Saaristoelämää Caye Caulkerilla Belizessä

Belize on englanninkielinen maa (virallinen kieli) historiansa (Yhdistyneiden kansakuntien siirtomaa) vuoksi. Belize eli Brittiläinen Honduras itsenäistyi vasta vuonna 1981. 

Tulimme Belizeen Meksikon Bacalarista. Paikallisesta matkatoimistosta ostimme pikkubussimatkan. Belice Cityyn (75 USD per henkilö menopaluu, 2026). Lisäksi lauttarannasta ostimme menopaluulauttaliput Caye Caulkerin saarelle, 40 USD hlö. 

Että oli show Meksikon rajalla. Jos maahanpääsy oli helppoa, niin poistuminen ei!!! Virallisesti meidän ei pitäisi joutua maksamaan poistumisesta Meksikosta kahdesta syystä: matkamme kestää alle viikon ja olemme maksaneet poistumisveron lentolipussa. Mutta Meksiko ja korruptio.

Onneksi meitä oli seitsemän länskäriä samoilla syillä. Kieltäydyimme yhdellä rintamalla maksamasta 55 USD. Meitä passitettiin odottelemaan monta eri kertaa. Jotakuta varoitettiin, että joutuu maksamaan sakkoa, kun tulee takaisin maahan. Meitä ei edes varoiteltu vaan lopulta leima lyötiin passiin vihaisella naamalla.

Usan koulubusseja näkyi kaikkialla Belizen mantereella. Uskonnollisuus vahvaa, näkyi Jesus-kyltteinä.

Näin myös pari nuorta miestä tyylikkäästi pukeutuneena kävelemässä – luulin, että he olivat mormoneita lähetystyössä. No sitten hiffasin, että monella paikallisellahan on henkselit.

Belize on nykyisellään ainoa Keski-Amerikan maa, jonka virallinen kieli on englanti. Maassa toki puhutaan myös espanjaa ja kreolikieltä.

Maan valuutta on Belizen dollari, joka tuplat  USAn dollarin arvosta ja molemmat dollarit kävivät maksuvälineinä maassa. Kortti käy hyvin. Älä vaihda paikalliseen, sitä on vaikea myöhemmin vaihtaa muuksi.

Vaikka paikalliset operoivat kahdella valuutalla, niin ilmeisesti kouluja ei pitkään käydä. Tortillakojuja pitävät äiti ja tytär (40&20v), miettivät pitkään mitä antavat minulle takaisin, kun maksoin dollareilla ja antoivat Belizen rahaa takaisin. Surullista.

Belize Citysta Caye Caulkerin saarelle on 45 min vesitaksi

Caye Caulker saarella on ihan eri fiilis kuin Meksikon Bacalarissa tai mantereen Belice Cityssä – enemmän Karibian ”chill, reggae ja “go slow”” -meininki.

Saarielämän tietynlainen asettuminen tähän hetkeen kiehtoo itseä – ehkä siksi, että vain noissa olosuhteissa onnistun itsekin siinä.. Tämä yhdistää kaikkia riittävän pieniä saaria maailmassa – jopa Suomessa Ahvenanmaan saaristossa koen tämän.

Jos minut olisi tiputettu maahan, olisin uskonut olevani karibian saarilla. Rakennukset karibialaisia eli paljon värikkäitä pikkumökkejä. Paikalliset ovat myös enimmäkseen Karibian alueen mustien orjien jälkeläisiä. 

Tuulta ja sadetta paratiisisaarella. Kylmä rintama joskus tulee tännepäin ja kestää kuulemma 4-5 päivää. Saavuimme saarelle myrskyrintaman 3. päivänä, lähdemme 5.päivänä.

Ainoa vaikutus lopulta oli se, että snorklausreissu jäi välistä. Maailman toiseksi suurin valliriutta (Belize Barrier Reef) skipattiin tällä erää.

Paikalliset kyllä ihmettelivät, että miten olen tihkusateessa lenkillä. Säähän oli mitä mainioin lenkille, vähän päälle parikymmentä astetta lämpöä! Yleensä lenkille voi mennä vain vähän ennen auringonnousua/auringonlaskua.

Sateen jälkeen paistaa aurinko☀️☀️☀️. Neljäntenä päivänä puoliltapäivin pilvet poistui. Caye Caulker on kaksiosainen saari, joita erottaa parinkymmenen metrin vesiosuus. 

Ostimme 15 USD päiväpassin toisella saarella olevalle Bounty Bay hotellille. Hintaan kuului vesitaksikuljetukset, alkudrinkki, mielettömän hyvät aurinkopedit ja uima-altaan käyttö. Ostimme myös ruokaa, kallista oli, mutta parasta Belizellä. 

Tämä oli myös siitä kiva, että yleisesti Caye Caulkerilla ei juuri uimarantoja ole – ja ne vähäiset kohtuuttoman täynnä. Ympäri saarta on laitureita. Osa niistä privaatteja, osa avoinna kaikille.

Must see paikkoja Caye Caulker saarella ovat: auringonlasku The Splitillä tai Iguana Reef Innin rantakaistaleella.

No nyt on löytynyt kivoja uintikavereita, eikö totta?!!! Kuvat juuri Iguana Reef Innin rannalta. Vastapäinen hotelli ruokkii rauskuja. Vahingossa osuin paikalle ekan kerran ja rauskut olivat muutoin vaan. Tulimme seuraavan kerran auringonlaskun aikaan ja silloin oli paikalla työntekijä sardiiniämpärin kera. 

Auringonnousu on koko kaistaleen matkalta toiselta puolelta (ehkä 5-10 minsan kävely rannalta rannalle).

Belizen Caye Caulkerin kaduilla pyörii golfautoja ja pyöriä – kunnon saarifiilistä siis. Normiautoja ei ole. Parissa päivässä on myös hiffannut saaren ”kylähullut” eli omalaatuiset herrat, enimmäkseen iäkkäitä, yksi nuorempi.

Tutustuin aamulenkillä myös amerikkalaiseen, 20 vuotta saarella asuneeseen pappaan. Amerikkalaisturisteja myös todella paljon, ymmärrettävää, sillä Belizen virallinen kieli englanti. Myös joogatunneilta tuttuja tulee vastaan, aamulenkillä törmäsi jo parissa päivässä samoihin tyyppeihin. Pienen saaren iloja✨✨✨

Viimeisenä aamuna nautimme aamupalat Errolyn Housen Fry Jacks sämpylät sekä yhdestä toisesta kojusta täytettyjä tortilloita.

Aamulenkeillä bongailin lisää ihania taloja:

Belizeen maahantulo oli helppoa. Belizestä poistuttaessa maatapitkim on maksettava niin sanottu ”exit fee”: noin BZ$ 40 (USD 20).

Tällä reissulla kävimme viidessä maassa: Kuuba, Panama, Kolumbia, Meksiko, Belize. 

Pojaltani oli joku kysynyt kesken reissun,  että onko jo koti-ikävä. Oli vastannut: ”Äidin reissuilla vauhti niin kova, että ei ees ehdi kotia miettimään”!!😂😂😂. Itsellä on kokemusta koti-ikävästä vasta kun reissussa yli 2kk putkeen, missä menee sinun koti-ikävän raja??

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Etelä-Amerikan reissuni kohteista, klikkaa tästä muihin artikkeleihin.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.