Marokon Marrakesh neljässä päivässä

Marokon Marrakeshia kutsutaan käärmeenlumoajien ja tarujen kaupungiksi. Maagiseksi kaupungiksi, joka pitää sinut otteessaan. Oliko näin?

Tässä artikkelissa esittelen seuraavat Marrakeskin nähtävyyskohteet: tunnetuimman eli tarinankertojien aukion, Jemaa el-Fnan käärmeenlumoajineen sekä Lonely Planetin kehuman Rahba Kediman maustetorin. Upeita rakennuksia ovat suosikkini Madrasa Ben Youssefin vanha yliopisto ja inan rapistunut Bahia palatsi. Saadian haudat on historiallinen kohde. Koutoubian minareetin ohi kuljin useampaan kertaan. Luksuskohdetta edustaa La Mamounia hotelli puutarhoineen sekä Majorellen puutarha. Sen köyhimmän kansanosan tilanteen nostaa esiin nahankäsittely/värjäysaltaat. Päiväretken teimme Ourikan laaksoon ja pienen vaelluksen siellä vesiputoukselle. Neljässä päivässä ehtii paljon. 

Kannattaako Marrakeshiin mennä helmikuussa?

Helmikuun säässä oli matkamme aikana täysi talvikirjo: 10-30C.  Suomen heinäkuun hellevaatetus osana päivistä, osana ei ollut liioiteltua laittaa kevytuntsikkaa päälle. Paikallisilla toppatakit päällä näinä hellepäivinäkin.

Oletko aamuihminen? Jos et niin Marokko voi olla sinulle sopiva matkakohde! Viiden tunnin lentomatkan päässä Marokon Marrakeshissä aurinko nousee aamuvirkun lenkkeilijän makuun ihan kohtuuttoman myöhään näin alkuvuodesta, klo 8.20 (Suomen aikaan 9.20…)!! Vähemmänkin aamuihminen pääsee suht helposti nauttimaan aamutunnelmasta. Suosittelen. 

Ensifiilikset Marrakeshistä

Taksinkuljettajamme soittaa riadin vastaanottoon ja työntekijä hakee meidät aukiolta. Riadiin ei niin vaan löydä, maps.me sovellus on paras. Google maps huonompi. Ilman sovellusta et pärjää. 

Aukiolta kävelimme riadin työntekijän kanssa kujalta toiselle ja lopulta kapeaa korkean muurin reunustamaa kujaa pitkin. Riadin ovi on yksi ikkunattoman ulkomuurin ovista. Tällä alkuperäisellä rakennustyylillä kuumuus, hiekka ja melu jäävät muurin ulkopuolelle. Ei arvaisi miten koristeellista riadissa on sisällä. Riad-sana tarkoittaa puutarhaa ja olihan meidänkin riadin keskellä kaunis keitaanomainen rauhoittava koko rakennuksen korkuinen ”sisäpiha” vesialtaineen. 

Muslimien paratiisia kuvataan reheväksi puutarhaksi ja tällainen on jokaisessa riadissa.

Riadeja löytyy erityisesti Marrakeshin medinasta, jossa me asuimme. Riadiksi kutsutaan vanhaa, usein kokonaisen suvun entistä asuinrakennusta, joka on kunnostettu hotelliksi. Tämä oli meidänkin riadin tausta. 

Marrakeshin medina on Unescon maailmanperintökohde. Se on kyllä uniikki. Miljoonan asukkaan Marrakesh tunnetaankin Marokon punaisena kaupunkina. Nimitys on kuvaava, jo heti ensimmäisen medinakävelyn aikana sen näki. 

Kun kipuat minkä tahansa medinan ravintolan kattoterassille ja on selkeä sää, niin ihastut. Marrakeshin taustalla olevat  lumihuippuiset Atlasvuoret ovat kuin kangastus, jollakin tavoin epätodellinen näky. 

Yllättävän harvoin muuten kuulee minareettien rukouskutsuja. Eikä häiritsevästi ollenkaan. Yksi yleinen näky sen sijaan ovat aasikärryt kantamuksineen medinan kapeilla kujilla.

Heti ensimmäisenä iltana suunnistimme medinan pääaukiolle, Djemaa el-Fnalle, joka on kaupungin ykkösnähtävyys.

