Kolumbia viidessä päivässä, osa 1/2: Cartagena ja purjehdus Rosarion saaristossa 

Tässä artikkelissa pääset kokemaan Kolumbiaa kanssani. Olin Kolumbiassa viiden päivän ajan. Neljä päivää kului värikkäässä Cartagenassa sekä sen ympäröimässä Rosarion saaristossa kahden päivän purjehdusretkellä.

Osassa kaksi kerron Bogotan ja Zipaquiran kohteista.

Lento Panamasta  Cartagenaan ja Cartagena päivien sekä yön yli purjehduksen jälkeen Rosalion saaristossa oli lento Bogotaan.

Nyt on VÄRIÄ💙❤️💛 – Cartagena!

Cartagena oli tullut minulle tutuksi matkailijoiden Instagram kuvista. Värikkäät talot vanhassa kaupungissa ja muraalit työläiskaupunginosa Getsemanissa ovat katseenvangitsijoita. 

Cartagena, joka tunnetaan myös nimellä Cartagena de Indias on muraaleita värikkäämmän historian omaava kaupunki. Se on ollut alkuperäisasukkaiden asuttama kunnes eurooppalaiset kolonialistit saapuivat ja heidän myötä Afrikasta tuodut orjat. Cartagena taisteli  itsenäisyyden Espanjasta 1811. 

Näet kaupungissa myös puna-kelta-vihreän lipun 8-sakaraisen tähden kera. Se on ensimmäisen itsenäisen Kolumbian lippu nykyisen kelta-sini-punaisen lipun ohella. 

Olen sitä mieltä, että kaikki muurien ympäröimät kaupungit ovat upeita. Ja juuri tällainen on UNESCO:n maailmanperintökohde Cartagena. Cartagenan vanhoilla kaduilla on upea, ainutlaatuinen tunnelma. 

Jos Panaman Casco Viejo oli upea niin Kolumbian Cartagenan vanha kaupunki on ilmiömäinen!!! Se on niin laajakin.

San Basilio de Palenquera oli yksi Amerikan ensimmäisistä vapaista orjakylistä. Siellä siirtomaa-aikana afrikkalaisperäiset ”Palenqueras”-naiset myivät hedelmiä kaduilla värikkäissä mekoissaan. Tätä perinnettä eletään todeksi Cartagenassa. Ei ihme, että Cartagena on Kolumbian suosituin turistikohde!

Tämmöisissä kohteissa käveleskely on just parasta! Kun vain kävelet ympäriinsä, niin eteesi tulee paikallisia tanssiesityksiä vaikka Plaza de Bolivarilla. Kun suuntaat vanhaan kaupunkiin, niin voit vaikka laittaa google mapsiin Plaza de la Trinidadin aukion ja kaupunginmuurille kannattaa mennä auringonlaskun aikaa.

Cocadas jäätelöäkin piti maistaa – ei jatkoon. 

Olen tottunut visuaalisesti kauniissa kaupungeissa näkemään ammattilaisvalokuvaajia työssään. Yleensä kuvauksen kohde on hääpari. 

Näitäkin nähtiin, mutta Cartagenassa oli nuoria tyttöjä prinsessamekoissa. 

Miksi näin? Monissa Latinalaisen Amerikan maissa juhlitaan Quinceañeraa. Quinceañera 15- vuotta täyttävien tyttöjen juhla. Juhla symboloi siirtymistä lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. 

Cartagenan vanhaan kaupunkiin tullaan ottamaan kuvia, sillä se vaan on niin kuvauksellinen paikka. Katolisessa perinteessä pojilla ei ole vastaavaa juhlaa, poikien odotettiin siirtyvän aikuisuuteen työn ja vastuun kautta. Vähänkö mälsää..

Vähän eteenpäin vanhasta kaupungista on Getsemani. Getsemani on kuin Tampereen Pispala, työväenluokan, ja Cartagenan ollessa kyseessä, niin myös ensimmäisten vapautettujen orjien asuinalue.

Olin aamulenkillä alueella, joten totutusti kunnossapidon kanssa samaan aikaan. Ei ollut kauppoja/kahviloita auki. Ei ollut saapunut risteilymatkustajia. Sain nautiskella rauhassa muraaleista.

