Ålesund on vuonojen ja vuorten ympäröimä jugendkaupunki

Ålesund tai paikallisittain Aalesund on 45 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Møren ja Romsdalin läänissä. Ålesundissa on helppo olla maisemaonnellinen. Tässä artikkelissa pääset kuvien kautta kanssani kiertämään Ålesundin jugendkeskustaa, osallistumaan viikinkisoutuun Aksla vuoren portaille sekä vierailemaan Sunnmøren ulkoilmamuseoon. Pääset mukaani myös Sukkertoppenin haikille ja Godøyn/Gisken/Vigran saarelle puolen tunnin ajomatkan päähän.

Vierailumme aikana koko kaupunki oli pukeutunut punaiseen. Olihan Norja historiallisesti päässyt jalkapallon puolivälieriin MM-kisoissa. Ja nyt oli edessä Norja-Englanti peli. Valitettavasti tuli tappio 2-1.

Ålesundissa on upea jugendkeskusta

Vuonna 1904 Ålesund paloi, reilut 800 taloa häipyi kuin tuhka tuulee. Aikamoinen trageria perheille, suvuille ja kaupungille. 10 000 asukasta, 80 % kaupunkilaisista menetti kotinsa.

Kaupunki rakennettiin uudelleen Jugend -tyylisesti. Siitä tuli yksi Norjan kauneimmista.

Alkuvuosina rakennukset olivat kaikki harmaita, nyttemmin ne on maalattu. Värikkyyden lisäksi jugend iloitteluun kuuluvat tornit ja koristukset rakennusten ulkoseinissä. Kaupungissa kaikki on jugendia, jopa kirkon alttaritaulussa on kullattuja jugendtyylisiä freskoja. 

Erityisesti nämä kadut/alueet kannattaa tsekata: → Kirkegata → Brosundet -> Apotekergata → Notenesgata → Kongens gate 

Vasta paikanpäällä kunnolla ymmärsin, että palosta johtuen kaupungissa ei oikeasti juuri ole puutaloja!!

Rehellisesti sanottuna pidän silti enemmän perinteisistä kalastajakylistä ja esim. puutalokeskeisestä Stavangerista ja sen ympäristön saaristokylistä. Jugend on tyyliini ehkä liian tyylikästä😂.

Ålesundin kauneuteen vaikuttaa myös se, että vettä on kaikkialla, oikeastaan kaupunki on saaristokaupunki. Ja kanavakaupunki. Brosundetin alue on niin valokuvauksellinen, kuin luotu viipyilyyn. Kanavassa pääsee myös kajakoimaan.

Jos 10 000 ihmistä vuonna 1904 menetti kotinsa, niin nykyisellään risteilyalukset tuovat pahimmiillaan 10 000 turistia päivässä Ålesundiin. Kyllä kaupungista jotain lähteekin, turskaa. Ålesund on Norjan suurin turskan viejä. 

Sukkertoppen on ålesundilaisten sunnuntailenkki

Sukkertoppen on kymmenen minuutin ajomatkan päässä kaupungista. Myös julkisilla on saavutettavissa vaelluspolun alku.

Sukkertoppenille haikatessa jalkaan vaelluskengät. Polku on kivikkoinen, mutainen ja osin liukas. Tai näin olin lukenut. Heinäkuussa oli suht kuivaa. Suosittelen kuitenkin vaelluskenkiä, jos et mene polkujuoksemaan. Lenkkareillakin menee, jos varaudut, että voi inan likastua ja kastua.

Vajaan tunnin kiipeämisen jälkeen saat palkinnon:  360 astetta vuonoja, vuoria, saaria ja Ålesundin kaupunki. Suht helppo ja kiva sunnuntaihaikki. Ei mitään erikoista. Lähtö oli Hessenin liikuntahallilta (62,46260. 6,11671).

Reitillä oli paljon suht pieniä lapsia. Juoksivat polulla ees taas. Mitä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. 

Thaimaalaiset juttelevat kadulla syväkyykyssä, norjalaiset juoksevat vuoria alas, suomalaiset saunovat. Näin tekevät viisvuotiaat ja seitkytviisvuotiaat. 

Tällaista pohdintaa oli mielessäni  kun kivuttiin rento ålesundilaisten kaupunkivuori, Sukkertoppen (314m) ja ohitse viiletti kivillä hypellen 8-ja 10 vuotiaat sisarukset ja parivuotiasta tuettiin kevyesti pepusta ylöspäin kun hän kiipesi ylöspäin. 

Päiväretki Godøyn saarelle – siinä sivussa pari naapurisaartakin

Godøyan saari on 30 minuutin ajomatkan päässä Ålesundissa. Saarelle ajetaan tunneleita/siltoja pitkin. 

Saimme suosituksen myös piipahtaa Blimsandenin rannalla, joka on matkan varrella olevalla Vigran saarella. Suuntasimme sinne heti aamusta.

Olinkin miettinyt, että onko Keski-Norjassa upeita karibiansiniä rantoja. No tämä oli.

Rannalle pääsy oli puomilla estetty klo 22-08, mutta rannalla sai ainakin vielä 2026 yöpyä. Rannalle pääsi jopa autolla ajamaan. Kävelimme kallioita pitkin majakan suuntaan. Ihana paikka. Rannalla ei siis todellakaan ole mitään palveluita (paitsi wc) ja sinne mennään kapeaa pikkutietä. 

Ennen Godøyaa on vielä toinenkin saari, Giske, joka on pysähdyksen arvoinen sinällään. Ei kyllä mitään muuta kuin kauppa ja kirkko – vähän sama juttu naapurisaarillakin. Ranta löytyy myös heti saareen johtavan sillan jälkeen. Kirkko oli  niin erikoinen, että pelkästään alttaritaulun tähden kannattaa maksaa 70 NOK sisäänpääsymaksu.

Gisken kylässä asunut aatelisperhe rakensi vuonna 1130 kirkon perhekirkoksi. Eikä kirkko ole ihan mikä vaan, se on rakennettu osin norjalaisesta ja osin italialaisesta marmorista.

Myöhemmin uskonpuhdistuksen seurauksena, kirkko jäi heitteille ja rapistui. 1700 -luvulla paikallinen pappi otti restauroinnin sydämelleen. Nuori kyläläispoika, joka oli itseoppinut lukemaan ja kirjoittamaan, Jakob alkoi työstää alttaritaulua veistäen sitä puusta.  Vuonna 1756, 20 vuotias Jakob sai alttaritaulun valmiiksi ja 40 vuotta myöhemmin valmistui puusta veistetty saarnastuoli. Alttariliina valmistui vuonna 1688 16-vuotiaan tytön käsissä. Tämä mielettömän upea kirkko on käytössä aktiivisesti, esim juuri viikonloppuna oli ollut kolmet häät.

Godøyan saarella on Alnesin kylä, jonne suuntasimme. Alnes oli aikoinaan Sunnmøren alueen isoin kalastajakylä. Edelleen rakennusarkkitehtuuri on hyvin perinteistä. 

Kylän, ja koko saaren päänähtävyys on 1876 rakennettu Alnesin majakka. Alnesin majakalle moni suuntaa auringonlaskun aikaan, me menimme aikaisemmin. Kun menimme majakalle, niin suurempi risteilyalusryhmä oli juuri lähdössä. Selvisi, että he olivat olleet brunssilla. Normaalisti majakalla ei ole tarjoilua vaan rannan viereisessä modernissa rakennuksessa. 

Kyselin, että jäikö brunssilta vielä jotain ja saammeko edullisemmin. Me saimme 10 NOK/hlö. Sisäänpääsy majakkaan maksoi saman verran. Kyseessä oli norjalaisiin perinneherkkuihin, lähinnä kaloihin perustuva kattaus. 

Siis olen niin varma, että amerikkalaiset eivät osanneet arvostaa näitä, mutta me ihastuimme erikoisesti majakanpitäjän, entisen kalastajan itsetekemään silliin ja hänen vaimonsa koljasta tekemiin kalakakkuihin. 

Majakalle kiivetään huisin jyrkkiä ja kapeita portaita. Etenkin kaksi ylintä kerrosta ahdisti korkeanpaikankammoista. Jos muuten kiipeät Godøy -vuorelle, niin ehkä turha maksaa majakan sisäänpääsystä. Ellet halua altistaa korkeanpaikankammoasi.

