosin hyväkuntoisia. Korkeanpaikankammoista Jooniansaaret toki haastaa. 

Lauttaan ajetaan vähän miten sattuu. Ihmiset itse määrittelevät järjestyksen, liikenteenohjausta ei ollut. Yllättävän hyvin homma toimii näinkin😆😳!!!!

Kefalonia on tuhoutunut pitkälti toisen maailmansodan aikana. Tämän lisäksi vielä vuoden 1953 maanjäristys teki lisätuhoa. Kuulemma jopa  90 prosenttia saaren infrasta tuhoutui. Mutta luonto on se juttu Kefaloniassa. Saarella saat nauttia upeasta luonnosta.

Auton ratissa viihtyvälle Kefalonia on paratiisi. Etenkin pohjoisosa on niin kaunis: turkoosinsininen meri ja vuoristonäkymät.

Missä kaikki ne Kreikan sinivalkoset rakennukset?? Ei ainakaan Zakynthoksella, Kefalonialla tai Ithakalla. Pastellisävyjä enemmän rakennuksissa Assoksella ja Fiscardossa. Nämä kaksi Kefalonian pikkukylää pikkuruisine kivirantoineen ovat kauniita.

Täydellisen Kreikan saaren metsästäjä Kati sivisti minua.

Jooniansaaret eivät ole sinivalkoista Kreikkaa. Jooniansaarille ulottuu läheisen Italian vaikutus. Mietin, että tulivatko maanjäristyksen jälkeen rakennusmiehet sieltä ja maalasivat talot pastellinsävyillä Italian tapaan??

Assos on kaukana kaikesta, mutta Myrtoksesta Assokseen on uskomattoman hieno maisemareitti. Assoksen yläpuolella olevalla kalliolla on vuonna 1593 rakennettu venetsialainen linna. Se on pitkälti rauniolinna, ei houkutellut kävely kuumassa. Lukemani perusteella pitkälti vain linnan portti säilynyt upeana. Kaunis vehreä metsikkö Assosin rannalta käsin katsellen!

Fiscardo on Kefalonian Nauvo. Kerrassaan ihania veneitä yksi toisensa vieressä. Toki niitä luksuksia, mutta kuvissa persoonallisemmat. Ihania, tyylikkäitä putiikkeja – ja ravintoloita myös!

Myrtoksen lähes kilometrin pituista marmorikivirantaa on pidetty yhtenä Kreikan kauneimmista. Uimaanhan ei päässyt, aallot liian kovia – uimavalvoja vihelteli pilliin, jos joku meni liian lähelle vesirajaa. Mielestäni ranta näyttää upeammalta korkealta katsottaessa. Päivän ajoreitti Kefalonian pohjoisosan vuoristotiellä oli upea! 

Kefalonialla, niin kuin Joonialla yleisimminkin on monia luolia. Itse en erityisesti niistä perusta. Melissania olin lukenut ruuhkaiseksi arvosteltavan. Kun ajoimme Ithakan lähtevän lautan lauttarannalle Samiin, niin ihan läheltä, asuinalueen keskeltä pääsi Zervati Cave luolalle.

Google Mapsiin Zervati Cave Lake ohjaa asuinalueelle, etsi vihreää rautaporttia ja esitekylttiä. Portti on lukossa, mutta joku on metallileikkureilla metalliverkon leikannut ja siitä sisään. Ihan heti, lyhyen pätkän käveltyäsi näet tummansinisen järviluolan.  Kun kävelet vielä eteenpäin, löydät toisen järviluolan, turkoosin.

Kyllä sieltä helmi löytyi. Pyhän paikan fiilis. Istuimme pitkään ”järven” ääressä pysähtyen. 

Ainos-vuori on Kefalonian saaren ja itse asiassa koko Joonian alueen korkein: 1628 metriä. Jos tänne päädyt, niin olet Kreikan ainoassa saarikansallispuistossa!

Google Mapsistä löytyy “Ainos National Park parking”. Radiotornin viereiseltä parkkipaikalta lähtee vain 30 minuutin mittainen reitti kohti huippua, Megas Sorosta. Reitti kulkee aluksi alaspäin metsäautotietä pitkin ehkä 15 minuuttia (älä hämmenny tästä). Sitten kyltti ja siitä ”porraspolkua” ylöspäin rinnettä. Suht helppo reitti, mutta hengästyminen taattu.

