Taivassalossa meri on lähellä ja hiljaisuus läsnä

Taivassalo sijaitsee  30 km Uudestakaupungista, 50 km Turusta ja 15 km Kustavista. Taivassalo on varsinaissuomalainen merellinen kunta, joka on osa Vakka-Suomen saaristoa. Se kuuluu Saaristomeren pohjoisosaan ja aluetta voidaan kutsua sisä- ja välisaaristoksi.

Olimme kodinvaihdossa Taivassalossa. Mökiltämme oli vain vartti Kustaviin. Teneriffalainen perhe oli meillä Lempäälässä. Tämä kodinvaihto tarjosi meille mahdollisuuden saaristomökkeilyyn ja saunomiseen, uintiin sekä luontokävelyihin. Ja mielettömiin auringonlaskuihin.

Aamulenkillä Hakkeenpään silokallioilla ja muissa Taivassalon kohteissa

Hakkeenpään satamasta (Hakkenpääntie 808) lähtee 5,2 km pituinen (noin 1,5 h plus tauot) hyvin merkitty reitti. Toki alkuosassa All trails appi hälyytti useamman kerran, että en ollut reitillä. 

Reitillä on paikallisen kyläyhdistyksen rakentama ja ylläpitämä laavu. Reitiltä merimaisemia ei näe kuin inan laavulta. Silokalliot, kalakalliot ovat tämän reitin upein juttu. Kalasuolaamojen lähellä olevia kallioita on käytetty entisaikoihin silakan kuivaamiseen kesäaikaan. Silakasta tehtiin eläinrehua. Kaloja kääntelivät ”lokkivahdit”, jotka pitivät myös linnut loitolla. Ilmeisesti tästä syystä laajoilla kallioalueilla ei vieläkään kasva jäkälää/sammalta.

Ajoimme takaisin kauniin Hakkeenpään kylän, Hakkenpäänraitin kautta. Pysähdyin lukemaan muutaman talon edessä olevia kuluneita plakaateja. Mm. Hemmilän talo on rakennettu 1800-luvun loppupuolella sahan perustajasuvun perheille. 

Hakkeenpää on nimetty Vuoden kyläksi 2025.

Hakkenpään satamaan mennessä pysähdyin kiinni olevalla Taivassalon museolla. Keltaisessa kartanorakennuksessa on ilmeisesti tarinoita Amerikkaan muuttaneista. 

Taivassalon keskustassa on yksi hienoimpia 1300-luvulla rakennettuja keskiaikaisia kivikirkkoja. Nyt ovet olivat kiinni, mutta kuulemma kirkon maalaukset ovat todella runsaat. Google mapsin kuvista katselin, että onpa veistetty saarnastuoli niin upea. Harmitti, että ei sisältä nähnyt.

Matkalla Lokalahdentieltä Helsinginrantaan on tien vieressä kyltti Kyyneltenkallio. Mielenkiintoinen ja surullinen tarina, mutta mitätön paikka. Muutaman metrin päässä kalliolla on tarinasta kertova kyltti. Olipa kerran kaksi toisiaan rakastavaa taivassalolaista serkusta, Heikki Erkinpoika Paastola ja Liisa Matintytär Uurna. Heidän vanhemmat erottivat rakastavaiset lähettäen Heikin kalastamaan silakoita Iniöön ja Liisan lammaspaimeneksi.  Ei onnistunut vanhempien juoni.

Lopulta pari tuomittiin sukurutsauksesta, Heikki mestattavaksi kalliolla ja Liisa poltettavaksi heti sen jälkeen. Lapsi tapettiin upottamalla hänet kiehuvaan veteen. Tästä lähtien kalliolla ovat käyneet rakkaudessaan epäonniset vuodattamassa kyyneliä. 

Postitietä pitkin kohti Lokalahtea Uudenkaupungin puolella on Pärkänvuori. Google mapsin kohta osuu melki näkymättömän metsäautotien kohdalle. Kävelin sitä pitkin hetken ja kallion viertä oikealla näkyy hyvin kävelty polku. Sitä pitkin hetki ylös ja alas ja ihmetyksekseni päädyin maagiselle 30 metrin korkuiselle Pärkänvuorelle. 

Tämä paikka on vaikuttava. Kallion vieressä toteat oman pienuutesi.

Legendan mukaan nuoripari oli matkalla hevoskyydillä Vehmaan kirkolle ottamaan kuulutuksia. Yhtäkkiä valtava kivi lähti vyörymään alas. Pariskunnan murskaantuneet luut maatuvat kiven alla. Kiveä alettiin kutsua Morsiuskiveksi ja koko kalliota Morsiuskallioksi.

Ennen Taivassalon keskustaa on kyltti ”Muntin silta”. Kyseinen kiviholvisilta rakennettiin 1850. Tätä ennen samalla paikalla oli puinen silta 1700-luvun lopulta.

Silta ei enää ole käytössä mutta  se sulautuu erinomaisesti ympäristöön. Jopa niin hyvin, että melkein vahingossa astuu vierailija viereisen tontin kauniiseen pihapiiriin. 

Taivassalosta löytyy myös yksi Suomen pisimmistä silloista. Kaitaisten silta valmistui 1982 ja sen ylittäminen on ihan kokemus. Sillan pituus on nimittäin lähes 500 metriä ja se on korkealla. Sillalta avautuu huikeat näkymät molemmin puolin. Kunnon altistusta korkeanpaikan kammolle. 

Mistä Taivassalo tunnetaan maailmalla? Tai ei ehkä tunneta, mutta näkyy. Taivassalon Helsinginrannassa on louhittu graniittia vuodesta 1904, Taivassalon punaista eli Balmoral rediä. Tästä kivestä on valmistettu mm. nupukiveä ja normaalia katukiveä. Maailmalta Taivassalon punaista kiveä löytää mm. Riian, Tallinnan tai Saksan kaupunkien silloilta ja kaduilta.

Mikä tämän blogijutun aiheista oli sinulle uutta, mikä taas tuttua?

Maailma kotina -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission.  Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet blogini kirjoittamista ja sen kautta moni saa ideoita matkustamiseen.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.