Nepalin Annapurna Base Camp -vaellus 

Nepalissa päiväretkeä kutsutaan vaellukseksi, mutta yön yli tehtävää vaellusta trekkaukseksi. Himalajan Annapurna Base Camp vaellus on lähtöpisteistä riippuen 5-7 päivän vaellus. Meidän Kande-ABC-Jhinu vaellus oli kuuden päivän ja kuuden yön vaellus. Mukanamme oli opas ja kantaja. 

Päivä 1: Pokhara-Kande autolla (1h), Kande (1130 m)-Landruk( 1565 m) (5,5h plus tauot ja ajomatka)

Päivä oli pilvinen. Iltapäivästä alkoi satamaan ja oli haastavaa kävellä kivirappusia alaspäin. Kerran jopa liukastuin. Virtaavaa vettä näkyi matkan varrella paljon. Ja riisipeltoja – osin jo niitettynä, osin ei.

Reitin varrella oli paljon värikkäitä lippuja tuottamaan siunausta. Värit edustivat taivasta (sininen), tulta (punainen), tuulta (valkoinen), vettä (vihreä) ja sydäntä (keltainen). Onnenamulenttia oli myynnissä heti lähtöpisteessä. 

Ihana monipuolinen reitti, ei juurikaan muita reitillä. Paitsi metsäosuudella näkyi apinoita.

Kävelimme kylien ohitse, yksi perhe kutsui meidät jopa maistamaan paikallista avomaakurkkua. Hyvää, yllättävän samanmakuista kuin suomalainen versio, mutta ehkä kahdeksan kertaa suurempi.

Villieläimistä ei reitillä ollut vaaraa, mutta pari kertaa ensimmäisen päivän aikana olin liian lähellä puskia ja nokkosen kaltainen kasvi poltti pitkään ja kivuliaasti. Tätä polttavaa kasvia suurempi riesa olivat iilimadot. Ne tuntuivat hyökkäävän kimppuun ties mistä. 

Iilimadot oli hankala saada irti ihosta ja kun olivat onnistuneet imemään verta, niin veri ei meinannut tyrehtyä ollenkaan ja kohtaan jäi violetti iso piste, kuin mustelma.

Ensimmäisen yön yöpyminen oli valkoisissa lakanoissa ja huoneessa, jossa oli vesivessa ja suihku. Jos kuulostaa liian hyvältä, niin vain kylmää vettä tuli, ei edes saippuaa, eikä wc-paperia. Kaikissa reitin ruokapaikoissa suht sama menu, joten opit tietämään mitä haluat suht helposti.

Iphonen statistiikan mukaan käveltynä 96 kerrosta, 17,5 km, 25 811 askelta

Päivä 2: Landruk (1565 m) – Sinuwa (2300 metriä) (5h plus tauot)

Iphonen statistiikan mukaan 244 kerrosta, 13 km, 19 372 askelta

Upea keli, aurinkoinen pilvetön taivas. Heräsimme vuorinäkymiin.

Riippusiltojen ylitystä , taisi olla kolme reitillä. Pisin  pikkasen alle 300 metriä.  Riippusillalle ei saa mennä, jos muulit ovat ylittämässä. Paljon portaita!!! Rankempi päivä kuin edellinen. 

Majoituksessa oli lämmin suihku (200 npr, 1,4€ per henkilö. Saimme kuningasidean pestä vähän pyykkiä samalla. No eikö aurinko samaan aikaan lakannut paistamassa, eipä sitten pyykit kuivunut enää.

En sitten viitsinyt kuivatella rintsikoita päivärepun ulkopuolella, ja pestyt pyykit ei koko loppureissun aikana kuivunut..

Yön ukosti ja salamoi. Yöllä kuului rapinaa huoneestamme . Tämä se haitta kun yöpyy privaattihuoneessa lakanoilla, kuuntelee turhia ääniä. Muutoin varoituksen sana. Jos lataat puhelimen huoneessa, siitäkin on erillinen maksu. Netistä luonnollisesti menisi maksua, mutta se nyt on ymmärrettävämpää.

Muista myös wc-paperi. Ja pesuaineet. Wc paperia/käsipyyhkeitä ei ole saatavilla missään. Wc paperit ovat niin surkeita. Havusellua toistaiseksi saa vain Pohjolasta tuotettuna – tästä syystä wc paperimme ovat niin hyviä. 