Päivän päätti upea ilotulitus. Myöhemmin myös veneestä todistimme ilotulituksia. Kipparimme kertoi niitä ammuttavan usein hääjuhlissa. 

Pari yötä purjeveneessä ja merisairautta aalloilla

Yövyimme ensin Bocagranden ranta-alueella (puolen tunnin kävely vanhaan kaupunkiin) ja sen jälkeen purjeveneessä. Ensimmäinen yö satamassa Mangassa (vastapäätä Bocagrandea) ihaillen upeaa auringonlaskun värittämää taivasta.

Aamulla auringonnousun aikaan matkaan. Katselin haikaillen rannassa olevia aamujumppailijoita. Sata metriä vettä erotti meidät. Veneilyn haittapuoli, ei helppoja aamulenkkejä. Samasta syystä päädyimme viimeiseksi yöksi lentokenttämajoitukseen (200 metrin päässä terminaalista, huippuhyvä asuinalue palveluineen, hinta 25€/yö), ei tarvinnut herätellä Charlyä viemään meitä aamuyöstä rantaan. Plus hyvä päästä kunnon suihkuun ennen pitkää päivää Bogotassa ja lentoa Cancuniin ja taas pitkää retkeilypäivää Meksikossa. 

Ennen kuin Kolumbian reissusuunnitelma oli muuttunut (kerron myöhemmin miksi), niin olin harmitellut, että aika ei riitä ympäröivän saariston valloittamiseen. No joskus suunnitelman muuttuminen on ihan ok!!!

Hienohiekkaiset valkoisena hohtavat rannat sekä turkoosina aaltoileva meri vetää puoleensa päiväretkeilijöitä ylenmäärin. Jo lentokoneesta olimme todistaneet upeaa rannikkoa. 

Toiveenani oli kuitenkin yön yli purjehdus ja sen kautta inan autenttisemman kokemuksen saavuttaminen. 

Snorklaus oli ok. Ei mitään tajunnanräjäyttäviä koralleja, mutta etenkin kivaa kalamaailmaa. Poikkesimme Isla Grandessa ja sitä vastapäätä olevalla Isla Marinassa. 

Grande oli isompi, mutta paikallisempi, vain pop up rantabaari ja inan syvemmällä rafla, ekohostelli ja vaatimaton kauppa (hedelmiä ja leipää lähinnä myynnissä). Ja huomiosta nauttiva vapaudessa elävä papukaija!

Isla Marina saaren ihanin juttu oli värikäs vessa!!!

Hedelmädrinkit olivat saarihinnoiteltuja (6€), mutta taivaallisia. Sinällään kallista, sillä laitoimme ruuat veneessä ja 1,5 vuorokauden ruokaostokset kahdelle maksoi vain 20€ (7 litraa vettä, 6pack cokista, pastaa kahdelle aterialle, tomaattikastiketta, 2 tonnikalaa, 12 munaa, juustoa, artesaanileipää, tomaattia, 2 jogurttia). 

Saarella oli pari kolumbialaista  turistiperhettä. Heillä oli mukanaan kuukauden (!!!) ikäinen pentu. Jäin miettimään mikä onkaan pentujen luovutusikä täälläpäin maailmaa!!

Klo 16 saaristo hiljeni maagisesti. Sen jälkeen vain purjeveneet saavat olla Rosalion saaristossa. Saaristo hiljeni ja saimme sen itsellemme.

Karibian Puerto Ricossa on mahdollisuus bioluminesenssin havaitsemiseen, mutta sen reissun aikana oli täysikuu. Rosarion saaristossa on myös bioluminesenssiä ( pimeällä hohtava plankton ). Nyt ei ollut täydelliset olosuhteet, mutta suht hyvät, kuu kapeana sirppinä. Yes, nyt vaan toivotaan, että ei olisi purjehdusyönä pilvistä!

Ei ollut pilviä. Uin ja snorkkelimaskin läpi näkyi niitä ikäänkuin kiiltomatoja veden alla ja omien käsien liike aikaansai valkoisen hehkun ympärille. Pinnan päälle ei juuri näy mitään ja kuviin ei taltioidu todisteita. Sarjassamme: tämä pitää kokea. Ei nyt mikään erikoinen eli kun kerran kokenut, niin ei tarvitse uusia. 

