Keski-Norjan roadtrip: Volda, Sæbø ja Runden lunnit

Keski-Norjan roadtripin viimeinen kolmen yön pysähdyspaikka oli Volda. Sieltä käsin teimme päiväretken  Sæbøn vuonokylään sekä lunnikallioille Rundeen. Nautimme ihan vaan muuten upeista kodinvaihtokotimme näkymistä. Ja pyöräilystä Voldassa.

Ajomatka Ålesundista Voldaan oli upea. Tällä kertaa ajoimme osin pilvessä, mutta olisi voinut olla vielä upeampi. Kun saavut lautalla Solavågenista Festøyaan, käänny vasempaan tielle 70 kohti Store Standalia. Tie kulkee vuonon vartta.

Matkan varrella on Middagshornetin vaellusreitti. Kirjoitin siitä erillisessä postauksessa. 

Oletko nähnyt lunneja livenä?

Kaikki eivät arvosta lunneja, karkeasti pitävät ”yliarvostettuina lokkeina”. Mutta söpöjä ne ovat.

Minulla olisi ollut mahdollisuus nähdä lunneja (Atlantic puffins) aikaisemmilla matkoillani Färsaarilla (Mykinesin saari) ja Walesissa (Skomerin saari). Tämä olisi edellyttänyt erillistä helikopteri/venematkaa (kallis tai aikaavievä ryhmämatka), joten jäivät välistä. Niin lunnifani en ole. Sen sijaan nyt se oli helppoa. Aiomatka Voldasta Norjan Runde -saaren länsipuolen lintukalliolle Lundeuralle oli reilun tunnin pituinen ja lisäksi saarella tunnin-parin edestakainen kävely katselupaikalle. Ajomatkalle osuu lukemattomia siltoja ja tunneleita, pisin tunneli 7,8 km.

Ajoituksemme oli sattumalta melko hyvä. Touko–heinäkuu on lähtökohtaisesti paras aika. Lunnit saapuvat pesimään saarelle huhtikuun puolivälissä ja lähtevät takaisin merelle elokuun alkupuolella/puolivälissä. Kesäkuu ja heinäkuun alku ovat yleensä varmimpia ajankohtia. Me olimme saarella 15.7

Suuntasin paikalle laittamalla google mapsiin ”Runde Art Gallery”. Ilmainen parkkipaikka (wc maksullinen) löytyy oikealta puolelta ehkä kilmetrin ennen sitä. Parkkipaikkoja ehkä 40. Sain viimeisen paikan klo 18.15.. Kävely kallioille kesti ehkä 45 minuuttia. Olin lukenut, että ”pientä nousua”, kyllä se ihan kunnon ylämäkeä oli. Lenkkareilla pärjää.

Päivisin lunnit ovat suurimmaksi osaksi merellä kalastamassa. Illalla ne palaavat pesäkoloilleen usein jopa nokka täynnä pikkukaloja (tätä ei valitettavasti todistettu). Ilta tarkoittaa klo 19-22.

Osa ihmisistä oli lunneista jopa puolen metrin päässä, itse olin 2 metrin päässä. Nämä paikat löytyi ihan perältä, sieltä missä oli aita reunalla.

Lunnit pesivät kallionkoloissa ja kalliojyrkänteillä Atlantilla, joten siellä missä on lunneja, on upeat maisemat! Ja nämä lunnit eivät ihmisiä pelänneet. Ei toki hyökkäilleetkään. Aita alueella oli onneksi – suojelemaan etenkin ihmisiä tippumasta kallioilta varmaan kuolemaan.

Kallioseinämät olivat Rundella täynnä lunneja, tuhansia lunneja. Kännykän kameran laatu ei riittänyt kuvaamaan. Aurinko oli jo laskemassa, kun lähdimme onnellisena kodinvaihtokotiimme.

Lunnit pyydystävät saaliinsa sukeltamalla. Ne voivat sukeltaa jopa noin 30–60 metrin syvyyteen ja käyttävät tähän siipiään. Kun ne lentävät, niin ne näyttävät käyttävän siihen myös räpylöitään.

Sæbø on kaunis vuonokylä 30 min automatkan päässä Voldasta.

Sæbøsta olisi päässyt lautalla yli ja sitten olisi alkanut maisematie, 30 km matkan verran upeita näkymiä Øye kylän molemmin puolin. Jos sinulla aikaa, älä unohda poiketa historiallisessa, upeassa  Union Øye Hotellissa.

Meidän aamu oli venynyt – aamusumu jatkui sakeana iltapäiväyhteen, joten meidän piti passata lisälenkki. Harmi juttu, sillä Norangsdalenin laakso on taas yksi niistä Norjan kauneimmista tieosuuksista. Mutta ei toki ainoa, niitä on nähty tälläkin reissulla.

Upea kodinvaihtokoti vuononäkymillä

Asuimme Voldan ”kukkulalla” josta näki suoraan Voldan laaksoon. Näkyvä ”meri” on oikeasti järvi.

Talolta kylälle oli 30 min kävellen ja suoraan kotiovelta lähti pyöräreittejä. Tai näin kodinvaihtoisäntämme kertoi. Hiffasin vasta myöhemmin, että paluumatka kodille olisi vajaa 2 km tiukkaa ylämäkeä.

Kodinvaihtoisäntämme on pyöräharrastaja. Hän esitteli meille kymmenen pyöräänsä. Olisi jopa lainannut meille 7000€ maksavan luksuspyöränsä. Mutta siis tietenkään mikään näistä pyöristä ei ollut sähköpyörä..

Opin kodinvaihtoisännältämme sen, että Norjassa on kaksi virallista kirjoitettavaa kieltä. Kaikki norjalaiset opiskelevat koulussa näitä molempia: bokmal ja nynorsk kieliä.

Nynorsk kehitettiin 1800-luvulla, kun Norja halusi vahvistaa omaa kieltään pitkän tanskalaisjakson jälkeen. Kielen luoja Ivar Aasen asui Voldassa ja kaupungissa on hänen museo (ei käyty). Nynorskia käyttää kirjoittaessaan 10-15% norjalaisista. 

Tässä muutama esimerkki kuvaamaan näitä eri kieliä. ”Minä olen” on bokmåliksi ”Jeg er” ja nynoskiksi ”Eg er”. Ei on ikke/ikkje, koti taas hjem/heim. Eihän näissä isoa eroa ole, mutta voin vain kuvitella bokmålia käyttävien motivaation opiskella koulussa nynorskia😅🤦‍♀️🤷‍♀️… Puhekieli on asuinpaikan mukaan jompaa kumpaa tai näiden välistä murretta.

Kyllä on muuten outoa byrokratiaa kaikkialla maailmassa. Kodinvaihtoperheen pariskunta oli juuri ostanut vuonomökin. Kysyin onko heidän mökki talviasuttava. Tästä seurasi hyvä keskustelu.

Norjassa saa yöpyä vapaa-ajan asunnoillaan enintään 180 yötä vuodessa. Mökillä saisi kuitenkin päiväsaikaan olla vaikka joka päivä.. Mikä järki tässä on??!! Ja kuka kykenee edes seuraamaan, ainoastaan naapurikyttääjät😂😂😂

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Norjan kohteista, tästä linkistä löytyy noin parikymmentä kirjoitusta Norjan kohteista.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.