Roadtrip Keski-Norja: Trondheim ja käsittämättömän upea 4h ajomatka etelään 

Kun suomalainen ajaa Trondheimiin, niin hän usein tulee ensin Vaasa-Uumaja lautalla Ruotsiin. Niin mekin yhden pysähdyksen taktiikalla, pysähdys Ruotsin Tännforsenin vesiputouksella. Trondheimia kierrettiin yhden iltalenkin verran. Ehkä parasta roadtripillä on itse matka, maisemien ilotulitusta tällä reissulla sisämaan reitti Trondheimista Moldeen E6 ja valtatie 70 kautta.

Tässä tiivistetysti Trondheim-Molde reitin pääkohdat: Trondheim → Oppdal → vaellus Dovrefjellissa Snøhettanin panoramamökille -> Dombås → Slettafossen -> Romsdalen – > Trollveggen -> Rampestreken/Nesaksla gondolihissillä ja lyhyt vaellus huipulla  -> Åndalsnesissa Litlefjellet vaellus -> Molde

Åren lähellä, matkalla Trondheimiin on ”Ruotsin Niagara” eli Tännforsenin vesiputous. Tännforsen on Ruotsin isoin vesiputous (38 m korkea ja 60 m leveä). Vaikuttava. Hyvät, lastenrattaillakin kuljettavat kävelypolut.

Uumajasta ajaa Trondheimiin yhden työpäivän ajan eli 8h. Me poikkesimme Höga Kustenin kautta. Siitä kerron erillisessä jutussa. 

Ehdimme Trondheimiin sopivasti italenkille. Nautimme illan kultaisista tunneista ja kävelimme keskustassa, Nidelvan jokirannassa värikkäitä puutaloja ihaillen.  

Trondheim on Tampereen kokoinen kaupunki. Munkegatania pitkin maailman pohjoisimmalle goottilaiselle tuomiokirkolle. Tällä kertaa ihan pikku käppäily vaikka kyseessä onkin Pohjois-Euroopan tärkein pyhiinvaelluskohde. On mahdollista kävellä 640 kilometriä Oslosta Nidaroksen katedraalille. 

Katedraalilta jatkoimme Gamle Bybron, Vanhan kaupungin sillan yli Bakklandetin mukulakivikaduille. Kaunista, mutta ei minusta mitään niin erikoislaatuista. Stavanger on suosikkini Norjan vanhoista kaupungeista.

Jokirannan vanhat värikkäät puutalot ovat paaluille rakennetuttuja. Kauniita ne toki ovat, ei voi kiistää tätä.

Trondheim oli muuten Norjan pääkaupunki vuoteen 1217 asti. Nykyisin Trondheim on elävä opiskelukaupunki. No asuu muitakin kuin opiskelijoita, 200.000 asukasta. Ei tuntunut niin isolta.

No kuten opiskelijakaupungit kaikkialla, niin Trondheim on myös innovatiivinen.

Trondheimista löytyy maailman ensimmäinen ja ilmeisesti (?)ainoa pyörähissi, trampe Cyclocable. Yksi herra veti hurjaa mäkeä alas pyörällä, mutta en nähnyt miten hissiä käytännössä käytetään. Harmi. Pyörähissin lisäksi löytyy muitakin uniikkeja asioita, maailman pohjoisin raitiovaunureitti Graakallbane kulkee Trondheimissa.

Kaupungista poisajaessa ohitimme Kristianstenin linnoituksen. Jos olisimme olleet kaupungissa pidempään, olisin ottanut lautan Munkholmenin saarelle. Sillä on mielenkiintoinen historia. Munkholmissa teloitettiin ja merkittävimpien teloitettujen päät asetettiin näytille. Saarella on ollut aikojen saatossa myös niin luostari kuin vankilakin, sodan aikaan se toimi myös ilmatorjunta-asema.

Trondheimista meidän piti mennä alunperin Kristiansundin kautta lautalla Halsasta Kanestraumiin ja siitä Atlantinväylän kautta Moldeen. Vaihdoimme suunnitelmaa, kun niin moni oli kommentoinut, että reitti tylsä, ”niitä upeita kuvia ei näe kuin drooneilla kuvaten”. 

Dombås–Åndalsnes väli on taas yksi Norjan hienoimmista laaksoteistä. Alkumatkasta totesin, että nyt ei pidä paikkansa, mutta mitä lähemmäksi Åndalsnesia päästiin, sitä enemmän huokailin ihastuneena. Ihan suosikkikohtani oli Korsin kirkon ympäristö. Maisemien ilotulitusta. Mikä onni, että säät suosi ja saimme nauttia näkymistä. 

Tämän matkan pääsisi myös junalla. Noin 100 km pituista Rauma-rautatietä pitkin. Kyseessä on yksi Norjan kauneimmista rautatiepätkistä. Lonely Planetin äänestyksessä reitti valittiin Euroopan luonnonkauneimmaksi junareitiksi.

Matkan varrelle osui ties mitä. Ensin vaelsimme ”lappimaisissa”, karuissa tunturimaisemissa kevyekön, lievästi ylämäkeä olevan, leveää soratietä pitkin kulkevan reitin Snøhettanin panoramamökille. Maksimissaan puoli tuntia kävelyä parkkipaikalta, noin 1,5 km suuntaansa.

Tiesitkö, että Dovrefjellin 300 myskihärän populaatiosta 14 otti hatkat ”parempien olojen” perässä Ruotsiin – sinne jäivät? Ei kyllä nähty norjalaisiakaan kavereita..

Näiden tyyppien esi-isät on tuotu Norjaan Grönlannista. 200 napakettua elää alueella myös.

Slettafossenilla pysähdyimme. Muitakin kauniita vesiputouksia ja koskikohtia tämän Raumajoen varrella oli useampia.

Åndalsnesin keskustasta hyppäsimme gondolikyydillä ihailemaan lintuperspektiivistä kylänäkymiä, vuonoja sekä Romsdalin ikilumisia huippuja.

Leppoisasti kävelimme huipulla 1,5 km:n polun katsoen haikaillen niitä oikeita vaeltajia jotka olivat nousseet huipulle ihan omalla jalkatyöllä…

Jos haluat tehdä helpon vaelluksen, mutta nähdä huikaisevia maisemia, niin kohteesi on Litlefjellet Vengedalenissa.

Ajomatka kapeaa maksullista yksityistietä (130 NOK, 2026) oli niin söpö itsepäisine lampaineen, jotka ei meinannut väistyä niin millään.

Vain puolen tunnin kipuaminen. Yhdyn täysin Arne Næss Sr. sanoihin: ”Never has man gotten so much for so little!”

Jos moni jättää ”tylsän” Trondheimin välistä, niin tätä ajoreittiä ei ainakaan kannata jättää välistä, on jokaisen hehkutuksen arvoinen. 
Todellinen unelma-reitti: täydellinen asvaltti ja käytännössä suurimman osan matkasta ajetaan niin että virtaava joki toisella puolen tietä ja junarata toisella puolen! Ei kuulosta viihtyisältä, mutta on. Koskia ja putouksia vähän väliä ja kun ne loppuvat, niin vuonoja ja vuoria piisaa. 

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Norjan kohteista, tästä linkistä löytyy noin 15 kirjoitusta Norjan kohteista.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.