Eurooppa,  Keski-Norja,  Norja,  Vaellus

Keski-Norjan roadtrip: Jotunheimenin kansallispuisto ja maisematie 51

11 elokuun, 2026 /

Jotunheimenin kansallispuisto ja maisematie 51 osuu suht hyvin Norjan länsirannikolta matkalle kohti Järnan sukua/Tukholmaa. Aikas kiva oli myös historiallinen hotelli ja koski Pollfoss.


Jotunheimenin parkkipaikka oli ihan tupaten täynnä, mutta tien varrella riittää tilaa. Mutta Jotunheimen on niin iso kansallispuistoalue, että tällä reitillä ei taaskaan juuri muita vaeltajia nähty. Js ne, jotka nähtiin, olivat joko valtavien rinkkojen ja/tai kalastustarvikkeiden kera.


Meidän valinta oli All trails apistä löytynyt Vargebakkan-Knutshøe vaellus: 1,5 h toiseen suuntaan, 1h 45 min takaisin. Menomatkalla melko heti jyrkemmän nousun alettua tuli hankalampi kohta. Oikeasti haastava, ainakin korkeanpaikankammoiselle.

Kalliokiipeilyä lyhyt matka huonoilla otteilla (ei mitään köysiä tms auttamaan) – ja niin että,  jos jalka lipsahtaa, niin pudotus kymmeniä metrejä. Alkoi jo ahdistamaan paluu, joka olisi samaa reittiä. 

Vähältä oli, että olisin luovuttanut, mutta ne näkymät, joita olin kuvissa nähnyt, motivoivat jatkamaan. Vähän pahimman kohdan jälkeen, oli norjalainen perhe noin 4- ja 6-vuotiaiden lasten kanssa picnikillä.

Totesin miehelleni, että noi ei voi olla tullut tuosta, täytyy olla eri reitti. Hänen mielestään ei ollut niin paha, etteivät voisi tulla kun norjalaisia ovat.

Hetken päästä näin kapean polku-uran alaspäin. All trails appistä näin, että vain pienellä kierrolla pääsee eri reittiä alas. Huh, huh, säilysin hengissä. Mieheni olisi kyllä mieluummin mennyt saman reitin ja varmaan 1h 15 min olisi hänelle ollut paluu sitä kautta.

Käännyimme siis 1,5h menomatkan jälkeen takaisinpäin. Hankalan kohdan jälkeen koko loppumatka suht helppoa nousua. Lähtöpisteessä korkeuskäyrä oli 1094 metriä, kääntyessämme oli korkeutta 1426 metriä ja käveltynä 3,2 km.

Meillä olisi ollut mahdollisuus vielä laskeutua laaksoon 1302 metriin (4 km lähtöpisteestä), mutta mielessämme oli jo Tukholman seutu ja mieheni serkun tekemät ihan parhaat ruuat. Yhdeksän tuntia ajomatka heille ja auton lataukset päälle. Jos on pidempi päivä käytettävissä vaellukseen, niin tämän reitin pääsee ympäri.

Myös toinen vaellus oli mielessämme tähän päivään. Jos olisimme ajaneet 15 minuuttia pidempään, niin olisimme olleet Bitihornin parkkipaikalla. Olimme tyytyväiset valintaamme, Vargebakkan-Knutshøe vaellus oli mukava ja ruuhkaa reitillä ei ollut. Ja tulipa taas korkeanpaikanpelkoa altistettua.

Maisematie 51 ennen vaellusta oli tunturikoivikkoa. Sitten alkaa karun kaunis osuus: esim. toisella puolella tieto pystysuoraa kallioseinämää, toisella puolen kumpuilevia kallioita, vähän kuin saaristossa. Aina välissä lammikoita ja laajempia vesiosuuksia. 

Tässä jotain kuvia ajomatkalta:


Oletko luontohaltioituja?Jos olet, niin Norja voi olla myös sinun kohteesi. 

Olen todennut, että itselläni on haltioitumisen taito/lahja. ”Haltioituminen on tunne, joka valtaa ihmisen, kun hän kohtaa itseään suurempaa, mikä täyttää mielen ihmetyksellä, kunnioituksella, ja samalla henkeä salpaavalla ihastuksen tunteella. Haltioituminen saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi ja nöyräksi, ja samalla se pysäyttää mielen kaaoksen”  – Freija Özcan/Askel

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Norjan kohteista, tästä linkistä löytyy noin parikymmentä kirjoitusta Norjan kohteista.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.

Saatat myös pitää

Saksan korkeimman vuoren huiputus ja vaellus vehreämmässä maastossa

5 lokakuun, 2023

Onko Malta vain ”keltainen kivikasa”?

17 kesäkuun, 2026

Vaellusta Lysevuonolla: Preikestolen ja Hatten

30 kesäkuun, 2025

18 kommenttia

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *