Chiang Rai on Thaimaan Lappi 

Thaimaan Lapissa, Chiang Raissa olin vain yhden kokonaisen päivän, joten päätin osallistua järjestetylle retkelle, jossa käydään seitsemässä alueen päänähtävyydessä. Näitä olivat: Chiang Rain perustemppelit (valkoinen ja sininen), teemaistelu teeplantaasilla, kaksi museovisiittiä (oopiummuseo ja taide/arkkitehtuurinuseo Baan Dam), kolmen maan rajalla sekä pitkäkaulaisten naisten kylässä käynti.  

Thaimaan Lappi fiilis tuli ajaessani Laosin ja Thaimaan rajalta Chiang Raihin. Tham Sa Koen kansallispuiston vehreys oli jotain mieletöntä❤️ Route 1148/ Chiang Mai–Hang Dong Road. Tämä jää mieleen!

Ikoniset valkoinen ja sininen temppeli ovatkin vain muutamia kymmeniä vuosia vanhoja

Rong Kung kylässä oli jo 1800-luvun lopulla temppeli, joka aikojen myötä tuhoutui ja jota uudelleen rakennutettiin. Nykyiseen loistoonsa temppeli, nyttemmin valkoinen temppeli on päässyt vasta vuodesta 1997. Silloin kylässä syntynyt taiteilija, Chalermchai Kositpipati uhrilahjana alkoi rakennuttaa valkoista temppeliä. Valkoinen väri edustaa taivasta ja Buddhaa. Kultainenkin vessa löytyy. 

Chiang Rain valkoista temppeliä kutsutaan Thaimaan kauneimmaksi. On se tavallaan, kuin sädehtivä kermakakku. Säteilyefekti syntyy siitä, että rakennus on koristeltupienillä peilinpalasilla. Odottaisi vain hevosten vetämien prinsessakuomuvaunujen  pysähtyvän temppelin eteen.

Temppelin sisällä ei saa kuvata tekijänooikeussyystä. Et kyllä arvaa mitä sieltä löytyy: buddhalaisten maalausten lisäksi kuvitettuna on tuttuja  supersankareita. Teräsmiehestä hämähäkkimieheen. Löytyypä sieltä myös kotoisa Angry Birds.

Sininen temppeli, Rong Suea Ten Temple , on myös todella tuore, rakennettu 2005. Jos tätä ei olisi opas kertonut, en olisi aavistanut. Sinisen temppelin suunnitteli valkoisen temppelin suunnittelijan oppilas. Temppeli on rakennutettu ihmisten lahjoitusrahoilla. Päätemppelin sisällä Buddhan elämän  historiaa kuvattu. Ilmainen, päinvastoin kun noin vitosen(2025) maksava valkoinen.

Molemmissa temppeleissä ihmismassat on ns. pääalueella, kun sinisellä temppelillä kävelee temppelin taakse ja valkoisella vessojen taakse, niin saat olla rauhassa ja yllätyt iloisesti. Jotenkin sininen temppeli miellytti itseä rosoisuutensa vuoksi enemmän. 

Mustaa taidetta ja oopiumia

Kävimme päivän aikana kahdessa museossa. Chiang Raista noin kymmenkunta kilometriä pohjoiseen sijaitsee musta museotalo, Baan Dam. Museon perustanut taiteitelija on opiskellut Hollannissa ja Bangkokissa. Arkkitehtuurissaan hän on yhdistellyt Laosin, Myanmarin ja Thaimaan tyylejä. 80 THB (2,3€) Kaikkea löytyy krokotiilistä, käärmeestä ja buffalosta.

Osassa ulkorakennuksista oli niin spooky tunnelma, että jotain loitsuja niissä on lausuiltu ja rumpuja päräytelty. Jotenkin ajattelen, että herkimmille museo ei sovi. 

Chiang Saenissa on kolmen maan rajat kohtaavat (Thaimaa, Laos sekä Myanmar). Kultainen kolmio tuli tunnetuksi 1920-luvulla maailman tärkeimpänä oopiumin tuotantoalueena. Maanviljelijöitä tuettu lopettamaan viljelyä, mutta valitettavasti nykyisinkin sieltä virtaa maailmalle oopiumia, morfiinia ja heroiinia. Viimeisintä tuotetaan siellä eniten maailmassa ja oopiumiakin toiseksi eniten Afganistanin jälkeen.

Melki maabongaria järkyttää, että on käden mitan päässä Myanmarista ilman, että rajaa saa ylittää. Vieressä virtaa 3900km pitkä joki. Mekong on 10. Pisin joki maailmassa. 