Tämä tarinankertojien aukio, Jemaa el-Fna ei itseä vakuuttanut.. paitsi hennatatuoijat ja mehunmyyjät, niin ne apinat, papukaijat ja käärmeenlumoajat.. Mitähän paikalliset näistä ajattelee?? Puhutaanko Marokossa eläintenoikeuksista? Ehkä sen yksittäisen köyhyysrajalla elävän kansalaisen oikeudet menee naapurin mielestä edelle. 

Yhdellä aamulenkillä muuten näin miten eläviä kanoja täynnä olevasta pakettiautosta heiteltiin kanoja ravintolaan sisälle. Ei mieltä ylentävä näky ollut!! Vaikea edes kuvata, tuo pitäisi nähdä.

Eksyilyä medinan pikkuruisilla vaaleanpunaisilla kujilla. Labyrintit eivät ole vahvuuteni.. Soukeissa ei ollut ollenkaan niin aggressiivistä kaupankäyntiä kuin mitä kuvittelin. Jopa riadin pitäjä varoitteli, että pikkupojat kiskovat kultakorut ranteista, emme kohdanneet mitään tällaista.

Auringonlaskun ihailua. Marrakeshin soukin elämää kuvissa.

Sen sijaan se klassikko.. Marokko tunnetaan turistihuijauksista. Niinhän vaan itsekin joutui pienen huijauksen kohteeksi heti ensimmäisenä iltana. Hiffasin, että vesi/limsapulloissa on printattuna myyntihinta. Sen myötä selvisi varmuudella, että edellisen päivän kauppias veloitti pienestä sipsipussista 3,7€. Kehui vielä myydessään, että sipseissä on 20% ale🤦‍♀️😅🤷‍♀️🤷‍♀️🤷‍♀️

Marokossa on kait halpaa ajella taksilla. Mutta ne on kuulemma niitä huijareita parhaimmasta päästä. Eli miksi hypätä taksiin kun on omat jalat😉. Ei ajeltu taksilla kuin lentokentälle ja takaisin – sekin Bookingin sovelluksen kautta, 13€ suunta.

Kuka voi tykätä marokkolaisesta ruuasta?

Muutama sana marokkolaisesta ruuasta. Marokko on mausteiden mekka, mutta miksi joka ikinen syömämme ruoka on ollut mautonta, ei voi ymmärtää.. edes suolaa ei ole tarjolla, pitää erikseen pyytää. Lisäksi kaikkialla on samat ruuat: lihavartaita sekä tajinia tai couscousta eri tavoin höystettynä. Kävimmekö väärissä paikoissa?? Olin nimittäin etukäteen lukenut Marokko postauksia – ja niissä joku kehuikin ruokaa.. Minttutee ja vastapaistetut leivät tomaattipaprikahöystöllä – niillä voisin elää. 

Tässä muutama kuva Rahba Kediman maustetorilta todistusaineistoksi:

Mieheni on ”ruokarajoitteinen”. Yhdelläkin ruualla hän söi vain  alkuruuan ja jälkiruuan. Synttäri-illalliselle hän halusi tilata pizzaa. Ajatuksena hänellä oli, että sitä ei kuulemma paikalliset pysty pilaamaan. Yhden palasen söi – sitten lähdettiin pois. Oman pizzani oli puoliksi syömäkelvoton, kun pohja oli palanut.

Löydettiin kiska missä myytiin länskärisuklaapatukoita. Ostettiin heti viisi. Todettiin, että tätä kiskaa ei myöhemmin enää löydetä. Jos ei seuraavana päivänä olisi lähdetty kotiin, niin mieheni eläisi suklaapatukoilla🫣😅😘😘. 

Moni miettii lukiessaan, että annoimmeko palautetta. Kyllä. Ravintolossa (tässä ja muissa ravintoloissa) tarjoilijat vain hymyilevät, jos antaa palautetta (ovat mitä ilmeisemmin niin tottuneet  että eivät jaksa reagoida mitenkään).. Käytännössä jokaisessa ravintolassa muutkin olivat jättäneet ruokaa syömättä.

Meidän oman riadin aamupala on ihana. Ja riadin pitäjä maailman paras. Riad Azrur😍. Yleisestikin kaikki marokkolaiset super ystävällisiä.

Ja varmuudella palvelu on huonoa. Kestää hurjan kauan saada tilaus pöytään, tarjoilijat unohtavat mitä tilattu, kyselevät monia kertoja uudelleen ja tuodaan lopulta väärät tarjoamiset. Kaikki tämä ystävällisesti🤦‍♀️🤷‍♀️. 

