Kaupunkielämää Cebu Cityssä ja puhdasta ilmaa vuoristossa

Cebu on viimeinen Filippiinien saarihyppelyn kohde: Panglao (1 yö) – Camiguin  (3 yötä)- Bohol (2 yötä) –  Siquijor (3 yötä)- Cebu (2 yötä).

Tässä artikkelissa kerron perustietoja Filippiineiltä sekä Cebu Citystä Santo Niño festivaalikauden aikana sekä nähtävyyksistä 1,5 tunnin matkalla Cebun vuoristoon.

Filippiinit on 112 miljoonan asukkaan saarivaltio Kaakkois-Aasiassa

Filippiineillä asuu 373 ihmistä neliökilometrillä, Suomen vastaava luku 19!

Filippiinit sijaitsee läntisellä Tyynellämerellä, ja se koostuu noin 7640 saaresta, jotka voidaan jakaa karkeasti kolmeen maantieteelliseen pääjakoon pohjoisesta etelään: Luzon, Visayas ja Mindanao. Vierailemani saaret Cebu, Bohol ja Siquijor kuuluvat Keski-Visayasiin. Camiguin taas sijaitsee Mindanaon pohjoisrannikolla, vaikka kulttuurisesti sitä joskus mielletään Visayasiin.

Filippiineillä on merirajat Taiwanin, Japanin, Palaun, Indonesian, Malesian, Vietnamin ja Kiinan kanssa.

Filippiinien luonto on löytöretkeilijän unelma. Maassa on vehreitä, sademetsissä, vuoristoa, hiekkarantoja (sekä valkoisia että vulkaanisia) koralliriuttoineen.

Filippiineillä on parikymmentä aktiivista tulivuorta, ja maa on myös altis taifuuneille ja muille ankarille sääolosuhteille. Viimeisin todella tuhoisa taifuuni Filippiineillä oli Taifuuni Agaton, huhtikuussa 2022.

Törmäsimme matkallamme Cebun vuoristossa Balambaninissa Taifuuni Tinon (tunnetaan myös nimellä Kalmaegi), marraskuun -25 vaikutuksiin, isoihin maavyöryihin. Ne näkyvät maastossa varmasti kymmeniä vuosia. 

Alueella oli paljon jyrkänteitä betonilla tuettuna, mutta eipä siitä tässä alla olevan kuvan tilanteessakaan apua ollut. Muutamia ihmisiä kuoli myös. Tämän perheen autokin oli hautautuneena..

Filippiiniläiset ei mielestäni osu samaan genreen kuin monet muut aasialaiset. Ovat ystävällisiä, inan ujoja, mutta eivät nöyristeleviä. Tämä havainto saa tukea selvitellessäni asiaa. 

Filippiineillä ei ole perinteistä aasialaista kulttuuria, vaan omanlaatuisen kulttuurisekoitus Espanjan ja USA:n siirtomaavaltojen peruilta. 

Lautalla Boholista miljoonakaupunki Cebu Cityyn

Kulttuurisokki iski, kun saapui Cebu Cityyn: kerjäläisiä, slummeja, liikennekaaosta, ilmansaasteita. Saarilla ollaan oltu omassa kuplassa, mm. olen kokenut filippiiniläiset rehellisinä. Cebu Cityssä en enää luottaisi. Muutoinkin kaupunkielämä on rankkaa. 

Saarilla (ja vuoristokylissä) näki miten nuoret teinivanhemmat (joita näkyi PALJON) huolehtivat rakkaudella vauvoistaan. Kadulla taas on kadun säännöt.. 

Saarilla oli yhteisöllisyyttä, kohtaamisia. Tämä näkyi myös erilaisina vaalimainoksina ja kannattajapaitoina – poliittinen aktiivisuus on ilmeisesti Filippiineillä korkeaa? Uskonnollinen aktiivisuus näkyi kyllä Cebussakin – katsopa motoristin paidan viesti🎯❤️

Ensivaikutelmani toki tämä, että Cebu city on vaarallinen. Mutta itse asiassa tuli vahvistusta, paikallisessa parturissa. Kampaaja kehotti varovaisuuteen keskikaupungilla etenkin kännyköiden kanssa.

