Siquijorin saari Filippiineillä on rauhallinen ja vehreä , täydellinen skobailuun

Siquijor on Filippiinien saari, joka tunnetaan upeista rannoistaan, kirkkaista vesistä ja rauhallisesta tunnelmasta. Siquijoriin pääsee kahden tunnin lautalla Boholin Tagbilaranista. Sieltä pääsee taas Cebuun, mutta vaihdolla Tagbilaraniassa (2+2).

Filippiinien saarihyppelyn reitti oli: Panglao (1 yö) – Camiguin  (3 yötä)- Bohol (2 yötä) –  Siquijor (3 yötä)- Cebu (2 yötä).

Mielenkiintoisen havainto sellainen, että ennen lautan lähtöä ja turvallisuusvideota, näytöllä pyöri upeita luontokuvia Filippiineiltä ja alkurukous! Filippiinit on vahvasti katolinen maa.

Saarihyppely yli puolivälin, nyt Siquijor (Panglao – Camiguin – Bohol –  Siquijor – Cebu).

Olin onnistunut ostamaan astetta kalliimman lipun (se Bookawayn sivusto, josta ostin ei tarjonnut kuin yhtä lipputyyppiä, 35€ kahdelta). Ilmastointi oli järkyttävän kovalla. Ei muuta kuin ”Suomirepusta” pitkähihaiset päälle ja beachpyyhe jaloille. Suosittelen halvinta, ulkokansilipputyyppiä (ei sada, on katto ja reunustettu ikkunapleksein).

Siquorin saaren ympäri menee 74 km mittainen ympyräreitti

Siquijorin satamasta skoba alle (”Suomireppu” säilöön vuokraamoon) ja menoksi. Kaksi päivää skoballa ja majoituimme reitin puolivälissä (kolme yötä).

Tien varressa lyhyt pysähdys ”Enchanted Balete Treellä”, suuri pyhä puulla. Puun ohessa allas, jossa kaloja. Samaan hintaan saa kaloilla tehtävän jalkahoidon, mutta eipä kalat näyttäneet innostuvan ihmisten jaloista. Ehkä olivat ylisyötettyjä.

Nyt löytyi se kaikkein ihanin filippiiniläinen ravintola, San Juanin Gayuma Beach Bar and Restaurant. Filippiineillä on ihan pakko katsoa google mapsin arvosteluja, huonot pisteet saanut on huono. Tämä oli saanut 4,9/5!!! Ihana omistajaperhe myös. 

Mieheni söi Pork Sisigiä, joka on suosittu katuruoka Filippiineillä. Sisigiin oli lisätty kananmunaa, jolloin se on vielä pehmeämpää. Mielettömän hyvin maustettu, kertoivat, että ruuassa oli proteiinin lisäksi sipulia, chiliä, sitruunaa ja se oli maustettu soija- ja kalakastikeella.

Ei kysytty, mutta luin myöhemmin, siihen käytetään usein possun korvaa tai poskea. Onhan ne varmasti hyviä, meillä Suomessa koirien herkkua!!!

Vaikka Siquijorin saarella on ihania rantoja, niin tykkäsin ehkä eniten San Juanin rannasta. Paikallisten ranta. Kaupungin keskustassa on joesta sementillä reunustettu uima-allas, jossa oli kilpauintitreenit paikallisilla. Joen toisessa osuudessa oli paikallisia nyrkkipyykillä. 

Ostaisitko muuten sianpään 15€:lla? Sellainen oli myynnissä kauppahallissa.

San Juanissa käytiin käsittämättömän hyvässä hieronnossa , kaksi 1,5 tunnin hierontaa tippeineen 30€. Itse kokeilin ensimmäistä kertaa Ventosa-hierontaa, eli kuivakuppihierontaa. Ei sattunut ollenkaan, vaikka selkään jäi useampi kuppijälki pidemmäksi aikaa..

Ventosa kuivakuppaus perustuu perinteisiin itämaisiin, etenkin kiinalaiseen lääketieteeseen. Ventosa-hieronnassa kuppien sisälle luodaan alipaine, jolloin ne ”imevät” ihoa ja kudoksia. Tämä imeytys voi lemabi mukaan auttaa lievittämään lihasjännityksiä, kipuja ja parantamaan verenkiertoa/ edistämään aineenvaihduntaa. Kuppiosuus oli ok, en kokenut siitä huomattavaa lisähyötyä, mutta hierontaan kuuluu perinteinen hieronta ja vitsit, että tämä nuori nainen oli huippu.

Ensimmäisenä skobapäivänä pyörittiin rannoilla: jätettiin skoba parkkiin Cangbusyo Beachille ja siitä käveltiin ihanien poukamien kautta Palitonille ja Little Boracaylle. Ihania, vilkkaita rantoja palveluineen. 

Kävimme myös Tubod Beachillä. Ei jaksettu snorklailla mutta käveltiin parin paikallisen kalastajapojan ohitse meren muovaamien rantakallioiden luomien ”avonaisten luolien” alta. Tämä ranta ei ole niin luksus valkohiekkainen, enemmän resortranta. Kävely rannalle ihanan vehreää pikkutietä pääkadulta oli melkein parasta.

Päivän ohjelmassa oli vielä Lugnason Falls – putoukset ja Mt. Bandilaan kansallispuisto. Vesiputoukset Siquijorilla ovat upeita, mutta enemmän vesipuistoja, joissa voit pientä lisämaksua vastaan hypellä liaanilla yms. Itselle riitti ihan vaan viilentymispulahdus. 