Mäkkärin pitäisi olla varma valinta. Alla keskustan Mc Donald’sin arvostelu. Tää kertoo niin kaiken. On jopa viihdyttävää lukea näitä arvosteluja. Voin kuvitella itseni jokaiseen tilanteeseen😅

”I waited for my order for an hour. Then I spoke to the manager. I told three different staff members that my order included a decaf cappuccino (among other items). After another 15 minutes of waiting, I finally received my order. And it contained a caffeinated espresso. Probably it’s the worst McDonald’s in the Universe. Ever.”

32 345 askeleen nähtävyyspäivä

Marokkoa hallitsivat 1000-luvulta 1600-luvulle rikkaat berberidynastiat. He rakensivat Marrakeshin upeimmat rakennukset. Tuon ajan ykkössuunnittelijoita olivat maurit, joten tuttua maurilaista arkkitehtuuria näkee vähän kaikkialla. 

Medersa Ben Youssef 

Medersa Ben Youssef on vanha yliopisto, joka on todella kaunis ja kuvauksellinen paikka. Seinät on koristeltu upeilla ornamentiikoilla. En ole varma olenko näin upeita nähnyt missään. Ei vain ulkoseiniä ole kuvioitu vaan myös sisätiloissa olevien huoneiden seinät on ikäänkuin rapattu muotoillen. Niin täällä kuin muissakin palatseissa oli myös koristeltu seiniä, pylväitä ja lattioita upeilla mosaiikki- ja kaakelikuvioilla. 

Tätä kohdetta ei saa jättää välistä!!! Jopa vessa on nähtävyys:

Bahia Palace

Bahia Palace on 1800-luvun lopulla rakennettu palatsi, johon liittyy riadeiden tapaan sisäpihan puutarha-alue. Bahia palatsi ei lukeudu suosikkeihini. Ehkä ihmisiä oli vain liikaa. Sisäpihan puutarha  ei vakuuttanut.  

Palatsia kuvataan marokkolaisen arkkitehtuurin mestariteokseksi ja onhan se kaunis, etenkin sisäkatot ihastuttivat (meidän riadissa oli kyllä vastaava🫣😍). Osin remontoinnin tarpeessa alue on. 

Saadian tombs

Bahia Palacelta lyhyen kävelymatkan päässä on 500 vuotta vanhat Saadi-dynastian haudat. Saadidynastia hallitsi aikoinaan koko luoteis-Afrikkaa. Tämä oli itselle kunnon floppi.. Kympin maksaneilla lipuilla näimme lähinnä rakennustyömaata ja restaurointia sekä pari pölyistä hautaa kuivassa puutarhassa. Emme siis jaksaneet odottaa arviolta tuntia, että olisimme päässet näkemään yhden huoneen kokoisen hautakammion. 

La Mamounia

Marrakeshin luksushotelli (huoneiden hinnat 500-2000€ per yö) La Mamounia on ilmainen vierailukohde.

Hotellin puutarhaan ja sisätiloihin pääsee vierailemaan, kunhan menee hotellille klo 11 jälkeen ja on pukeutunut riittävän asiallisesti.

Viinilasillinen alkaen 19€ – muut tuhlaamismahdollisuudet loputtomat esim. Diorin kaupassa.

Varaudu, että asusi tsekataan päästä varpaisiin – kriteereistä en ole varma mitä ne ovat, mutta meidät päästettiin. Vesipullot pitää jättää turvatarkastukseen. 

Kaunista, vieraile ilman muuta täällä!

Jardin Majorelle

Mamouniasta kävelimme suht pitkän pätkän Majorellen puutarhaan. Majorelleen myydään liput aikaslotteihin ja se usein loppuunmyydään, joten huomioi tämä. Ainoa paikka tämä, johon ostimme liput etukäteen. 

1920-luvulla Jacques Majorelle rakensi palatsin, jonka Yves Saint Laurent osti osti 1980. Puutarha sai sen jälkeen sinisen värinsä ja jopa taiteilijan tuhkat on siroteltu puutarhaan.

Onhan tämä paikka klassikko. Mielestänäni kuitenkin ylihinnoiteltu. Jos ei olisi paljon aikaa, jättäisin tämän välistä.  Kun Mamounia on ilmainen, suosikkini Medersa Ben Youssef maksoi vitosen, muihin kympin liput, niin Majorellen liput maksoi 15€. Nämä hinnat vuonna 2025. 