Oli muuten ronskiotteinen parturi. Sanoin, että otetaan huonot latvat pois, pois lähti yli 10 senttiä. No eipä ole huonoja latvoja enää🤦‍♀️😅

Cebussa oli Santo Niñolle (Jeesus lapselle) omistettu Sinulog -festivaali tammikuussa. Pääparaatin missaamme, kun Fiesta Señor  on vasta viikonloppuna. Ennen pääpäivää on  kuitenkin Santo Niño de Cebu -festivaalin novena eli yhdeksän päivän ajan rukoushetkiä- ja messuja. 

Toisena päivänä kaupungin turvallisuus oli jo ihan eri luokkaa, kaikkialla oli poliiseja. Kun vielä keksin kertoa, että olemme senioreita (60+, oikeasti olimme 53 ja 56v), niin pääsimme vielä rauhallisemmille katuosuuksille.

Nämä katuosuudet oli tarkoitettu festivaalin vapaaehtoisille, raskaanaoleville, senioreille ja vip-vieraille. Enpä ole ennen kokenut, että voisin seniorista mennä, tästä tämä alkaa😅😂

Basilica Minore del Santo Niño -kirkko on yksi Filippiinien tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Tämä kirkko on siitä syystä erityisessä roolissa, että alkuperäinen Santo Niño patsas sijaitsee siellä. 

Kaupungin toisessa kirkossa, puolen kilometrin päässä olevassa Cebu Metropolitan Katedraalissa ei hämmentävästi ollut ketään. Kerjäläispikkutyttöjä kirkon ulkopuolella vain.

Santo Niñolta rukoillaan: terveyttä, siunausta perheelle, työtä ja toimeentuloa sekä suojaa onnettomuuksilta. 

Juhlajumalanpalveluksessa huudettiin useamman kerran “Pit Señor”. Lausahdus tarkoittaa: ”Rukoilkaamme Santo Niñolta!” Isolla osalla juhlaväestä oli  Santo Niño -patsaita mukana ja muutama lapsi näkyi puetun Santo Niño – vaatteisiin. 

Juhlajumalanpalveluksen väkiryysiksessö huomasin ensimmäistä kertaa miten kätevää on olla pitkä. Siis minä olin 167 cm:n pituisena pitkä ja katselin tapahtumia reilusti päätö korkeammalta kuin paikalliset.

Ainoatakaan muuta länsimaista ihmistä en väkijoukossa nähnyt (mieheni jäi mieluummin mäkkärin viileyteen kuin lähti ryysikseen). Ja meitä oli ehkä koko kirkon ja pihapiirin täydeltä 5000 ja kirkkoalueen ulkopuolella olevilla kaduilla voi seurata tilaisuutta live streaminä. Kaikenkaikkiaan juhliin osallistuu satojatuhansia!!!

Suunnitelmana oli ottaa skoba alle ja suunnata Cebu Citystä vuoristoon

Onneksi (!!) olin suunnitellut, että lähdetään vuoristoon. Toki kaupunkielämään tottuu ja oppii – mut en nyt ole varma kannattaako moisella hermostoa stressata😅. Plus kuumuus ja ilmansaasteet verottaa oloa.

Vaikka matkaa vuoristoon Cebun suurkaupungista on reilu tunti, niin esim. Panglaossa hotellia pitävä cebulainen perhe ei ollut koskaan  Balambaninissa käynyt.

Oma skobakuskini puikkelehti liikennekaaoksessa (autolla oltaisiin ruuhkassa vieläkin) ja noin kymmenen kilometriä myöhemmin ohiteltiin jo pieniä vuoristokyliä.

Muista muuten nostaa käteistä/vaihtaa rahaa ennen vuoristokyliin suuntaamista. Käteinen on kingi Filippiineillä: käytänössä kortti kelpaa vain isoissa supermarketeissa, hotelleissa ja kalliimmissa ravintoloissa – saarilla ei aina niissäkään..