Mt. Bandilaan kansallispuisto oli vähän turha pysähdys. Ei ollut edes puistovahtia keräämässä vajaata euroa eli se kertoi jo karua kieltään. Sammaleityneita portaita ylös. Portaiden varrella olevat penkit ”muumioituneet”. Samoin 15 metrin näkötornin huipulla oli reuna-aidassa metrin levyinen kolo. Olispa ollut hieno kuolema sementtiin tippuen. Näkötornilta lähti myös luontopolku metsän läpi. Käveltiin hetken nauttien vehreydestä ja lintujen liverryksestä. Kun ei ollut varmuutta täysin mihin reitti päätyy, niin palattiin samaa reittiä takaisin.

Olin kyllä lukenut, että Siquijorilta puuttuu kunnon vaellusreitit, mutta oletin kuitenkin. Toisaalta paikallisten kunto näyttäytyy silmiini järkyttävän huonoja. Vesiputoukselta noustavien portaiden kiipeäminen näytti koettelevan paikallisten kuntoa😳

Ehkä olisi voinut valita snorklailun kansallispuiston sijasta. Mutta olisi jäänyt seikkailut seikkailematta. Päivän seikkailu alkoi nimittäin tästä. Ajomatka kansallispuistoon on soveltuva vain huippuskobakuskeille kuten miehelleni. Pikkupolkuja, möykkyhiekkatietä kohtisuoraa mäkeä ylös yms. Olisi sitä kait päässyt parempaakin tietä, mutta matka-aika olisi ollut tuplat pidempi. Matkalla asui näiden polkujen varrella perheitä, hampaattomia vanhuksia yms. 

Totesin miehelleni, että näille tyypeille tämä on ainoa kotitie, me mennään tätä kerran elämässä eli selvitään. Vastaan tuli ranskalainen pariskunta ja todettiin toisillemme: ”it is rough, but manageable”

Matkalla majoitukseen päädyttiin vuoristokylään, jossa nautittiin paikallisten kera juomat. Ostin banaanilastuja (0,17€), mutta ne oli jossakin vanhassa öljyssä paistettuja, ei vaan pystynyt syömään. Meidän seuraan lyöttäytyi nuori 27-vuotias paikallinen rakennusmies. Rankka työ vaatii rankat huvit, oli irtautumassa selkeästi raskaasta työviikosta. Ihana poika.

Nämä kohtaamiset saa miettimään, että kyllä elämän mahdollisuudet syntymässä jaetaan. Ei tuolta kylältä pois lähdetä.

Toinen skobapäivä Siquijorin saarella

Saarihyppely alkaa viedä veronsa: jopa MINÄ ehdotin miehelleni, että otetaanko vähän iisimmin. Kotialtailla check iniin asti ja kolmen pysähdyksen taktiikalla ja vajaan tunnin ajelulla (Lazi church, Cambugahay Falls, Siquijor city) suoraan seuraavan majoituksen minibeachille. Välistä jäi suunnitellut pari beachiä ja yksi Cold Spring ja reitti lyheni tunnin verran.

Tammikuussa Cebun/Siqujorin alueella on Sinulog festivaali, joka on yksi Filippiinien tunnetuimmista uskonnollisista juhlista. Señor Santo Niño (Jeesus Kristus lapsen muodossa) on yksi tärkeimmistä ja rakastetuimmista katolisista pyhimys-hahmoista tällä alueella. Santo Niño on Filippiinien vanhin kristillinen symboli

Pääparaatin aikaan olimme jo Suomessa, mutta lukiolaisten juhlatreenejä päästiin fiilistelemään ja juttelemaan heidän kanssaan. 

Päivään sisältyi kaksi kirkkoa: Lazi Church  ja Siquijorin sataman lähellä oleva St. Francis of Assisi Church. Huomaa kahdessa alimmassa kuvassa oleva koira sekä Señor Santo Niño.

Näiden lisäksi yksi vesiputous. Cambugahay Falls. Todella upea, mutta mikä ”vesipuisto”. Vähän liian ruuhkainen, kannattaa mennä heti vesiputouksen avattua klo 8. 

Erilaisten tarzan köysien lisäksi myös bambulauttoja, joissa sai 20-30 veet ottaa täydellisillä kehoillaan täydellisiä Instakuvia. Ja siis ottaisin minäkin, jos omaisin sen kehon, joka oli 25v. Onhan se nuoren aikuisen keho aivan mielettömän kaunis❤️.

Itse Siqujorin kaupunki on vähän ränsistynyt. Kirkko toki kaunis – ja Jollibee, paikallinen Hese on hyvä juttu sekä lauttaranta, mutta muutoin en sinne majoittumista suosittele.

Näistä kuvista jää uupumaan saaren monimuotoisuus, vuoristotietä ylös ja alas. Ehdottoman kiva saari juuri tätä syystä!

Meidän silmiä muuten kehuttiin meren väriseksi. Niinpä se taitaa olla, sininen ja vihreä. En ole ajatellutkaan❤️.

Paikalliset on myös kommentoinut ihonväriäni. Kuukauden Aasiassa matkustettuani, olen tummempi kuin iso osa paikallisista. Tammikuussa Filippiineillä on sadekausi päättymäisillään ja paikalliset ei ole altistunut auringolle niin paljon. Plus suojautuvat todella hyvin. Venekuskeilla ei tyypillisesti kuin silmät näkyvissä. 

Tiedäthän sen tavanomaisen kysymyksen matkalla, mistä olet? Meiltä eräs matkailija kysyi kivalla tavalla mitä kieltä puhumme: ”Ette puhu latinaperäistä kieltä, ette slaavikieliä, puhutteko jotain viikinkikieltä?”😅. 

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Aasian blogijuttuja (Thaimaa, Vietnam, Laos, Kambodza, Brunei, Malesia), tästä linkista  kannattaa klikata

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.