Saarihyppelyä Thaimaassa: Koh Chang,  Koh Mak, Koh Kood ja Koh Samet Kambodžan sodan aikaan

Tässä artikkelissa kerrotaan Siaminlahden saarihyppelystä: Koh Chang  (4 pv), Koh Mak (2 pv), Koh Kood (2 pv) ja Koh Samet (päiväretki Rayonista).

Jos suunnittelet meneväsi maata pitkin Thaimaasta  Kambodžaan, niin Siaminlahden saaret ovat hyvä rentoutumiskohde. 

Paitsi jos Kambodža ja Thaimaa eivät olisi alkaneet sotia ja maarajat oli suljettu. Mutta kuitenkin Thaimaasta pääsi lentäen Siem Reapiin. Päädyimme tekemään näin. Siten Koh Changin, Koh Makin ja Koh Koodin saarten jälkeen menimme mantereelle Rayongiin ja sieltä vielä päiväretkelle Koh Sametin saarelle. Rayong sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Pattayalta sekä kaksi tuntia Bangkokista. 

Kun tarkastellaan historiaa, niin Ranskan hävittyä Saksalle toisessa maailmansodassa Ranska alkoi laajentaa siirtomaavaltaansa. Käytiin kauppaneuvotteluja. Niiden seurauksena Ranska hallitsi myös aiemmin Thaimaalle kuuluneita alueita Kambodžassa. Ranska laati Kambodžalle rajakartan, jonka mittakaava poikkesi Thaimaan käyttämästä, ja tämä on aiheuttanut rajariitoja näihin päiviin asti. Kambodža myös kokee, että sille kuuluisi osa rantaviivasta.

Lomaparatiisiimme kuului tykkien jyske. Netti kävi kuumana ja mm. Englannin hallitus ei enää suositellut alueelle matkustamista. Paikalliset eivät olleet huolissaan mitenkään. Reissumme aikana myös Suomi kiristi ohjeita suuntaan ”Vältä tarpeetonta matkustamista”

Koh Chang on Thaimaan toiseksi suurin saari

Koh Chang on 30 km pitkä ja 14 km leveä, vain Phuket on Koh Changia suurempi. Koh Chang tarkoittaa norsujen saarta ja itse saari onkin norsun muotoinen (tai suurin piirtein, minun mielestä vain hähmäisesti).

Koh Chang on monimuotoinen luonnoltaan: siellä voi vaeltaa viidakossa, uida vesiputouksilla, löhöillä rannoilla sekä ajella skoballa vuoristoteillä.

70% saaresta on asumatonta viidakkoa.

Koh Changin lautalta ajoi melkein tunnin (26 km) majoitukseemme Resolution Resortille. Se oli niin kaukana, että taksikuskimmekaan ei ollut koskaan ollut siellä asti. Aamupäivisin Suvarnabhumin kansainvälinen lentoasemalta lähtee Koh Changille edullisempia joukkotakseja. Koska lentomme laskeutui puolilta päivin, ainut vaihtoehto oli oma taksi, jotta ehdimme viimeistään päivän viimeiselle lautalle (klo19). Hinta ovelta ovelle oli 95€ (3500 baht, 2025), joten ei mahdoton sekään noin kuuden tunnin matkasta. 

Matkalle osui White Sand Beach, jossa oli myös ilta-aikaan paljon elämää. Ehkä saaren ainoa bilepaikka. Tyttöbisnes ei ehkä ole vielä saarta saavuttanut, ainakaan ei pääkadun varrella klo 19 näkynyt.

Kun ajoimme majoitukseen, niin mietin, että taisi olla vikatikki tämä Resolution resort -majoitus. Lopulta oli ihan paras. Noin 40€ per yö aamiaisella. Resortissa oli uima-allas ja se sijaitsi rannalla. Hintaan kuului kajakin käyttö. Ihan parasta lomaurheilua kajakointi.

Hotellilta oli ilmainen kuljetus neljästi päivässä (10-17) vastarannalle, Bang baon laiturille ja Klong Koi beachille. Bang Bao on on inan rähjäinen kalastajakylä, osin paalujen päällä oleva ”kelluva kylä” tämäkin. 7eleven ja hyviä rafloja ja turistikamaa löytyy. 

