Maailma kotina matkalla 2025

Vuonna 2025 matkustin 16 eri maahan, 9 näistä oli uusia maatuttavuuksia itselleni. 

Tammikuu-Helmikuu: Uusi-Seelanti, Cookin saaret, Aitutaki, Doha (Qatar stop-over) 36 päivää yht (6vk)

Maaliskuu: Brasilia, Argentiina, Paraguai, Uruguai, 18 päivää (2,5 vk)

Huhtikuu: Kuwait, 5 pv

Toukokuu: Georgia, 6 pv

Kesäkuu: New York City, Ruotsi, Norja, 18 päivää (2,5 vk)

Heinäkuu: –

Elokuu: –

Syyskuu: Zakynthos ja viereiset saaret 7 päivää (1 vk)

Lokakuu: Ranska, Loiren laakso (1vk)

Marraskuu: –

Joulukuu: 21 pv (3vk) Thaimaa, Kambodža, Laos, (Myanmar)

Olen pidempään kutsunut itseäni osa-aikamatkailijaksi. Neljästä pidemmästä reissusta johtuen vuonna 2025 olin taasen kolmasosan vuodesta reissussa. Iloitsen mahdollisuudesta matkailla paljon. 

Samanaikaisesti olen huomannut runsaan matkailun varjopuolen: säännöllisiä arkirutiineja ei voi ylläpitää Suomessa, esim. ei voi olla säännöllisiä tiettyyn päivään ja aikaan sidottuja harrastuksia. Myös entistä enemmän juhlia yms tapaamisia on jäänyt välistä. 

Eniten jäi tänä vuonna harmittamaan se, että en voinut hostata meillä asuneita amerikkalaisia ystäviäni (host siskoani ja hänen kahta poikaansa). He siis asuivat meillä kotona viikon, mutta minä olin maailmalla. Suunnittelin heille ”korvaukseksi” hienon kiertomatkan. Laivalla matkasivat: Helsinki-Tukholma-Tallinna-Helsinki. Ja minä ”osuin” Tukholmaan heidän kanssa. 

Ennen Tukholmaa olin roadtripillä Etelä-Norjassa. Aiemmin olen ollut Bergenissä, nyt Stavangerin suunnalla.

Hieno reissu, mutta raivorehellinen mielipide, mene Bergeniin mieluummin, jos näistä Stavangerin ja Bergenin välillä pitää valita. Siellä enemmän kaikkea.

Mutta onhan kaikkialla Norjassa upeita näkymiä, etenkin Preikastolen saarnastuoli ja muutkin alueen vaellukset niin upeita!!

Norjan reissun jälkeen lento New Yorkiin Arlandasta. Silloin lensi vielä islantilainen Play-lentoyhtiö, nyttemmin ei enää lennä. Sain nauttia 300€ menopaluuhinnoista.

Tämä oli neljäs matkani New Yorkiin. Se on vaan niin ihana, haikaillen muistelen aamulenkkitunnelmiani. Harlem oli muuten edelleen aika raffi paikka, edellisillä reissuilla en ollut siellä käynyt.

Tukholmassa asuimme Wasastanin ihanassa, isossa, vanhassa kivitalossa kodinvaihdossa ja sieltä käsin kierrettiin Tukholmaa ja saaristoa. 

Soitettiin Facetime hostäidilleni vanhastakaupungista ja vitsit kun hän itki ilosta. Vaikka hän itse ei enää juurikaan Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolelle matkusta, niin hän iloitsi siitä, että tyttärensä, Suomi-tyttärensä ja kaksi lastenlastaan matkasivat yhdessä.

Kodinvaihtopiireissä näkyy paljon nimitystä ”early semi-retired”. Olen miettinyt voisinko kutsua itseäni samalla nimellä nyt 53-vuotiaana. Varmaan elämäntapani puhuu sen puolesta, mutta ei, en ole valmis, osa-aikamatkailija kuulostaa paremmalta. Varsinkin, kun ensi vuosi (2026) näyttäytyy ”normaalimmalta”, lähempänä 50 kuin 100 matkustuspäivää. 

Ihanasti olen saanut matkakumppaneita mukaani, nimenomaa niitä itsetekemiäni. Vanhin tytär oli matkassani 39 päivää (Uusi Seelanti, Cookin saaret, Qatar, Norja), toinen tyttäreni 30 päivää (New York, Ranska, Brasilia, Argentiina, Paraguai, Uruguai) ja nuorin pojista kaksi viikkoa (Thaimaa, Laos, Kambodza). Ensi vuoteen on jo sovittu parin viikon reissu toisen pojan kanssa Etelä-Amerikkaan. 

Olen miettinyt miten mielellään he oikeasti mammansa kanssa matkaavat. Luonnollisesti ”mamma betalar” on isona motivaattorina kaukomatkojen lentojen kohdalla, mutta sainpa kaksi erityyppistäkin perustelua. Pojat olivat isänsä kanssa elämänsä ensimmäisellä all-inclusive reissulla Eqyptissä.