Vuoren laelta avautuu näköala ympäri Joonianmeren. Yllätyin että osin puusto peittää näköalaa. Ei niin upea kuin mitä oletin. Vaikka reitti on helppo, niin ajomatka ei kyllä sovellu korkeanpaikan kammoiselle.

Matkalla Ainos vuorelta Zakynthoksen lautalle Pessadaan olisi ollut luostari. Luostari on auki kolmesti päivässä, mutta oli jo suljettu siltä päivältä. Pyhä Gerasimos on Kefalonian suojeluspyhimys 1500-luvulta. Luostari oli mahtavan iso, olisi ollut varmasti hieno.

Ennen Kefalonian Samista lähtevää Ithakan lauttaa pysähdyimme Antisamosin rannalle. Antisamos tuli tunnetuksi vuonna 2001, Nicolas Cagen ja Penelope Cruzin tähdittämässä elokuvassa ”Kapteeni Corellin mandoliini”. Pikkukiviranta on hevosenkengän muotoinen.

Ensimmäistä kertaa tällä Jooniansaarten reissulla huimasi ajaa. Tien reunasta oli suorat pudotukset alas. Mutta oli sen arvoista!!! Kuten kaikilla Jooniansaarilla, niin taas ilmainen parkki. Mutta tällä kertaa myös todella muhkeat aurinkopedit ilmaiset.

Upeaa palvelua Acron nimisessä ravintolassa. Piti siis ostaa ruokaa/juomaa vähintään 30€ arvosta aurinkopetejä vastaan. Tarjottavat saa tilata aurinkopediltä käsin. Oli todella maistuvat salaatit ja juomat. Rannalta oli kiva mennä snorklaamaan. Ei mitään niin ihmeellisiä kaloja, mutta ehdottomasti aloittelijankin snorklauspaikka, sillä ihan rannassakin uiskenteli kaloja. 

Juttelimme pitkään oman tarjoilijamme kanssa. Noin 20+ tyttö, joka oli paikallinen ja ei osannut kunnolla uida. Ei ollut koskaan ollut syvemmällä kuin napasyvyydellä vedessä. Hän asuu saarella!!! En voi ymmärtää paikallisia vanhempia – ei taida osata uida hekään???! Pitäisikö lähteä uimaopeksi Kefaloniaan!

Siis kokemusta löytyy, ensimmäinen kesätyöpaikkani oli uimaope (kilpauimaritaustalla sain duunin aikoinaan). Myös perheemme au pairin opetin uimaan (pelkäävää aikuista on sitten todella haastavaa opettaa!!). Antisamosin ranta kuten iso osa muistakin Jooniansaarten rannoista olisi todella hyviä uimaopetusrantoja, siitä ei jäisi kiinni.

Ithakan saaren kuningas on kreikkalaisen mytologian mukaan ollut Odysseus

Ihana paikka tämä Ithakan saari, tuli heti tämä fiilis, kun saaren pääkaupunkiin Vathyyn saavuttiin. Ei ihme, että saari kuuluu Täydellisen Kreikan saaren metsästäjän top10 listaan. Pitäisi varmaan mennä hänen muillekin suosikkisaarille! 

Huomaa muuten, että Kefalonian Samista lähtevät Ithakan lautat lähtevät kahdelta eri lauttarannalta riippuen yhtiöstä. Toki niillä vain muutama sata metriä eroa. 

Vathyn keskusta on ihanan tunnelmallinen ilta-aikaan: ”basaarikujaa”, kivoja butiikkeja, tunnelmallisia tavernoja. Mutta entä aamulla auringonnousun aikaan: hemmetin tylsän näköistä, ei samaksi paikaksi tunnistaisi. Yllätti se, että paikalliset eivät istuttele ruukkukukkia talojen edustoille, toki bougainvilleapuut korvaavat puutteen.

Vathyn lenkeistä tekee kivan eripuolilla rinnettä pitkin nousevat portaat (osin huonokuntoisia). Hautausmaavisiitillä kohtasin leskimiehen kumppaninsa haudan äärellä. Aurinko nousee toiselta puolen saarta kuin mitä ithakan Vathy on , mutta kauniisti se oranssiksi värjäsi taivaan. 