Resortita olisi saanut vuokrata mopoa kympillä päivä, mutta lopulta mopokuskini oli kipeä ja vesiputoukset ja muut beachit jäi välistä.

Bang Baolta lähtevät lautat Koh Makiin, Koh Waihin ja Koh Koodin. Ja kaikki saariretket. Itsekin kävin isolla puuveneellä tehtävällä neljän saaren (Koh Yak Lek, Koh Rang, Koh Yak Yai, Koh Wai) snorklausretkellä. Todella hyvin organisoitu ja oli perushyviä koralleja ja myös värikkäitä kaloja. Jos kolmellakympillä saa rennon päivän kuljetuksineen ja ruokineen, niin mikä tämän parempaa.

Koh Mak on monelle päiväretkikohde, me yövyimme kaksi yötä

Thaimaan Koh Makilla pääsee kunnon saaritunnelmaan, kaikki on pientä ja autenttista.

Pääsimme skoballa kiertelemään vähän joko nurkalla tällä 16 neliökilometrin saarella. Skoballa vetää reilussa vartissa saaren päästä päähän❤️

Koh Makilla on ehkä oikeastaan vain kaksi nähtävyyttä: Wat Samakeetham temppeli ja Cinnamon Walk puupolku/huisin pitkä laituri (50 baht per hlö). Rantaelämä on muutoin päivien sisältö. 

Erillinen saari, Koh Khamin saari on tavallaan myös nähtävyys. Sinne pääsee venekuljetuksella tai kajakoiden. Saarelta löytyy keskeneräiseksi jäänyt hotellikokonaisuus. Vähän spookyä!!! Oli mielenkiintoista kävellä ympäriinsä ja käydä hotellihuoneissa. Saari on keskeneräinen unelma. 

Koh Makin sanotaan olevan ympäristöystävällisyyden edelläkävijä.. No kun juoksin aamulenkillä metsäpolkua saaren läpi rannalta toiselle, niin ihan kunnon laittomaan kaatopaikkaan törmäsin. Ehkä kuitenkaan kaikki saarelaiset ei ihan ole egologisuutta sisäistänyt. No eipä yllättänyt, lenkeilläni löytelen ties mitä. Tykkään kuitenkin bongailla enemmän hääpareja🥰

Saarella ei ole kuitenkaan 7-eleveneitä eikä pikaruokaketjuja. Ei massaturismia ja tyttöbisnestä – mutta suomalaisia kyllä täälläkin😍

Koh Koodin saarta ympäröi kaikkialla meri: turkoosi ja kirkas värisävyiltään!

Koh Koodin saari on Thaimaan neljänneksi suurin saari, mutta pieni sekin: 25km pitkä ja 12km leveä. Koh Koodille pääsee lautalla saaren pohjoisosaan. Oikeastaan mikä vain lauttamatka maksaa näillä saarialueilla 10-25€/hlö ja on kestoltaan 0,5-1h. Perinteisiä kalastajakyliä Koh Koodin saarella on kaksi: Ao Salud ja Ao Yai. Jälkimmäisessä kylässä on hieno viewpoint. Ensimmäinen tunnetaan 30 metriä korkeasta kultaisesta Buddha patsaasta. Sinne saavuimme lautalla.

Saarta läpiajaessa majoitukseen näimme jo vehreyden. Asuimme taas suht syrjässä, mutta skootterilla sijainti oli ihan paras, päänähtävyydet suht lähellä. 

Ao Tapao Beach on meidän kotiranta.  Majoituksemme oli Koh Kood Paradise Beach. Yksi parhaista rannoista tämä – oikeasti en muilla käynyt, ei ollut todellakaan tarvetta. Ihanat auringonlaskutkin!!

Rannalla on Nam Luek laituri, josta lähtee osa lautoista, Ao Saladista suurin osa. Toiseen suuntaan katsoessa näkyy toinen laituri, se toki enemmän chillailuun ja kalastukseen käytetty. Omalla rannalla otti myös paikallinen valokuvaaja meistä pro bono äiti-poika kuvia projektiinsa.

Oman rantamme hiekka oli puuterihiekkaa, joulutunnelmassa voit melkein kuvitella jalkojesi alla olevan narskuvaa pakkaslunta😂😅

Mielettömiä värikkäitä kalaparvia 50 metriä meidän hotellin edustalta oikealle päin, suoraan  Nam Luek -venelaiturin toisella puolen kivikossa. Hieno paikka muutenkin, eri hotellin rantaa.