Päivä 3: Sinuwa (2300 m) – Himalaya (2900 m) (5,5h taukojen kanssa)

Metsäistä ja portaita. Ei enää riippusiltoja, mutta pieniä puusiltoja. Näimme senkin sillan, jonka tuhoutumisesta johtuen ABC reitti oli kiinni pari viikkoa. Reitin upein vesiputous Pojenhyam Baraha -temppelin yhteydessä.

Tämän Pojenhyam Baraha -temppelin jälkeen ei saa enää lihaa ja ylöspäin ei saa kulkea muulilla. Eli kaikki tuotteetkin tuodaan ihmisvoimin. Tai ABC:lle helikopterilla.

Näin erään ulkkarin täyttävän vesipullonsa normihanassa ja lisäävän puhdistustabletin. Aloimme tehdä samoin. Rahan säästön lisäksi (vuoristossa 250 Npr/ 1,7 € per litra) tähän kannusti se, että nepalilaisten ei tarvitse kantaa vesiä ylös asti. 

Puolimatkassa espanjalainen nainen sanoi, että hän on koko reissun juonut puhdistamatonta vesijohtovettä eikä ole sairastunut. Että näin. Mieti haluatko maksaa riistohintaa pullovesistä?!

Omat herkut kannattaa kantaa mukana, snickers patukka 300 npr eli 2€. Toki niitä tuli pari ostettua, kun vaan niin mieli teki❤️

Kolmannen ja neljännen päivän välisen yön nukuimme yhteisalissa. Huomattiin, että oltiin vaelluksella, sillä klo 21 kaikki olivat sängyssä ja huoneeseen laskeutui totaalihiljaisuus.

Tätä selittää sekin, että ne oppaat ja kantajat, joille ei riitä vapaita huoneita nukkuvat ruokasalissa (ja asiakkaat heivataan pois ruokasalista ennen yhdeksää). 

Iphonen statistiikan mukaan tänään 13,8 km, 212 kerrosta ja 20265 askelta

Päivä 4: Himalaya ( 2900 m) – ABC (4130 m) (5,5h taukojen kanssa)

Iphonen statistiikan mukaan 13.7 km, 216 kerrosta, 18869 askelta

1260 metriä nousua tänään. Periaatteessa totaalisen liikaa, 600 metriä suositus. No, ei vaan löytynyt majoitusta matkan varrelta, joten pakkorako. Mukavaa maastoa, kun portaita oli suht vähän. Ihmisiä oli reitillä paljon. 

Monella nuorella aasialaisella oli polvituet. Sen ikäisiä, että polviongelmia ei tuossa määrin ole. He olivat kaikki pukeutuneet viimeisen päälle eli olivat ostaneet ihan kaiken, mitä myyjä oli markkinoinut.

Tämän päivämatkan varrelle osui ainoa vaarallisempi osuus, noin 10 min kävelyosuus, jossa on tapahtunut vuosien varrella eniten maanvyörymiä – ja myös paria viikkoa ennen vaellustamme. Tämä paikka on ennen Deiralia. 

Maanvyörymiä näkyi alkureitillä ennen tätäkin kohtaa suht paljon. Aloin kyllä miettiä, että onko niitä kuitenkin maassa ollut enemmän kuin 300. Onko näitä kaikkia pienempiä tilastoitu???

Hengitys alkoi loppumatkassa sakkaamaan, jalkojen nostaminen kävellessä oli haastavaa. Sinällään päivän kävely ei ollut haastavaa ja sää oli upea (etenkin mielettömät vuorinäkymät MBC:n ja ABC:n välillä, mutta vuoristotauti alkoi nousta pintaan. Onneksi päivän kävelyn aikana ruoka maistui hyvin ja loppumatkasta söimme sokeriherkkuja (suositus). 

Aamusta aloimme ottamaan vuoristotautilääkettä, mutta siitä huolimatta majapaikassa alkoi lievä kuvotus, pään kivistys ja sormien pistely.

Ostimme 600 Npr (4€) cokiksen (2,5 dl), joka oli lämmin. Alkoi ällöttämään, ei ehkä järkevin ostos, mutta tulipa julistettua päämäärän saavuttamista.

Jos olet majoituksessa aikaisemmin, niin vietä aikaa ulkosalla, tämä kuulemma auttaa totuttemaan korkeaan ilmanalaan.