Toinen havainto aamulenkillä. Ithakalla kun nousee rannasta rinnettä suuntaan jos toiseen. Samalla tavalla nousee rinnettä pitkin portaita – yli kymmenet ainakin.

Porrastreeniä. Kaukaisuudesta kuuluu kiekuvat kukot, määkivät lampaat ja haukkuvat koirat.

Etenkin Mentor hotellin puolelta portaiden puolivälissä on monia ränsistyneitä taloja. Sai varmasti halvalla. Mutta se remppa.. Kaikki tarvikkeet ja työkalut pitää kantaa portaita pitkin.. Eli taitavat talot ränsistyä edelleen. 

Kolmas havainto aamulenkillä liittyi purjeveneisiin. Vaikka en ole purjehtijatyyppiä (ehkä?), niin katselin aamulenkillä uuteen päivään heräileviä veneitä. Vähän sama kuin vaeltamassa, kun herää teltasta. Tuli vähän kaipuu.

Ithakan saari on pieni: 29 kilometriä pitkä ja leveydeltään vain noin 7 kilometriä. 

Gidaki Beach oli hotellimme Mentor Hotel respan tytön suosikki Ithakan rannoista. Gidakin rannalle piti patikoida noin puoli tuntia. Reitti oli hyvin merkattu – tai niin olin lukenut. Eikö me eksytty. Ensin autolla ajeltiin  Loutsa  beachille – mäntykujasta hartioiduttiin ja jatkettiin rantaa pitkin. No lopulta pääsiin parkkeeraamaan auto oikeaan paikkaan Minimata Beachille ja siitä patikoiden.  Menomatka kesti tunnin (ilman eksymistä puoli tuntia). Reitin varrella oli muutama rauhallinen ranta, jonne olisi voinut jäädä. Ja jos ei oltaisi löydetty oikeaa reittiä, niin olisi palattu. Reitti oli hyvä, mutta vain lähtöpisteessä kyltti. Kun metsäosuudella menomatkalla mietit mennäkö oikealle vai suoraan, niin käänny oikealle.

Ithakalla yövyimme kaksi yötä Vathyssä – sieltä käsin oli helppo kulkea muualle saarelle. Kiersimme saaren muut tärkeimmät kylät: kukkuloilla sijaitsevan Stavrosin sekä Kionin ja Frikesin merenrantakylät. 

Kaikki kylät olivat inan uneliaita. Ruokaa saa kaikista ja rantaviivan yhteydestä löytyy muutama kauppa. Kioni on hienostuneempi venerantoineen, Frikes on rannalla myös, mutta todella pieni. Stavroksen keskus on kirkko ja kahviloissa istui paljon eläkeläisiä.

Kionin ja Frikesin välillä on kolme pientä poukamaa, joissa kivirantoja (ilman palveluja). Kaikki ne vaikuttivat kivoilta, itse menimme niistä hotellin respan suosituksesta Kourvoulia Beachille. 

Itkakan pohjoisosassa on rauhallista ajella, silmäkarkkia ympäröivässä maisemassa.

Ithakan upein näköalapaikka luultavasti on Katharan luostarin lähistöllä, suoraan tien varressa. Näköalapaikalta näet koko Vathin lahden ja kaukaisuuteen muutoinkin. 

Näköalapaikalta noin kilometrin päässä on luostari ja sen ympärillä ikivanha kylä kivirakennuksineen. Aluetta restauroitiin kovaa vauhtia. 

Vesi on upean turkoosinsävyistä ja kirkasta joka paikassa ithakalla samoin kuin omasta kokemuksesta myös Kefalonialla ja Zakynthosissa.

Huvittaa, että olen käynyt kuudessa maanosassa, mutta en ainoallakaan Kreikan saarella..  Onko muita Kreikan saarten neitsyitä? Olen seurannut monta vuotta Täydellisen Kreikan saaren metsästys Instatiliä ja blogia. Seuraa sinäkin, todellinen hyvän mielen tili!!! Olin tavallaan jo sen tilin seuraamisen myötä käynyt Kreikan saarilla🙃. Nyt vasta oikeasti.