Skootteripäivästämme tuli kertakaikkiaan ihana: vesiputoukselta toiselle oli päivän teema. 

Emme kiertäneet ihan koko saarta, mutta Koh Kood Paradise Beach hotellimme lähialuetta. Klong Mad kalastajakylä  – Khlong Yai Kee vesiputous – Sai Yai (iso  Chai puu) – Giant Maca puu – Huang Nam Khiao  vesiputous – Khlong Chao  vesiputous

Saaren tunnetuimmat kalastajakylät olivat kauempana, mutta ihastuin kovin nykyään turismin valloittamaan Klong Mad kalastajakylään, mielestäni kovin autenttinen turistisuudesta huolimatta.

Kävimme kolmella vesiputouksella. Hämmästyin sitä, että nämä kaikki olivat ainakin joulukuussa 2025 ilmaisia ja suht hiljaisia. Varaudu hyvillä kengillä, Khlong Chao  vesiputoukselle meneminen on helpohkoa, mutta kahdessa muussa on jyrkkiä portaita ja isojen kivenlohkareiden kipuamista , toki Khlong Chao  vesiputouksellakin saa lohkareelta toiselle hypellä. Kaikkiin lyhyt matka parkkipaikalta, noin kymmenisen minuuttia. Khlong Chaolla oli mukava liaani, jonka avulla rohkeimmat hyppelivät veteen. Klong Yai Kee vesiputouksella pääsee myös uimaan. Huang Nam Keaw Vesiputouksella ei ainakaan kuivaan aikaan päässyt uimaan, mutta toki vesiputouksen alle suihkuttelemaan.

Huang Nam Keaw oli näistä ainoa, minkä lähellä on ravintola. Ja hyvä olikin!! Maaseudulla asuva perhe laittoi ruokaa (asuivat vesiputouksen vieressä). Ruoka-annoksen hinta 2,17€ ja tuoreesta mangosta tehty smoothie 1,9€. Huang Nam Keaw sijaitsee saman tien varrella kuin Makka tree puu sekä Sai Yai puu. 

Näiden puiden löytäminen olikin eri juttu. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Niin totta tuo sanonta.

Mitä tapahtuu, kun suomalainen äiti-poika pari (=me), espanjalainen pariskunta, ranskalainen äiti-poika pari, puolalainen kuusihenkinen perhe (lapset 6-11v) ja tanskalais-suomalainen pariskunta ovat thaimaalaisessa viidakossa eksyksissä. No ei muuta kuin jatketaan matkaa, ja jatketaan, vaikka polkukin loppuu.

Espanjalainen pariskunta ohjasi jengiä google mapsin avulla😂😂😂.  Ja ilman verkkoyhteyttä.. Jossain vaiheessa totesin, että nyt ei auta muuta kuin pysyä porukan matkassa. Jossakin vaiheessa puolalainen perhe jäi muusta porukasta (onneksi he löytyivät kun luovutimme ja palasimme takaisin). Onneksi ryhmä oli yksimielinen päätöksestä luovuttaa ja palata takaisin. Takaisin ei olisi varmasti päästy ellei yhdellä olisi ollut tracker päällä, palasimme samaa reittiä. 1,5 tuntia siis samoiltiin viidakossa.

Koko jutun vihollinen oli google maps , älä siis lähde etsimään Sai Yai puuta google mapsin mukaan vaan seuraa risteyksestä sinistä kylttiä ”Makayuk-Saiyai” sen tien päähän asti.

Päässä on Huang Nam Keaw vesiputouksen viitta ja siitä vaan kiviportaita alas. Tien puolivälissä on kyltti oikealla Sai Yai puulle (puu näköetäisyydellä parkkipaikasta) ja Majayuk puu noin 100 metrin kävelymatkan päästä tien varressa olevalta kyltiltä. Olivat etsimisen arvoisia puita, nämä noin 200-500 vuotta vanhat puut. Etenkin Sai Yain mielettömät kivimuurimäiset juuret hämmensivät. 