Toisena päivänä sama uudelleen. Myös liskoja bongattu.. Onneksi toisena päivänä jo tuuli vähän – ja saatiin mennä purjeilla moottoriajelun sijasta.

Näiden saaristojen lapset eivät muuten käy koulua ollenkaan.. Ei saarilla montaakaan perhettä pysyvästi asu, mutta siltikin..

On jännä miten nopeasti kotiutuu ja rutinoituu. Kahdessa päivässä ranskalainen 10 makuupaikan purjevene Beneteau 50 alkoi tuntua samalta kuin pakukoti aikoinaan.

Meitä luotsasi kahdesti maailmanympäri purjehtinut agentiinalainen eläkeläiskippari Charly Bohn (löytyy messengeristä ja aktiivinen Colombia travel tips faceryhmässä) ja hänen 23-vuotias sukulaistyttö. Ehdottomat suositukset.

Me oltiin siis kahdestaan asiakkaina poikani kanssa. Oli tulossa joku pariskunta, mut he ei koskaan ilmestynyt paikalle. Asiakkaiden luotsaus on tavallaan Charlyn harrastus, asuu siis itse veneessään. Sanoi olevansa Kolumbiassa niin kauan kuin se on turvallista, vielä on. 

Todistettu tällä elämäni kolmannella purjehdusreissulla (ensimmäinen pidempi) on, että purjehdus ei sovi mulle tai ainakaan kirjan lukeminen matkan päällä. Ja ei siis edes juurikaan käytetty purjeita, kun alueella yleisesti huonot tuulet. Neljän tunnin yhtäjaksoisen matkaamisen jälkeen alkoi pahoinvointi. Mut onneksi sitten oltiin pidempään pysähdyksissä

Tämä paatti oli nimetön. Pastin omistaja, argentiinalaismies niin macho (sanoi itse näin), että sanoi, että hänhän ei veneitään naiseksi nimeä😂😂

Olen maakrapu. Järvien kasvatti pääsi onneksi keinuvasta kodista lentokenttämajoitukseen. Asuimme 200 metrin kävelymatkan päässä Cartagenan terminaalista. Iltalenkillä taas omat jalat maata pitkin. Pääsin todistamaan ties mitä: kihlautumista, masukuvaussessiota sekä rakkautta ja vuorovaikutteisuutta yleisimminkin❤️. Olen koukuttunut näihin lenkkeihin!! 

Kolumbian matkaosuuden keskiössä piti olla vaellus Tayronan kansallispuistossa. Ei mikään purjehdus. Miten nyt kävi niin, että jätimme käyttämättä Santa Marta -Bogota lennot (40€/hlö) ja ostin uudet lennot Cartagena-Bogota (40€ per hlö)??? 

Tayronan kansallispuisto on suljettuna useamman kerran vuodessa. No tämä ei ollut se syy vaan se, että sesonkisulun jälkeen puisto ei avannut porttiaan.  

Puistoa pyörittävä hallitus ja puiston alueen alkuperäisasukkaat riitelivät maan omistusoikeuksista. Turvallisuussyistä puisto suljettiin.

Toki viereiseen Mincaan olisi voinut mennä, mutta Tayrona olisi ollut tylsä kohde kun edes rannalle ei olisi päässyt. Plus alueella oli ollut rankkasateita ja jopa yksi silta oli sortunut. Myös sisseistä puhuttiin..  Rupesin miettimään vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotta ei tarvitsisi mennä viiden tunnin bussimatkaa (muiden siirtymien lisäksi).

Mutta siis olihan tämä pettymys. Tayronan kansallispuistoa on matkailutoimijoiden joukossa nimetty yhdeksi koko maailman kauneimmista paikoista. Toki onhan se myös todella ruuhkainen. Lopulta sen jälkeen kun olin tehnyt vaihtoehtoisen suunnitelman (toteuttamani) ja olin peruuttanut ilmaisen peruutusoikeuden voimassaollessa majoituksia, niin tuli tieto, että puisto aukeaa rajoituksin (en tiedä mitä rajoitukset olivat). Olisitko sinä kumman suunnitelman toteuttanut?

Onko sinulla kokemusta reissuilla siitä, että alkuperäinen suunnitelma on tarvinnut vallan muuttaa? Jos on, niin mikä ollut syy?

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Etelä-Amerikan reissuni kohteista, klikkaa tästä muihin artikkeleihin.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.