Useampana yönä kuului joku laattaavan. Vuoristotauti jylläsi.

Itsellä oireet ovat hankalimmat yöaikaan. Tämä on tavallista. Hengitys oli vaivalloista, se oli perusoire. Päänsärky ja korvatuntemukset itsellä alkoi kyllä jo reilusti alle 3 km:ssä.. Sormenpäiden pistely ja käsien tärinä tuli vasta yli neljässä kilometrissä.

Majapaikassa näytin mitä Pohjolan naiset ovat… 😂 Suoraan ovemme edessä oli vanhempi herrasmies tupakoimassa (puhui samalla pienryhmälle). Sanoin hänelle kohteliaasti, että voitko mennä oven edestä tupakoimasta. Hän alkoi todella epäkohteliaasti nauraa räkättämään ja puhui jotain vierailleen ohittaen täysin minut. Minäpä siitä kimmastuin entisestään ja mulkaisin ja  kädellä viittelöiden ohjeistin siirtymään kauemmaksi. Sentään siirtyi. Ja onneksi en enää jatkanut. 

Myöhemmin selvisi, että hän oli koko majoituksen omistaja, joka oli tullut samana päivänä helikopterilla paikalle.. Että näin, taisin ihan kunnolla nolata hänet – tai ehkä heidän silmissään itseni. Ei ole asiakas queen täällä. 

iltanäkymiä Base Campillä:

Päivä 5: paluumatkan aloitus: ABC (4130 m) -Bamboo (2310m), (7,5h taukojen kanssa)

Reitin päätepisteessä, Annapurna Base Campillä on koko Annapurna Himalajan upeimmat maisemat. Parhaimmillaan pilvettömällä taivaalle 360 asteen vuorinäkymät. 

Auringon noustessa Annapurna-vuorten seinät muuttuvat kellertäviksi. Jokainen vaeltajaa toivoo pilvetöntä aamutaivasta. Ja saimmehan mekin. 

Heräsimme aamuun, jolloin oli kevyt kuura maassa. Eli yöllä oli ollut pientä pakkasta. Oppaamme väitti yön olleen plussalla, mutta kuuraa ei plussasäässä tule sanoo suomalainen. 

Edellisiltana tuli pienen hetken lunta. Ulos ryntäsi bangladeshiläinen pariskunta, joka ei ollut koskaan nähnyt lunta. Monet olivat kylmissään. 

Näkymä lyhyen kävelyn jälkeen ABC suunnasta MBC leiriin:

Laskeuduimme päivän aikana kaksi kilometriä. Siis eilen käveltiin ylös nämä järisyttävän pitkät portaat ylös, mitä nyt laskeuduttiin. Käytännössä oli laskua koko ajan, muutamaa hassua muutaman askeleen nousua lukuunottamatta. Iphonen statistiikan on siis täyttä totta. Sen mukaan mukaan 29 312 askelta, 20,3 km, kerroksia kiivetty vain 47!!

Aamulla lähdimme kävelemään upeassa säässä auringonnousun ihailun ja aamupalan jälkeen klo 7.30. Muita vaeltajia on mukava katsella. Erityisesti silmään on pistänyt kaksi silmämääräisesti arvioiden intialaista miestä. 

Molemmat vaelsivat yksin ilman kantamuksia, kantaja heillä siis vuokrattuna. Toinen oli varmaan ajatellut, että kantaja varjostaa häntä ja hänen ei tarvitse kantaa mitään. Hänellä oli siis muovikassi kädessä, jossa oli päivän aikana tarvittavat asiat. Mutta hitsin hienot vaatteet oli molemmilla, toimistotyyliä suurkaupungista 😉. 

Matkanvarrella näkyi kallioseinämässä villihunajapesiä. Kun niitä ihmettelimme, niin eräs nuori mies antoi meidän maistaa sitä ostamastaan pullosta. Se oli normihunajaan verrattuna kuin juoksevampaa (juotavaa) ja laimeamman makuista. Jos sokkona olisin maistanut, en ole varma olisiinko hunajaksi tunnistanut.

Viimeiset kaksi tuntia klo 13-15 satoi kaatamalla. Kävi niin sääliksi Annapurnalle kiipeäjiä. Me olemme saaneet sadetta vain ensimmäisenä päivänä pari viimeistä tuntia ja nyt viidentenä päivänä samoin. 