Koh Koodilta Rayongiin paikallisliikennettä hyödyntäen

Meidän vakkaritaksikuskimme olisi hakenut meidät Laem Sok laiturilta ja vienyt meidät majoitukseemme 85€ sopuhintaan. Ajattelin, että josko kuitenkin seikkailtaisiin vähän. Laem Sok laiturilta menee lavataksi Tratin kaupungin bussiasemalle. Hinta olisi ollut 400 bahtia/ auto, mutta kun meidän kanssa tuli yksi paikallinen, niin hinta oli 140 bahtia per henkilö. Linja-autoasemat ovat ihan parhaita, kun sieltä voi ostaa perusthairuokaa edullisesti (kahdelle vatsa täyteen alle neljällä eurolla). Tratista lähti minibussi Rayongiiin.  3,5h matka maksoi 220 bahtia per henkilö. Rayongista otimme Boltin (308 baht) reissumme ensimmäiseen kodinvaihtomajoitukseen. Koko matka maksoi 25€ – oma privakuljetus olisi maksanut 2500 baht (68€). Sen verran väsytti, että en ole varma kannattiko kaksi tuntia pidempi seikkailu neljänkympin säästöllä???!

Koh Samet on Thaimaan pääkaupunkia Bangkokia lähin paratiisisaari

Ensivaikutelma oli se, että Koh Samet ei voi olla kenenkään suosikkisaari, mutta löytyihän sieltäkin upea varpaisteluranta Ao Wai – eläviä suuria simpukoita bongattu.

Majoituimme Rayongissa juuri siitä syystä, että sieltä pääsi kätevimmin Koh Sametille. Koh Samet sijaitsee Thaimaan, Siaminlahden pohjoisrannalla, noin 80 km Pattayalta.

Rayong on vähän likainen, mutta niin paikallinen. Ihana juuri siitä syystä. Rantaviiva 8 km eli sitä riittää: aamulenkillä ostin katukeittiöstä veteen tehtyä riisipuuroa ja höystää sitä kolmen minuutin munalla, soijakastikkeella, korianterilla ja inkiväärillä (myös possunjauhelihaa oli tarjolla). Hinta about 1,37€. Maistuisiko sinulle? Auringonlaskut omalta partsalta oli maagiset.

Koh Sametin saarelle pääsee vartissa pikaveneellä (200 BHT) ja 40 minuutissa paikallisella lautalla (120 BHT) Na Dan -satamaan eli pääsatamaan. Olin bongannut, että Boltin voisi ottaa ”White Shark speed boat pier”ille ja siitä speedboat.

Rahtilaiva oli juuri lähtemässä, joten kalojen ja chilikastikkeen kanssa meni menomatka ja roskien kera paluumatka. Saarielämän todellisuus.

Koh Sametin saari on kansallispuistoaluetta ja tästä syystä sinne pitää maksaa THB 200 eli reilun vitosen maksu. Virkailija kerää maksut laivasta rantautuvilta.

Skoba alle ja rantaa pitkin ajellen löydät kyllä ”kaiken”. Olin saanut hostiltamme suosituksen kahdesta rannasta: Ao Phrao länsirannalla ja itäpuolelta Ao Wong Duean kansallispuisto. Ensimmäisessä oli nousuvesi aamulla ja rantaa ei juuri nimeksikään (toki suht kiva snorklailu rannan loppupäässä).

Kansallispuistorantaan oli isot odotukset. Sehän oli järkyttävä, täysin kaupallistettu ja jengiä kuin pipoa. Käännyimme kannoillamme. En edes kuvaa vaivautunut ottamaan, niin kamala turistisuuden perikuva.

Ajoimme saaren etäläkärkeen  (Pakarang Bay), siellä oli rauhallista ja snorklailimme – hiekkarantaa ei ole.

Täydellinen varpaisteluranta löytyi kuin löytyikin: Ao Wai. Kyseessä on resorttiranta eli vain asiakkaiden käytössä. Onneksi meillä oli muutoinkin ruoka-aika❤️. Ihan mieletön snorklailumesta rannan oikealla reunalla. Ensimmäistä kertaa näin eläviä huisin isoja simpukoita.

Olen saarifani, saaristossa on oma tunnelmansa. Näistä saarista fanitan etenkin Koh Koodia.  Varmaan moni muukin on saarifani, missä on suosikkisaaresi? 

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Aasian blogijuttuja (Thaimaa, Vietnam, Laos, Kambodza, Brunei, Malesia), tästä linkista  kannattaa klikata

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.