Camiguin – saarihyppely Filippiineillä

Camiguin on Filippiinien toiseksi pienin provinssi. Camiguinilla on vähemmän turisteja. Toki palvelutkin (mm. ravintolat) on vähän niin ja noin…

Filippiinien saarihyppelyn reitti on: Panglao (1 yö) – Camiguin  (3 yötä)- Bohol (2 yötä) –  Siquijor (3 yötä)- Cebu (2 yötä).

Camiguininilla asuu noin 100 000 asukasta (siis missä he asuvat, kun saari niin pieni ja pikkumökkejä vain kaikkialla 😳😳😳), turisteja arviolta 200 000 vuodessa. Tätä pitää verrata Filippiinien suosituimpaan turistikohteeseen eli Boracayhin, jossa käy noin 2 miljoonaa turistia vuodessa. 

Kun lautat menee eri puolilta saarta eri saarille, niin aamulenkin ja aamupalan jälkeen Panglaon saarelta (Bohol) jatkettiin puoli tuntia tuk-tukilla bussiasemalle, siitä kolmisen tuntia paikallisbussilla toiselle puolta saarta Jagnan satamaan, josta lähti lautat Camiguinille. 

Päivän tehtäväni matkustuspäivänä oli tarkkailla paikallisia työmarkkinoita. Bussissa ensin rahastaja rei’ittää jokaisen lipun sen mukaan minkä pituinen matka on, sen jälkeen pari hänen tarkastajaa tarkastaa reikien määrät tms. Sen jälkeen rahastaja rahastaa, 2€ per henkilö kolmen tunnin matkasta meidän hinta. Myöhemmin matkan aikana vielä eri tarkastaja tarkistaa kaikkien liput. Myöhemmin kolmen tunnin matkan aikana tulee uusia matkustajia aina kun joku poistuu. Heidän rahastaminen näyttää jo suoraviivaisemmalta, en näe kuittien vaihtavan omistajaa, rahan vain. Vieressäni oleva nainen tarkistaa huolellisesti saamansa vaihtorahat.

Laivaan pääsyssä omat niksit. Netistä ostettu lippu (n. 15€ per hlö)pitää paikan päällä vaihtaa fyysiseen lippuun. Sen jälkeen lipuntarkastus. Kolmas henkilö rahastaa jotain veroa 10 pesoa per henkilö (0,15€). Neljäs henkilö tarkistaa liput uudelleen. Viides henkilö rahastaa 30 pesoa (0,45€ per hlö) jotain eri maksua. Sitten läpivalaisusta matkatavarat ja lopuksi vielä viimeinen lipuntarkastus. Ei voi olla jäniksiä matkassa😂😅.

Pohdin, että haluaisiko paikalliset tuplapalkan, jos tekisivät kahden työntekijän työt???

Laivassa ei ole niin mitään palveluita, edes vettä ei voi ostaa ja omat vessapaperit pitää olla mukana. Ryhävalaita bongattu laivan kannelta neljän tunnin laivamatkan aikana ja huumekoira haisteli kaikkien matkustajien laukut satamassa.

Camiguinin saarta kutsutaan “Island Born of Fire” -nimellä, koska saari on syntynyt merenpohjasta tulivuorenpurkausten kautta. Edelleen seitsemästä tulivuoresta yksi, Hibok-Hibok on aktiivinen (purkautui viimeksi 1950-luvulla). Tästä johtuen saari on niin vehreä ja mm. Siellä on merenpinnan alla oleva hautausmaa (Sunken Cemetery).

Vaikka emme olleet saarella sadekautena, niin emme kuivimpanakaan (maalis-toukokuu), tammikuussa satoi edelleen niin paljon ja huippu oli pilvessä, joten kunnon vaellus jäi välistä. 

Camiguin on läpi vuoden lämmin. Vesiputouksia, kuumia lähteitä, viidakkoa ja rantoja. Kaikkea löytyy. Rannat toki pääosin vulkaamisia, mutta ihania varpaistelurantoja löytyy pari vartin venematkan päästä mantereelta. 

White Island  on pikkuruinen valkohiekkainen varpaistelusaari, valkoinen hiekkasärkkä ja Mantiguen saari, isompi, mutta saaren keskiosa rakennustyömaata, joten valkoinen oli suosikkimme. Saarilla ei ole mitään palveluita, snorklaus ihan ok. Molemmille saarille vuonna 2026 kaksi henkilöä pääsi 10-20 €:lla. 

Ajoimme saaren ympäri kulkevan rengastien, 64 km

Vuokrasimme moottoripyörän (400 pesoa per päivä) tuktuk kuskimme nuorelta serkkupojalta. Ihana nuori, selkeästi moottoripyörä oli hänen aarre, mutta halusi lisätienistiä tehdä. Korosti moneen kertaan, että muistakaa pitää kypärää, sakko niin kova, 1500 (eli 21€).

