Roadtrip Pohjois-Norjaan, Jäämerelle, osa 2

Finnmarkin roadtripin kakkososassa pääset tutustumaan näihin kohteisiin: Silfarin kanjoni, Pyssyjoki  – Luovttat, Rullesteinfjæra – Tanan silta  –  Nesseby kirke – Mortensnesin kalliot – Vestre Jakobselv – Ä´vv Kolttasaamelainen museo  – Näätämön eli Neidenin kirkko  – Skoltefossen. 

Ja syyskuu on reposten juhlakuukausi, revontulitunnelmia tulossa lisää! 

Finnmarkin roadtripin ykkösosassa ajoimme reittiä: Inarin Sikavuono – Utsjoen kirkkotuvat –   Honningsvåg – Nordkapp – Kirkeporten -kalliomuodostelma, Skarsvåg – Trollholmsund – Stabbursdalenin kansallispuisto – Lemmijoki. Lue lisää tästä osuudesta

Silfarin kanjoni on helppo kävelykohde

Silfar eli Finnmarkin Grand Canyon on syvä jokikanjoni. Silfar on syntynyt jääkauden ja veden muovaamana. Kanjonin korkeimmat seinämät ovat noin 80 metriä, ja koko kanjoni on lähes 6 kilometriä pitkä. Parkkipaikalta lyhyt kävelymatka. 

Läpi virtaava Børselva on erityisen kirkas ja auringossa sinivihreä.Nyt pilvisellä säällä se ei näyttäytynyt yhtä upeana kuin mitä olen kuvissa nähnyt.

Luovttat, Rullesteinfjæra – yllätti, kuivat kivet olivat ”mitäänsanomattomia”

“Take nothing but pictures, leave nothing but footprints.” Tätä toteutin, mutta kaikki kohtaamani suomalaiset ei valitettavasti samoin toiminut.

Rullakiviranta on ollut toivelistallani pitkään. Varmaan parikymmentä muuta suomalaista reitillä kohdattiin (ei yhtään muunmaalaista), kaikki noin 7-kymppisiä eläkeläisiä. Ja siis he ei noudata sääntöjä. Koin häpeää olla suomalainen. Matkalla kuuntelin keskustelua: ”Otitko kiviä?” – ”Joo lupasin viedä yhden lapsenlapselleni”. 

Rannalla sitten yksi pappa oli kaikkein röyhkein, keräsi neljäsosamuovikassillisen. Oikeasti!!! Hänelle oli pakko sanoa, että mitäs luulet, suljetaanko tämä paikka, jos kaikki tuolla tavoin varastaa kiviä. Kivien ottaminen on siis kiellettyä! Ihan kyltit rannalla oli. Ja kuivina kivet ei edes näytä juuri miltään, märkinä ovat upeita❤️.

Itsekin aikoinaan poiminut kiviä mukaan ties mistä. Nyt kun on ”aikuistunut” ja matkustaessa huomannut sen, miten eri tavoin me vahingossa tuhoamme ympäristöä, niin oma tietoisuus vahvistunut. Nykyään tiedän ilman kylttejäkin😉. 

Epäilen, että osa näistä 7-kymppisistä matkustanut aika vähän ja tietoisuutta ei siten ole. Harmittaa vain se, että kun sukulaiset jäämistöä purkavat, niin jätekuormaan menee nämä pappan ”aarteet”. 

 Jätetäänhän kivet tulevillekin sukupolville alkuperäiseen paikkaansa👌

Reitti oli ympyräreittinä 7,2 km. Toki jos menee ympyräreittinä, niin reitti lähtee eri parkkipaikalta kuin mihin päätyy. Lähtöpiste 70.48666, 28.02792 . Tämä menoreitti on melko mutainen. Periaatteessa Norjan mittakaavalla huippuhelppo, mutta ei polviongelmaisille. Paluumatkalle lähdetään rannalta samasta pisteestä, mutta reitti haarautuu pian vasemmalle ja nousee ylös ja ylös ja ylös. Ja lopulta laskeudutaan alas. Hienot maisemat. Lopulta oltiin vaelluksella noin neljä tuntia, tunti kului kyllä rannalla haahuiluun. 

Makkarailtapalalta revontulinäytökseen

Tanan sillan toisella puolella on wc:t sekä nuotiopaikka. Norjassahan nuotiopaikoilla ei ole tulta, mutta meidän onneksi siellä oli moottoripyöräilijöitä, jotka olivat jo tulet sytyttäneet. Maistuipa hyvältä nuotiomakkarat!

Nessebyn kirkko näkyy kauas tielle. Se on vuonon rannalla joten myös mereltä käsin olisi upea näky. 

Miten meillä olikaan tuuria, että majoituksemme oli revontulibongauksen näkökulmasta ihanteellisellä sijainnilla, satamassa. Reposten iltatanssit jatkui Annijoella/ Vestre Jakobselvalla. 

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Varanginvuonon reunaa kiemurtelevaa tietä pitkin suuntana Suomi. 