Totesivat kaikki viikon all-inclusive reissun jälkeen: ”Äidin reissut on tuhat kertaa parempia”. Yksien lentojen oston jälkeen tarkistin uudelleen vielä toiselta pojaltani, että onko hänelle ok matkustaa kanssani. Vastasi hämmentyneenä kysymyksestäni: ”Sähän olet ihan paras matkasuunnittelija”. En siis matkakumppani, vaan suunnittelija. Mutta tämä hyvä näin.

Matkasuunnittelustani saivat nauttia (tai kärsiä) lisäksi kolme ystävääni vuonna 2025. Uutta Seelantia kierrettiin ympäri neljän naisen poppoolla: 26v tyttäreni ajoi ympäri saarivaltiota kolme keski-ikäisen täti-ihmisen kanssa.

Maorikulttuuri Pohjoissaarella jäi etenkin mieleen, upeat maisemat kaikkialla. Milford sound oli hieno, mutta mielestäni se on ylihehkutettu, moisia vuonoja näkee Norjassakin 😅🫣. Ja saimme oikeasti upean sään.

Cookin saarella relattiin lopuksi, eli vähän paratiisisaaritunnelmaa. Aitutaki on maineensa veroinen:

Kuwaitiin lähti lapsuudenystäväni – vitsit meillä oli hauskaa, jos naurulla voi pidentää ikää, niin sitä tehtiin. 

Kuwait oli yllätykseksemme hieno matkakohde. Ehkä seurastakin johtuen ❤️. 

Paikalliset hymyili meille kaikkialla minne mentiin – ehkä herätimme huomiota naurun lisäksi olemuksillamme. Ystävälläni on kirkkaanpunaiset hiukset ja itsellä oli kirkkaanvihreä mekko. Me olimme todella näkyviä – ja kuuluvia. 

Kyseessä oli eka yhteinen reissumme, ei varmasti viimeinen. Ymmärrän hyvin miksi moni suomalainen nainen, matkustaa mielellään, jopa yksin Lähi-idän maihin. Turvallisuus on käsinkosketeltavaa. Alkoholin täyskielto sopii myös hyvin itselle. Aivoverenvuodon (2023) jälkeen olen kokenut usein jopa epämiellyttävää tuntemusta hyvinkin pienestä määrästä alkoholia.

Kreikan saarille, Zakynthokseen lensi kanssani ystävä, jonka kanssa teimme toisen kahdenkeskisen reissun – takana kyllä aikaisemmilta vuosilta neljä tai viisi äiti-lapsi reissua (meillä samanikäisiä lapsia, joista yhdet edelleen nyt aikuisina ystäviä). Tällä matkalla sain häneltä tärkeän ”lahjan”. Hän ei lopulta halunnut ajaa vuoristoteillä – niitä todella piisasi. Minä siis ajoin koko viikon. Sain rutkasti ajokokemusta, nyt olen rohkeampi rattiin menemäön – ja meillä oli vielä manuaaliauto. Ajoimme vielä kolmella eri saarella (Zakynthos, Kefalonia, Ithaka). 

Pitää vielä erikseen mainita, että huomaathan, että Zakynthos on perinteinen turistihelvetti (hotelleja ja ravintoloita), eli älä jää sinne koko lomaksi vaan hyppää myös lauttoihin. Paitsi jos haluat lomaltasi vain alla olevan kuvan tunnelmaa.

On meinaan mielenkiintoista lauttoihin ajo Kreikan saarilla. Lauttaterminaalissa ei ole koskaan mitään kylttejä, mihin pitäisi ajaa. Ihmiset rytmittyy jonoihin jotenkin ja lauttaan ajetaan jotenkin. Mutta se siis toimii. Vaikka kaikki lähtee ajamaan samaan aikaan, niin niveltyen yksi kerrallaan lopulta lastaussillasta ajetaan.

Suurin ongelma varmasti matkakumppaneillani on minun rytmisyys. En oikeasti oikein edes kykenisi tekemään mitään iltakuuden jälkeen (se olisi se ravintolaruokailun aika). Jos teen niin, niin vedän itseäni ylikierroksille. Toisaalta haluaisin lähteä aamulla liikenteeseen kuudelta (jopa aikaisemminkin). Tämä olisi monasti järkevää etenkin vaelluskohteissa (ruuhkat alkavat aamukympiltä). Jos majoitutaan hotellissa, niin eihän aamupalaa voi missata. Hyvä kompromissi on se, että lähden lenkille auringonnousun aikaan ja aamupalan jälkeen matka jatkuu porukalla. Näin tein mm.pressireissulla Georgiassa. 