Harvoin koen enää matkoilla olevani ”nähtävyys”. Tällä reissulla olen kokenut. Täällä Camiguinilla näyttää olevan lähinnä paikallismatkailijoita sekä monikulttuurisia perheitä. Camiguinilla länskärituristit ovat vielä elämys.

Ihania kohtaamisia. Päivän ihanin kokemus oli kävely pikkukinttupolun varrella asuvien perheiden talojen ohitse Bangbanganon Cold Springille. Paikallisten kanssa jutustelua ja jumiin jääminen trooppisen rankkasateen alle – päiväunet puumajassa nuudelikeiton jälkeen🤷‍♀️😅. 

Kuinka monta kertaa google maps on ohjannut sinut väärään paikkaan?! Lähtöpiste kylmälle lähteelle ei ole google mapsin kertoma vaan vastapäätä Bonamats Mini Snack Bar & Apparel kauppaa. 

Kysyimme kolme eri kertaa apua löytääksemme kylmille lähteille. Nämä kohtaamiset sinällään olivat jo aikutlaatuisia. Ensimmäinen oli pikkumökissään keskellä ei mitään vauvan kanssa asuvat noin 17-vuotiaat vanhemmat, toinen oli vanhahko mummeli sillalla ja kolmas oli kioskia pitävä pariskunta. Siis kioskia vastapäätä lähti polku, ilman erityiskannustusta ei oltaisi menty. Suoraan pihojen läpi polku meni..

Kyläläiset olivat lähteen alajuoksulla nyrkkipyykillä, itse kävin uimassa yläjuoksun altaassa. Paikallisten mielestä liian kylmää, oikeasti yli 20 astetta😉. 

Paikalliset usein koristavat kotien edustaa ruukkuviherkasveilla. Puutarhamyymäläkojuja myös hämmentävän paljon isojen teiden varrella. Tutustuimme naiseen, jonka kotipiha oli aivan täynnä pistokkaita. Pihalta löytyi myös kuntosali. Viimeisen päälle olikin. Ja sukulaisnainen piti pientä kioskia (se purkkinuudelikeittopaikka). Siis kaikki tämä polun varrella, jota pitkin pääsee korkeintaan just ja just mopolla. Kilometrin matkalla oli yksi toinenkin kiska. Ihailtavaa yritteliäisyyttä🥰

Sunken Cemeteryä (uponnut hautausmaa) ihailimme vain rannalta käsin. Piti mennä uudelleen, kun oli lähellä majoitustamme, mutta ei jaksettu. Hautausmaan lähellä kaksi muutakin nähtävyyttä. Kirkon rauniot ja vaellus vanhalle tulivuorelle. 

Kevyestä aamutreenistä (25 minuuttia ylöspäin) käy porrastreeni vanhan tulivuoren päälle (huiputus jäi, kun trooppinen rankkasade sai luovuttamaan) . Matkan varrella on 14 patsasta kertoen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen kulusta. 

Katolilaisuus Camiguinin saarella (ja Filippiineillä yleisesti) on todella vahvaa, etenkin tuktukit julistavat iloisesti mainosteippauksissaan sanomaa!

Espanjan kolonialismin aikana (1600-luvulla) rakennetun kirkon rauniot olivat vaikuttavat. Tännekin oli jokin pieni pääsymaksu, tyypillisesti kohteeseen kuin kohteeseen euron tai parin euron pääsymaksu. 

Saarella on kouluja ja kirkkoja vähän kaikkialla. Kirkot usein vaatimattomia kyläkirkkoja, mutta pääkaupungin San Nicolas de Tolentino Parish oli upea. Jopa upea ruusuasetelma punaisista aidoista ruusuista!!! 

Onko lemppariteemasi ”Blue space” vai ”Green space”, vesi vai metsä?

Rankoista sadekuuroista johtuen vesiteema nousi meidän suosikiksi. 

Saariretkien ja kylmän altaan lisäksi kävimme Tuasan putouksilla ja tuliperäisissä, lämpimissä lähteissä – Ardentin Hot Springseillä. Näissä kohteissa hienointa oli ehkä skoottematka sinne, sisämaahan rengastieltä. 

Saariretken hiekat huuhdoimme pois Ardent Hot Springillä (ei kyllä ollut 32C, merivesi oli lämpimämpää) 

Matkoilla parasta on yllätykselliset paikalliset asiat. Paikallisen  koulubändin harjoitukset kuuluivat kadulle asti. Paikallisen lukion pihalla nuoret pitivät kenraaliharjoitusta huomisen Camiguin päivän ohjelmaa varten. No minähän heti sinne. Herätin kyllä hilpennystä nuorissa innostuksessani!

En oikeasti koskaan reissuilla innostu pikaruokapaikoista, mutta filippiiniläinen ruoka ei nyt vaan iske. Kävimme paikallisessa Hesessä, Jollibeessä syömässä. Onko jokin etninen ruoka sinun suosikkisi ja joku toinen taas ei niinkään?

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Aasian blogijuttuja (Thaimaa, Vietnam, Laos, Kambodza, Brunei, Malesia), tästä linkista  kannattaa klikata

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.