Päivä 6: Bamboo (2310m) – Jhinu (1780m), matkatekoa päivässä 5,5 tuntia taukoineen

Iphonen statistiikan mukaan askelia 18361, 13 km, kerroksia 138

Bamboossa oli sateista ja kylmää. Suihkukin oli eri rakennuksessa. Ehkä mälsin majapaikka – toki matka alkoi jo painamaan myös.

Kun koko eilisen illan ja yön oli satanut, oli ilo, että aamu alkoi kävelyllä poutasäässä. Saimme vaeltaa koko päivän pilvipoutaisessa säässä. Iloitsimme tästä. Reitti oli samaa kuin mitä olimme menomatkalla menneet: portaita, kyliä, muuleja, temppeleitä, metsäosuutta.

Alkoi tylsistyttämään matkanteko. Iloitsimme siitä, että minkäänsortin edes normaaleja lihas/jalkakipuja ei viikon aikana tullut. Osalle oli todella vaivalloista kulkea. 

Alemmassa Chhomrongissa nautittiin reissun paras lounas: lokaaliin riisiin tehty mixed fried rice ja egg vegetablenoodlesoup. Oppaamme sanoi, että kaikille ei tehdä paikallisesta riisistä vaan erikseen pyydettäessä. Molempia näistä ruuista on syöty monta kertaa. Tällä kertaa ei todellakaan tarvinnut lisätä paistettuun riisiin ketsuppia, oli niin hyvää! Saatiin kaupanpäällisenä puhvelinmaitoa ja tuoretta kurkkua. Puhvelinmaitoa en erikseen ostaisi, maistui suuhuni pahalta vuohenjuustolta. 

Chhomrong muutoinkin oli suosikkikyläni, ihanat elämää nähneet portaat ja kiviaidat ja kylän yhteisöllinen tunnelma ihastutti. Täällä olisin halunnut yöpyä.

Majoituksemme ylemmässä Jhinussa oli ihana. Oma värikkäästi maalattu huone, jossa oli pöytä, ikkunalauta ja ensimmäistä kertaa seinäkoukut!!! Ja vaikka suihkusta tuli vain kylmää vettä, niin se ei ollut jääkylmää ja lattia oli laatoitettu, ei betonia. Vaeltajat ovat vähään tyytyväisiä!

Päivä 7: Jhinu (1780m) – Samrong, 1 km

Yöllä satoi taas tavalliseen tapaan kaatamalla. Ja sade jatkui.. Kävelimme puolisen tuntia riippusillan yli päätien varteen, jossa kuljetuksemme odotti. Jhinusta ajaa Pokharaan 3h.

Mutta mikä tie. Mutavelliä, kivikkoja, kuusi vesistön ylitystä, tien sortumia. En tiennyt, että tuollaista tietä voi edes ajaa. 1,5 tuntia tällaista! 

Kun kaksi muuta Annapurnan reittiä oli suljettuna, niin Annapurna Base Camp -reitillä ruuhkaa piisasi. Sopu säilyi kuitenkin hyvin! Bala ja Ram olivat ilmiömäisiä läytämään meillä tässä tilanteessa huippumajoitukset. Yhden yön nukuimme 12 hengen yhteissalissa, yhden yön neljän naisen huoneessa ja loput kahden hengen huoneessa. 

Vuoristotautioireita oli vähemmän kuin uskoin, kun kiipesimme ns liian nopeasti yhden päivän aikana (2900 -> 4130 m). Itsellä oli muutamana yönä hengitysvaikeuksia ja lievää päänsärkyä. Huipulla tuli lisäksi sormien pistelyä ja käsien vapinaa. Yhden päivän ajan söimme vuoristotautilääkettä. 

Vaeltaessa päivän sisältö on kävely, ruokailu ja nukkuminen.

Nepalissa syömiseen liittyy teetuvat. Teetupien nimi on harhaanjohtava. Vaeltajat saavat siellä hyvää ruokaa. Toki rehellisyyden nimessä pakko sanoa, että mitä ylemmäksi kipusimme, sitä huonommaksi ruoka muuttui ja yksinkertaistui – ja juomien yms hinnat kallistui. 