Pysähdyspaikat menomatkalla olivat: Cebun taolainen temppeli, Temple of Leah ja Lakeview Le Jardin.

Kaikissa ihana erilainen tunnelma, yhteistä seesteisyys ja rauha. Kaukana kavala maailma. 

Vaikka taolainen temppeli onkin vielä Cebun ytimessä, niin siihen kaupunginosaan mennään vartioidusta portista ja porttivahdille piti jättää pantiksi henkilöllisyystodistus. Portin ulkopuolelle jäi slummit ja likaisuus. 

Cebun taolilaisen temppelin rakensivat kiinalaiset, jotka asuivat temppelin ympäristössä. Temppeli sijaitsee 300 metriä merenpinnan yläpuolella ja sinne pääsee kolmea eri polkua ja 81 porrasta pitkin. Jokainen porras edustaa yhtä taolaisuuden kirjoitusten 81 luvusta. Parvekkeilta avautuu näköala Cebuun.

Temple of Leah on äveriään miehen kunnianosoitus edesmenneelle vaimolleen. Et ole Roomassa tai Kreikassa vaan Filippiineillä. Käsittämättömän upeaa oli alueelle tullessa kuulla kaunista livemusiikkia tunnelmaa vahvistaen. Marmoripatsaat, dooriset pylväät ja itse Leah pitkien portaiden päässä kultaisena kuin buddha temppelissään.

Ymmärrän hyvin, että moni kokee Leahin temppelin kornina, oman vaurauden esittelynä. Minusta tyylikästä.

Kirsikkana kakun päällä hieno näkymä yli kaupungin. Olimme keskipäivällä, osa suosittelee menemään iltavalaistuksessa. Ajaton tunnelma.

Lakeview Le Jardin oli mieheni mielestä upein kohde koko Filippiinien reissullamme!!! 

Menimme Lakeview Le Jardiniin hostimme suosituksesta syömään. En olisi muuten tiennyt koko paikasta. Sirao Garden kuuluu moniin nähtävyyskierroksiin, tämä ei. Jättäisin itse Sirao Gardenin välistä ja menisin sen sijaan Lakeview Le Jardiniin. 

Tämä kuva ei muuten ole aito tilanne vaan mainoskuvaus Lakeview Le Jardinin ravintolassa 😉😍:

Usvaiset näkymät vuoristossa

Heräsimme uuteen aamuun Balambanin vuoristomökissä. Päivän tavoite oli  Manunggalin huiputtaminen. Näkymistä nautimme ajomatkan varrella, mutta huiputus jäi suunnitelmaksi, pääsimme vaelluksen lähtöpisteeltä kahden kilometrin päähän. 

Marraskuun -25 taifuuni Tino oli aiheuttanut niin järkyttävää tuhoa: autoja ja taloja oli jäänyt maanvyöryjen alle. Tietä ei juuri ollut ja kun edessä oli koko ”tien” levyinen vesilätäkkö ja mudassa sutimista, niin luovutimme.

Kun aikaa jäi, niin ajelimme Siraon puutarhaan. Aikasmoinen Instagram kuvauskohde. Näitä meille turisteille tehdään.. 

Filippiineillä puhutaan suht hyvin englantia, mutta pari sanaa/lausetta on aina hyvä osata. Käytetyin on luonnollisti kiitos ”Salamat”. Miten menee, how are you on ”Kumusta”. Yleistervehdys on vähän liiankin helppo eli ”Hello”.

Filippiiniläiset käyttävät myös usein yksittäisiä englannin sanoja oman puheensa keskellä, esim numerot sanotaan usein englanniksi.

Se, mitä näet Filippiinien matkailumainoksissa on totta, mutta ei koko totuus. Oletko käynyt vain saarilla vai onko sinulla Filippiinien miljoonakaupungeista millaisia kokemuksia?

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Aasian blogijuttuja (Thaimaa, Vietnam, Laos, Kambodza, Brunei, Malesia), tästä linkista  kannattaa klikata

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.