Mortensnesin kallioilla on asuttu iät ajat

4,5 km aamulenkki saamelaisten esi-isien mailla. Alueella on museo, joka oli jo syksyltä suljettu. Kuitenkin reitillä on hyvät opasteet ja niiden avulla hahmottaa hyvin alueen. 

Alueella on esikristillinen saamelainen kalmisto. Vainajat oli aikoinaan kääritty tuohiliuskoihin, jotka oli ommeltu jännelangoilla. Haudoissa oli hautalahjoina luu/sarviesineitä sekä Karjalasta/Venäjältä tuotuja pronssikoruja. Kalmistoissa on myös uhripaikkoja. Uhripaikkoja on käytetty sekä hautajaisrituaaleissa että peuranmetsästykseen ja kalastukseen liittyvissä rituaaleissa. 

Alueella on myös eri ajoilta monia rakennusten peruskiviä. Alueelle on tehty jopa kammi, joka esittelee 1900-luvun yhteiskammiasumista. 

Kahden valtakunnan Näätämö/Neiden

Näätämö on erikoinen paikka. Siitä osa on Suomen ja osa Norjan puolella. Norjan puolelta löytyy monta mielenkiintoista vierailukohdetta. 

Näätämön eli Neidenin kirkko vihittiin käyttöönsä vuonna 1902 ja se on norjalaisen kansallisromanttisen arkkitehtuurin helmi. Katso tarkkaan jopa räystäskourujen päätyjä. Niihin on leikattu ikäänkuin terävät hampaat. Arkkitehti Karl Norum oli kiinnostunut norjalaisista sauvakirkoista ja viikinkilaivoista – molemmat asiat näkyvät rakennetun kirkon tyylissä. 

Ä´vv Kolttasaamelainen museo oli huippu. Jopa kahvi ja keksit kuului vuonna 2026 kympin lipun hintaan. Ja vaikka ei kuuluisikaan, niin kehuisin siltikin. Informatiivinen, visuaalinen. Vaihtuvassa näyttelyssä oli kuvia samoilta paikoilta kuvattuna eri aikoihin.

Kolttasaamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla on ainutlaatuinen kulttuuri ja historia. Kolttasaame on  yksi kymmenestä saamen kielestä, se on uhanalainen. Nykyään muuten tarjotaan verkkokurssina mahdollisuutta opiskella kolttasaamea ilmaiseksi.

Kolttasaamelaiset asettuivat asumaan lähelle hyviä kalapaikkoja. Kolttasaamelaiset vaihtoivat asuinpaikkaa useamman kerran vuodessa. 

Talvella perheet asuivat talvikylässä, jonne oli kerätty ruokavarastot aiemmin vuoden aikana. Alueella oli hyvin polttopuita.

Talvella tehtiin kosiomatkat naapurikyliin ja pidettiin häitä. Talvi oli yhteisöllisyyden aikaa. Kesällä työtä on liikaa moiseen.

1826 vedettiin valtionrajat – ja tämä hajoitti sukuja ja hankaloitti vuodenaikojen mukaan tapahtuvia muuttoja. 

Nykyään kolttasaamelaisia  on vähintään tuhat Venäjällä, Suomessa ja Norjassa. Osittain edelleen on toiminnassa kyläneuvosto (norros), joka päättää mm. Siitan (asuinalueen)pyynti/asuinpaikoista. 

Saamelainen uskonto korostaa luonnossa eläviä voimia. 1500 -luvulla rakennettiin ortodoksinen kappeli ja tästä alkoi kolttasaamelaisten kristinuskon vaihe. Ortodoksisuus on tärkeä osa kolttasaamelaisuutta. 

Noin reilun kilometrin päässä museolta löytyy kolttasaamelainen Skoltebyen kylä sekä Pyhän Georgioksen tšasouna. Skoltebyen oli Neidenin kolttasaamelaisen siidan eli yhteisön perinteinen kevät- ja kesäasuinpaikka. Se on yksi Norjan merkittävimmistä kolttasaamelaisen historian kulttuuriperintökohteista.

Norjan puolella Näätämössa kuuntelimme Skoltefossenin kuohuja. Skoltefossen koski ei estä lohia nousemasta jokea ylöspäin. Siinä on kalatie, ja osa suurista lohista pystyy nousemaan jopa kosken luonnollistareittiä pitkin. Skoltefossenilla kutuaikaan lohet hyppelevät, valitettavasti ei enää elo/syyskuussa. 

Matkan varrella olisi ollut vielä Varangin saamelainen museo. Se jäi välistä sekä yhden lisäpäivän vaativa lisämatka Vuoreijasta Hamningbergiin ja takaisin. Tien olin lukenut olevan karuudessaan hieno kokemus. Tien leveys on vain 2,8 metriä

Maailma kotina -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission.  Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet blogini kirjoittamista ja sen kautta moni saa ideoita matkustamiseen.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.

Jos kiinnostuit lukemaan lisää Norjan kohteista, tästä linkistä löytyy noin parikymmentä kirjoitusta Norjan kohteista.