Aamupalalla puuroa, munia, leipää (paahtoleipien lisäksi paikallista Gurung leipää tai intialaista chapattia). Suosittelen tiibetiäistä/gurung leipää. Leivän päälle laitetaan hunajaa tai hilloa. Lounasruuan perusaines oli peruna, nuudeli, spagetti tai riisi. Proteiiniä sekaan kanasta ja linssistä ja kasviksia löytyi aina. Kaikki luomua, sillä kaikki omassa maassa kasvatettua. 

Oppaamme sanoi, että paikalliset perheet omavaraisia, vain suola, sokeri ja paistinrasva ostetaan. 

Päivällisellä valitsimme usein spessumpaa kuten vaikka pizzaa, chicken curryä, itsetehtyjä ranskiksia, nepalilaisen lautasannoksen erityyppisiä ruokia, momo a (puolalaisten dumplingien oloisia käätyjä) yms . Viimeisenä päivänä oli ruokalistassa extrajuttuja, otimme lasagnea ja kanaburgeria – taas todistettu, että osta aina vain paikallista..

Tämä parhaasta päästä, mättöannoksista ei tullut kuvia otettua.

Kävelyyn liittyy kantaja, ei pakollinen, mutta ehdottoman suositeltava. Me suomalaiset puhumme sherpoista. Sherpa on vuoristossa asuva heimo, joka puhuu sherpakieltä. He ovat alkuperäisiä kantajia, mutta turismin lisääntymisen myötä kantajiksi on ryhtynyt nepalilaisia yleisemmin. 

Nepalissa puhutaan siis nepalin lisäksi monia heimokieliä. Myös Intian ja Nepalin läheisyys näkyy siinä, että 70% intian ja nepalin kielestä on yhteneväistä, joten he ymmärtävät toisiaan. 

Olin ostanut vaelluksen opas- ja kantajapalvelun hotellimme. Homma toimi – ja hinta oli edullisin vertailuni perusteella. Maksoimme 400 US dollaria per henkilö viikon lystistä. Hintaan kuului makuupussit ja vaellussauvat ruokien (juomat eivät kuulu) ja majoituksen lisäksi. Ruokaan ja majoitukseen itse maksaen olisi mennyt karkeasti 50€ päivässä kahdelta. 

Olimme siis ostaneet ryhmämatkan, mutta lopulta meitä oli vain kaksi, joka oli niin huippua!! Eli huomaa tämä, kun olet kyselemässä hintoja.

Vertailun vuoksi espanjalainen nainen oli ostanut 850 US hintaan saman viikkopaketin yhdelle privaattimatkana. Hän oli kuullut australialaisesta pariskunnasta, joka kuulemma oli raivonnut pettymystään, kun oli maksanut samasta yhteisalimajoitusvaelluksesta yms,  3000 US😅. En tiedä onko tuo totta??? Nämä hinnat siis lokakuussa 2026. 

Luksusta reitillä ei ole, älä siis osta luksusta, sitä et tule samaan.

Iloitsimme siitä, että minkäänsortin, edes normaaleja lihas/jalkakipuja ei viikon aikana tullut. Minua auttoi se, että tyttäreni kantoi päiväreppuamme (kantajalla muut). Osalla näytti olevan todella vaivalloista kulkea. 

Reitti tuntui jopa vähän helpolta, ei haastanut, vaikka keskimäärin viisi tuntia oltiin liikenteessä joka päivä: 21 998 askelta ja 15 kävelykilometriä päivittäin kuuden päivän ajan. Kokonaiskilometrit huomioiden seitsemännen päivän lyhyt käppäily autolle oli 92 km. Keskimäärin päivässä nousu- ja laskumetrejä 1000 m ja portaitakin reitillä tekoälyn mukaan on 20 000.

Kustannukset täysihoidolla tällä vaelluksella olivat 150€/pv/2hlöä. Summa sisältää myös tipit oppaalle ja kantajalle (20€/pv).

Voit ostaa matkan suoraan oppaaltamme ja kantajaltamme, tässä heidän yhteystiedot: 

• opas: +9779805890086 (Bala)
• kantaja:  + 9779817115217 (Ram)

Heillä on englanti hallussa (Bala osaa täydellisesti, Ramin myönteinen asenne korvaa pienet kielen puutteet). Huipputyyppejä! 