En yleisesti tykkää ryhmämatkoista, poikkeuksena pressireissut. Pressireissuilla huomaan sopeutumiskykyni. Niiden hektisyys sopii itselle. Kerrankin on matka, jossa on riittävästi ohjelmaa ja joku muu on suunnitellut kaiken. Ja suunnitelma on riittävän monipuolinen. Vitsit, että nautin!! Vain ne iltaruokailut ei kiinnostaisi…

Georgiasta jäi mieleeni eniten hevoset ja lampaat. Siis ja vaikka kaikkea nähtiin. Kirkkopongarille upea kohde. Luontokin on todella yees! Tbilisi pääkaupunki on ehdottoman suositeltava kohde ja hatsapuri aina hyvä valinta. Kaikkea kaikille on Georgiassa.

Mieheni on suosikkimatkakumppanini. Hänelle tapani ja oikkuni ovat tuttuja 35 vuoden matkoilta. Tänä vuonna matkattiin yhdessä ihan liian vähän, hänen uudesta työstä johtuen nolla päivää! Ensi vuonna asia onneksi korjaantuu: olen ”myynyt” hänen kaikki lomapäivät itselleni🤦‍♀️🤷‍♀️😊

Toinen tyttäreni asuu Ranskassa. Olen positiivisesti kateellinen hänelle. En itse ole päässyt ulkomaille asumaan. No minä ja toinen tyttäreni pääsimme viikoksi kylään hänelle. Loiren linnoja kierreltiin kolme päivä. Päiväretki Bordeauxiin ja visiitti Euroopan korkeimmille dyyneille. Todella upeat mestat. Tyttäreni kotikaupungissa aamulenkit ja lähileipomo olivat parasta❤️

Tänä vuonna matkustin pitkästä aikaa uuteen maanosaan, itselleni kuudenteen: Etelä-Amerikkaan. Neljän maan kierros oli upea: Iguazzun putoukset, sambakarnevaaliaika Brasiliassa ja yllättävän upea suurkaupunki Buenos Aires jäänyt etenkin mieleen. Ja olihan Rio kaupunkina mieletön. Favelavisiitti jäi lähtemättömästi mieleen: mm. nuoret huumemafialle työskentelevät asepojat..

Suomimatkailua vuonna 2025 

Suomessa olen matkaillut ihan liian vähän. Nautin kotoilusta (ja töistä!) silloin kun Suomessa olen. Lappi ei itseä kiinnosta – tai muutamaan paikkaan haluan mennä, mutta vain ajomatkalla Norjaan! Saaristoa ikävöin. Ikävää hoidin tänä kesänä Uudenkaupungin saaristossa. Ystävälläni on siellä ihana saariunelma. Kerrassaan ihanat 30 -vuotishääpäivät saimme viettää siellä kolmen muun pariskunnan kanssa. Kaikilla takana yhteiseloa aviopareina 30-vuotta!!! Saaresta käsin teimme käsittämättömän upeassa säässä veneretken Haiduksen saarelle. Kiitollisuus ystävyydestä ja meidän upeasta luonnosta!

Alkuyksyllä olimme pakotetut keksimään itsellemme tekemistä yhdeksi päiväksi (iltapäivästä puoleenyöhön). Tyttäreni järjesti meillä kotonamme ala-asteen luokkakokouksen. Suuntasimme karkuun nuorisoa Iso-Vuorijärven reitille Orivedelle. 

Taas havahtui siihen, että hiljaisuus on Suomen valtti. Olimme järven rannalla luolanuotiopaikalla. Tuli ritisi nuotiossa. Muutoin luonnon äänet olivat ainoat hiljaisuudesta erottuvat äänet. Luonto todella hoitaa! Ilta-aurinko helli meitä ja voimaannuimme. 

Nuuksio-vaellus. En diggaa Nuuksiota. Liian ruuhkainen, meluisa, hiiret valloittaneet laavut. Paitsi eräoppaan johdolla Nuuksion helmi, rauha, kauneus löytyy edelleen. Eräopas vie poluttomille poluille. Toinen kerta Nuuksiossa Vantaan seurakunnan porukalla. Serkkuni kera, joka oikeasti Vantaan seurakunnan jäsen.

Metsän vehreys ja sammalmättäiden pehmeys on totaalisen uniikki kokemus! Tätä saa kokea vain Pohjolassa!

Kodinvaihtoja tehtiin suht paljon tänä vuonna. Lapset tekivät osan näistä, mutta 85 vuorokautta yövyimme toisten kodeissa 130 € vuosimaksulla. Edelleen ihmettelen, miksi ihmiset ei suurinjoukoin innostu tästä. Toki tunnistan tämän harrastuksekseni, jopa elämäntavaksi.

Aasiaa tässä jutussa ei ole mainittu. Johtuu siitä, että kirjoitin tämän vuosiyhteenvedon ennen joulukuun reissua.

Millainen matkustusvuosi sinulla oli? Oletko aktiivinen myös kotimaassa ollessasi vai toteutuuko sinullakin minun tapaan somessa pyörinyt sanonta elämässäsi: ”I hate to leave the house, but I love to leave the country”?🤦‍♀️😅😍