Oikeasti olin 100 metrin päässä Myanmarista ja en päässyt sinne!!! Myös Laos näkyi ja sinne ehkä 300 m. Keskellä virtaa näkyvä saari on ”no man’s land”.

Onko pitkäkaulaisten naisten perinne enää nykypäivää ja pitäisikö matkailijan boikotoida kylävisiittiä?

Pitkäkaulaisten naisten kylässä ei ollut muita turisteja meidän lisäksi, joten ehdimme oikeasti tutustua heihin. Rajoitetulla kielellä selvisi, että heimon uusin jäsen, vastasyntynyt vauva oli 12 päivää vanha!!!

Pitkäkaulaisten naisten kylässä perinne on mitä ilmeisemmin aikoinaan syntynyt suojelemaan naisia tiikerin hyökkäyksiltä. Siitä on aikojen myötä tullut  kulttuuri-identiteetti ja kauneusihanne. 

Olin nähnyt 10 v sitten pitkäkaulaisia naisia, kun tyttöjen kanssa oltiin Chiang Maissa. Ongelma tässä tietenkin on se jos ja kun perinne osin pysyy pystyssä turismin eli minunkin kylävierailun tähden. 

Nykyään onneksi vain pieni osa kyläläisistä on ”valinnut” tämän. Kaikki lapset leikkivät normaalisti takapihoilla ja vain yksi leikki-ikäinen oli äitinsä kanssa myyntikojujen puolella. Hänellä oli irrotettava kaulusversio. 

Renkaat muokkaavat kaulaa pidemmäksi sen myötä, että olkapäät laskevat. Tavallisimmat ongelmat ovat pään kääntämiseen liittyviä. Ja ryhtiin. Ja jossain harvinaisissa tapauksissa nielemisongelmat. Kylän vanhimmalla naisella oli kuusikiloinen kaulus. Kauluksia aletaan asteittain pitää neljävuotiaasta. 

1900-luvun lopulla monet Kayan-heimolaiset pakenivat Myanmarin konflikteja Thaimaahan. Vasta tämän jälkeen pitkäkaulaisuuden perinteelle tuli turistinen rooli, uudessa kotimaassa oli vaikea löytää elantoa ja tästä muodostui yksi tapa tienata. Tämä on hyvä muistaa, kun pohditaan eettistä näkökulmaa.

Vasta edellisen kuninkaan ollessa vallassa manmarilaiset Long Neck  vuoristoheimot saivat henkilöllisyystodistukset. Sitä ennen he eivät edes voineet tehdä tavallisia töitä. Thaimaan kansalaisuutta heillä ei edelleenkään ole.

Ennen kuin pääset kyläalueelle ja maksat pääsylipun, niin siinä vaiheessa on jo myyntikojuja, joissa on samaa tavaraa. Tällä puolella kylää on ilmeisesti (?) eri heimoon kuuluvia.

Mitä mieltä olette onko yhdessä ottamassani kuvassa oleva sukulainen oopiummuseon plakaatissa olevalle??!!

Teetä vai oopiumia?!

Näin ensimmäistä kertaa miltä näyttää teepensas. Vierailimme 1977 perustetulla Tea Plantation farmilla. Maistelimme kolmea erilaista teetä. Ok, mutta en olisi ostanut. Oppaamme kertoi, että poimimiskypsää teelehdet ovat 45 päivän jälkeen.

Vain naiset kuulemma keräävät teetä, sillä he ovat huolellisempia ja varovaisempia käsinpoimuussa 😊.

Opium museo oli viimeinen kohteemme . Museo esitteli Golden Triangle alueen historiaa  ja vuoristoheimojen elämää. 

Tämä päivä oli klassisista klassisin nähtävyyspäivä Chiang Raista pohjoiseen. Oppaamme ilolla luotsasi monikulttuurista ryhmäämme. Meitä oli kolmihenkinen malesialainen perhe, brittimies, yhdysvaltalaisnainen, nuori nainen Myanmarista, espanjalais-venetzuelainen pariskunta ja minä. Ajattele, mikä etuoikeus on saada olla osa tällaista ryhmää❤️. Amerikkalainen 4-kymppinen nainen totesi ikäni kuultuaan, että minulla on ikäisekseni poikkeuksellisen paljon energiaa. Tiedänkin asian, mutta hämmensi kuulla asia minuun vasta tutustuneelta henkilöltä.

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Aasian blogijuttuja (Thaimaa, Vietnam, Laos, Kambodza, Brunei, Malesia), tästä linkista  kannattaa klikata

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.