Kuvat meistä lähtöpisteestä ja neljännen päivän kokokohdasta, ABC:llä:

Kokonaishinnan päälle maksoimme vielä tipit kantajalle ja oppaalle , 10% matkan kokonaissummasta (siis molemmille tämä). 

Sekä kantajamme Ram – suomalaisittain Rami ja Paavo eli Bala olivat neljäkymppisiä perheenisiä. Molemmilla oli huisin pitkät kynnet. En tiennyt, että kyseessä on yksinkertaisesti muotitrendi (ei mitään uskonnollista liity asiaan). Toisaalta uskonto on läsnä arjessa hyvin vahvasti. 

Esimerkiksi kuolemaa (vaikka maanjäristyksistä, tulvista tai maanvyörymistä johtuen) ei pelätä, sillä ”tämä on vasta ensimmäinen elämämme”.

Hierarkia vaelluksilla on kova, esimerkiksi teetuvissa oppaat ja kantajat saivat ruokaa vasta asiakkaiden syötyä. Ja heillä kait oli vain yksi ruokavaihtoehto. 

Kantaja kantoi osittain kantamuksia päässä/otsalla olevan hihnan avulla. Kuulemma pää jaksaa kantaa vaikka kroppa ei jaksaisi.

Toki näimme myös vanhoja kantajia, joilla olkapäät olivat koholla. Ei siis ergonomisesti kovin helppo työ. Pari kantajanaista näkyi ja yksi naispuolinen opas.

Suuri osa kantajista tavoittelee oppaan työtä. Koulutus siihen on portaittainen, valtion määrittämät testit ovat tarkat – ja maksulliset. Oppaallamme ei ole pätevyyttä kuin alle 6 km korkeuteen. Oppaamme oli aikoinaan yliopisto-opintojen aikana tehnyt ravintolatöitä, mutta koska kuukausitienistit olivat 2500 NPR (17€), niin kahden vuoden jälkeen hänellä ei enää ollut varaa opiskella – ja hän lähti kantajaksi (edeten kahden vuoden jälkeen oppaaksi). 

Kaikkialla maailmassa on sama suuntaus, nuoret nepalilaisetkaan eivät oppaamme mukaan  enää jaksa raskasta maanviljelystä vaan suuntaavat ulkomaille töihin. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa riisistä tuodaan maahan Intiasta. 

Eniten vaeltajia reitille tulee Koreasta, Intiasta ja Kiinasta. Monet heistä näyttivät kulkevan ilman opasta ja iso osa kantoi myös itse kantamuksensa. Toki myös jättiryhmiä näkyi. Opas kertoi, että hänen ryhmissään eniten ollut ranskalaisia, australialaisia ja brittejä. Hänellä ei ollut koskaan 15 vuoden aikana ollut suomalaista asiakasta – ja emme mekään kuulleet suomea, skandikieliä, eestiä. Yleensäkin eurooppalaisia oli erittäin vähän. 

Opin niin paljon jutellessa viikon ajan mukavan oppaamme kanssa. Hänellä olisi ollut vaelluksemme aikana perhejuhla. 

Hinduperinteeseen kuuluu edesmenneiden vuosittainen juhlinta kuolinpäivänä. Juhlaa edeltää paasto. 

Hindut eivät tapa/syö lehmiä, mutta niitä voi heittää esim. kivillä.  Näin tällä tavoin tapahtuvan ja oppaamme vahvisti asian. 70 %  nepalilaisista on hinduja. 

Mikä on kokonaisvaltainen fiilis Annapurna Base Camp vaelluksesta? Ei kovin rankka (käy jokaiselle peruskuntoiselle). Reitti yllätti yksitoikkoisuudellaan, portaita liikaa omaan makuun. Toki ymmärrettävää Nepalissa, sadesäällä maasto-osuudet pahimmillaan järkyttävän mutaisen liukkaat. Hieno kokemus, mutta oliko viikko niin speciaali, että suosittelisin erittäin lämpimästi? Jos Himalajalle halajat, niin ehdottomasti, toimiva paketti. 

Norjaa suosittelen Nepalia enemmän, mutta ei taida olla suuri yllätys, jos minua tuntee ja tietää minun Norja-fanitukseni😅🤦‍♀️🤷‍♀️🥰

Maailma kotina -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission.  Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet blogini kirjoittamista ja sen kautta moni saa ideoita matkustamiseen.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.