Nahkavärjäämö, ”tanneries”

Aamulenkin yhteydessä juoksimme nahkavärjäämön alueelle. Se lasketaan nähtävyydeksi, mutta taitaa listautua mielestäni sosiaalipornokohteeksi. Laittoi kyllä ajattelemaan!

Sen jälkeen kun olin käynyt nahkavärjäämöllä, niin katselin jokaista myytävää nahkatuotetta eri silmin. 

Muistelin omia kenkäostoksiani. Kerran ostin tietynväriset nahkakengät siitä syystä, että ne näyttäisivät perhekuvassa kivoilta. Olen käyttänyt niitä kenkiä sen yhden kerran. 

Nyt tiedän, että jos kengät ovat ”Made in Morocco”, niin  joku on pessyt nyljettyä nahkaa haisevassa sammiossa. Ei pitäisi enää kenenkään nykypäivänä joutua tuollaisissa olosuhteissa töitä tekemään. Nahkoja pestään eläinten ulosteilla!!!

Edes nahkavärjäämöllä ei kukaan aggressiivisesti vaatinut rahaa (olen lukenut juttuja, että on enemmän sääntö kuin poikkeus). No me ei ehkä käyty oikeassa isossa nahkavärjäämössä. Löysin sivuvärjäämön vahingossa, kun yhdestä portista ajoi juuri nahkakuormaa eräs työntekijä. 

Päiväretki maaseudulle

Ourikan laakso on tunnin ajomatkan päässä Marrakeshistä. Päiväretkeen kuuluu tutustuminen berberikotiin sekä 1,5 tunnin vaellus vesiputoukselle.

Berberit ovat alueen kantaväestöä, paimentolaiskansaa. Ourikan laakson pääkylässä asuu 350 asukasta. Pääkylässä käy töissä aasikyydillä työntekijöitä ympäröivistä 35 vuoristokylästä.

Päivään kuului vierailu berberiperheen kodissa. Perheessä asuvia emme nähneet. Pääsisäänkäynnin vieressä oli taloon kytkössä oleva Berberien sauna. Kovin askeettinen pieni betoninen koppi, jossa oli pienessä betonikuopassa vettä. Vesi lämmitettiin saunan ulkopuolelta avotulella. Itse tilassa oli yksi pieni palli saunojaa varten.

Oppaamme kertoi perheiden aina saunovan perjantaisin ja sunnuntaisin vähintään 80 asteeseen lämmitettävässä saunassa. 

Kodista näimme keittiön, ruokavaraston, makuuhuoneen sekä yhteistilan. Lapset nukkuvat vanhempien kanssa 5-vuotiaaksi. Makuuhuoneessa on kylmä (ikkunoita ei ole vain metallikalterit ikkunoissa), joten peittoja paljon. Talvella kylässä on 10-15 astetta, kesällä 25-30C. 

Perheissä on nykyään keskimäärin kaksi lasta, aikaisemmin kuulemma 4-6 lasta.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli tieto, että ulko-ovissa on eri kolkutimet vieraille, naisille ja muille.

Kylävierailun jälkeen kapusimme 1400 metristä 1700 metriin. Ylhäällä oli useampi kahvila sekä pääkohde eli vesiputous. Matkalla olevissa kahviloissa oli mielenkiintoinen yksityiskohta eli vesiputouksen vedellä kylmennettävät ”virvoitusjuomahyllyt”. 

Alhaalla joen rannalla oli kilometreittäin ravintoloita, joissa värikkäitä käsinkudottuja mattoja ja sohvaryhmiä. Visuaalisuuden ilotulitusta.

Pidemmällä reissulla olisin ilman muuta käynyt Pohjois-Afrikan korkeimmalla vesiputouksella, 110 metriä korkealla Ouzoudilla. Ehkä sinä menet sinne, tämä oli nyt sopiva tälle neljän päivän reissulle.

Luontokokemukset ja reippailu on aina kivaa.

Erityiskiitos tästä retkipäivästä kuuluu mielettömän mukavalle oppaallemme. ”Shukran”, kiitos! Tai tamazight-berberikielellä ”tanemmirt”. 

Winston Churchillin mukaan Marrakesh on maailman paras paikka. Värikkyydestä tykkäsin ja onhan riadeiden ja palatsien rauhalliset ja vihreät sisäpihat kauniita ja rauhoittavia. Kaupungin melua pääsee pakoon riadeiden lisäksi myös kiiveten kaupungin yläpuolelle kattoterassille. Näistä huolimatta Marrakesh ei pääse suosikkikaupunkieni listaan!

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.