Kahvilasta vielä jälkkärisuklaakakut ja Sandvikan rannalle kävelemään.

Koiranulkoiluttajalta kysyimme vinkit Godøy-vuorelle kipuamiseen. 

Vaelluspolku lähtee juuri ennen kylää. Kipusimme ensin 20 minuuttia ja ihastelimme koko matkan varjoliitäjiä sekä kylää lintuperspektiivistä. Jatkoimme vielä vartin ja pääsimme ylös suoalueelle ja suolammille. Täältä olisi päässyt jatkamaan eri reittejä ja vaikka kiertämään saaren neljän tunnin kestoisella polulla.

Viikinkisoutua kaupunginportailla

Pääsimme osallistumaan Ålesundissa Aksla vuoren 418 portaalla viikinkisoutu Ro-tapahtumaan. Tämä oli vuoden 2026 tempaus, joka tuli tutuksi niin jalkapallokatsomoista kuin eri kaupungeista. Ålesundissa tapahtuma oli juuri niiden neljän päivän aikana jolloin siellä olimme. Kuvakaappaus virallisesta tapahtumavideosta. Vähänkö ihanaa oli olla täällä just nyt! 

Ålesundissa pyydettiin kaupunkilaisia tulemaan Aksla portaille lauantaina klo 13. Sitten ihmiset vain asettui peräkanaa portaille istumaan ja rummutuksen tahdissa huudeltiin RO huutoja ja käsillä tehtiin soutuliikkeitä. ”Ro! Ro! Ro!” tarkoittaa ”Soutakaa! Soutakaa! Soutakaa!” 

Homma toimi vaikka äärimmäisen vähän kukaan ohjeisti porukkaa. Ihmiset olivat pukeutuneet punaisiin jalkapallofanivaatteisiin. Monella oli myös käsinvirkattu kesähattu, jossa luki RO. Itsekin käytiin ostamassa punasinivalkoista huivia ja Norjapipo rekvisiitaksi. Ostettiin sellaiset, joita tykätään käyttää myöhemminkin.

Meidän kohdassa portaita oli myös muutama tyyppi (ihan tavallisia osallistujia), joka huudatti porukkaa ja veti kannustuslaulua. Droonit lensivät ilmassa ja kuvasivat tapahtumaa.

Ei päästy ylös asti kiipeämään kun portailla oli tuhatkunta muutakin, mutta puolivälistäkin näki jugendtalojen katot lintuperspektiivistä. Ja Sukkertoppenilta katseltiin kauempaa.

Sain muuten pienet naurut kaupungilla, kun matkamuistokaupan kassalla minua ennen ollut pariskunta kysyi viikinkisoututapahtumasta. Nuori myyjä vastasi: ”En ole jalkapallofani”. Mä huikkasin vierestä ”En minäkään, mutta nyt fanitan ja seuraan Norjaa”.

Vähän kaupungin ulkopuolella on ulkoilmamuseo

Rakastan ruohokattoisia taloja , niiden perässä suuntasin Sunnmøren ulkoilmamuseoon. Pieni pettymys, mutta olihan siellä ruohokattoisia taloja.

Keskiajasta innostuneille tiedoksi, että samalla lipulla (120 NOK, 2026) pääsee myös keskiaikamuseoon samalla alueella. Lipunmyyntirakennuksessa mielenkiintoisia näyttelyitä esim. kalanpyynnistä ja elämästä Norjassa. Opin lisää. Esimerkiksi oppivelvollisuus tullut Norjaan vuonna 1739 ja sitäkään en tiennyt, että Tripp trapp tuoli on norjalainen keksintö. 

Aikaisemmissa Keski-Norjan roadtrin blogipostauksissa kerron parin tunnin vaelluksesta Höga Kustenilla sekä Ruotsin suurimmasta vesiputouksesta, Tännforsenista. Kerron myös ajomatkasta Trondheimista Moldeen ja vaelluksista sen reitin varrella. Erillisessä postauksessa kerron myös Ålesundin ympäristön päivähaikeista.

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Norjan kohteista, tästä linkistä löytyy noin 15 kirjoitusta Norjan kohteista.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.