Neljä päivän reissu Bhutaniin (Thimphu, Punakha, Paro)

Neljän päivän (kolmen yön) pysähdys riittää hyvin  läntisen Bhutanin kierrokseen: ensimmäisenä päivänä kiersimme pääkaupunki Thimphua, toisena päivänä suuntasimme vanhaan pääkaupunkiin Punakhaan ja kolmantena päivänä heräsimme kotimajoituksesta ja lähdimme aikaisin aamulla vaeltamaan ehkä Bhutanin tunnetuimpaan kohteeseen, Tiikerinpesän luostariin.

Ensimmäinen päivä, nähtävyydet Thimphussa

Thimphu -päivänä pysähdyimme Buddha Dordenmalla, Changangkha Lhakhangilla, Takin Preservellä, Simply Bhutan museossa ja National Memorial Chortenilla.

Bhutanin pääaupunki Thimphu sijaitsee yli 2300 metrin korkeudessa, jonka huomasin  hengästyväni lenkillä. 

Thinphussa liikennevaloille ole tarvetta, Pääkadun risteyksessä liikennettä ohjaavat käsillään liikenteenohjaajat.

Vuonna 2015 valmistunut Buddha Dordenma on  Thimphun maamerkki. 52 metrinen Buddha-patsas ja sen alla sijaitseva temppeli olivat harmillisesti remontissa. Olin lukenut, että temppelissä on käsittämätön määrä pieniä Buddha-patsaita ja temppelialue oli  maksanut  noin satamiljoonaa yhdysvaltojen dollaria. Miksiköhän sitä korjataan jo nyt näin massiivisesti?!! Se on yksi maailman suurimmista, onkohan joku mennyt ohi ja pitää suurentaa?

Changangkha Lhakhang  -temppelissä käy sunnuntaisin paljon perheitä sillä temppelin uskotaan vahvistavan vauvoja. Vauvoja näkyi paljon. Sisätiloissa ei saa kuvata , ei missään temppeleissä. 

Temppelissä oli meneillään seremonia, jossa munkit lukivat rukouksia ja nuoremmat munkit jakoivat siunattua vettä.

Vesi oli hajustettu jollakin ja se piti ottaa molempiin kämmeniin niin että oikea kämmen vasemman päällä. Sen jälkeen veden maisto ja päähän valelu.

En sinällään ollut kiinnostunut eläinpuistosta, mutta Bhutanin kansalliseläimiä, takineita ei näe muualla. Puisto olikin oikein hyvin tehty, minulle tuli Ähtärin eläinpuisto fiilis (siellä olen käynyt 20 vuotta sitten). Isot aitaukset ja paljon vehreyttä. 

Eläinlajeja ei ollut montaakaan. Takinin lisäksi jakkeja, kauriita, riikinkukkoja tai vastaavia, villisikoja. Takinin taustalla on legenda, jonka mukaan Buddha loi takinin sormia näpsäyttämällä. Takini on omanlaisensa ruma eläin, jolla on vähän lehmän kaltainen vartalo ja vuohen pää.

Simply Bhutan on mielettömän hyvä museo, jossa havainnollistetaan bhutanilaista historiaa ja elämäntapaa. 

Kierros alkaa tervetulodrinkillä (perinteistä vahvaa kotiviiniä). Seremoniassa astia otetaan oikeaan käteen ja vasemmalla pikkurillillä koskeatetaan viiniä ja pirskotellaan kolme kertaa ilmaan.

Oppaamme kertoi festivaaleissa käytettävistä maskeista. Yhdessä maskissa oli viisi pääkalloa. Ne edustavat viittä Tiibetinbuddhalaisuuden mielen myrkkyä (viha, kateellisuus, ylpeys, tietämättömyys ja himo). Jos onnistut voittamaan nämä, niin Buddhan kolmas silmä aukeaa, pääset syvemmälle ymmärryksen asteelle.

Joimme voiteetä paahdettujen riisien (kuin rice crispies muroja) kanssa nautimme kansallistansseja seuraten. Tätä paikalliset juovat ihan päivittäin esim. kotimajoituksemme perhe.

Lopuksi jousiammuntaa – Bhutanin kansallisurheilua. Osumaa juhlittiin sitten yhdessä voitontanssilla. Minulla osui yksi tauluun – ja pääsin tanssimaan

Päivän viimeinen  vierailukohde oli Thimphu Memorial Chorten, joka on yksi kaupungin tärkeimmistä buddhalaistemppeleistä. Bhutanissa buddhalaisuus on valtionuskonto, jolla on keskeinen rooli ihmisten elämässä. Kauniita temppeleitä, rukousmyllyjä ja -lippuja näkyy kaikkialla.

Paikallisia oli joukoittain kiertämässä stupaa. Tavoitteena monella oli 108  kierrosta (108 buddhan opetuksen mukaan). Tällä buddhalaiset tavoittelevat hyvää karmaa. Rukousnauhalla lasketaan kierrokset.

Almuina stupaan tuodaan usein maitoa muiden herkkujen lisäksi. 

Kuvissa ei näy Bhutanin rosoisuus. Itseä yllätti se, että jopa pääkaupunki Thimphussa todella pitää katsoa jalkoihin. Kivetykset tehty vähän miten sattuu ja jalan mentäviä pieniä koloja siellä sun täällä. Kun katutöitä tehty, niin kaivonkansi on unohtunut laittaa takaisin ja jalkakäytävässä on yht’äkkiä metrin halkaiseva kolo ja metrin pudotus… Maantiet sen sijaan ovat hyvässä kunnossa, toki maanvyörymiä on täälläkin. 

Kävin illalla lenkillä – ja mokasin, juoksin shortseilla. Ei hitsit kun sain pitkiä katseita. Katsottiin kuin minulla ei olisi mitään päällä. Ulkokuntosaleja on muuten vähän joka nurkalla.

Toinen päivä, päiväretki Punakhaan

Säät on suosinut Bhutanissa. 2300 metrin korkeudessa pääkaupunki Thimphussa on tyypillisesti  lokakuun alussa sateista ja 10-17C, nyt oli reilun parinkymmenen asteen keli. Siirtyessämme Punakhan laaksoon, 1200 metrin korkeuteen, lämpötila nousi hellelukemiin.

Thimphusta Punakhaan ajetaan upeaa vuoristotietä. Puolivälissä matkaa pysähdyimme Dochulan solassa, 3 100 metrin korkeudessa. Tässä pyhätössä on 108 valkoista stupaa. Parhaimmillaan taustalla on 180 astetta Himalajan lumihuippuja. Alla oleva kuva netistä löydetty:

Nyt osa näkyi paljaalla silmällä, mutta ei juurikaan kuvista. Syys- tai lokakuu maisemallisesti parhaat kuukaudet riippuen vuodesta.

Reitin varrella tärkein pysähdys on ja tunnetaan 108 muistostupastaan. 

Vuonna 1638 rakennettu Punakha Dzongia kutsutaan   ”Palace of Great Happiness,”. Se on yksi Bhutanin vaikuttavimmista historiallisista rakennuksista. Rauhalliset sisäpihat ja bhutanilaista puuarkkitehtuuria parhaimmillaan!!! Tämä vaikuttava luostari on päässyt viisisatasen seteliin.

Dzongi vierailun jälkeen kävelimme paikallisille tutun reitin Punakhan riippusiltaa pitkin Dzongilta kotikyliin. 

Sopsokhan Chimi Lhakhang on hedelmällisyyden temppeli, jonne lapsettomuusongelmista kärsivät suuntaavat kantamaan fallosreppua temppelin ympäri – kuulemma takaa raskautumisen.

Kaupunki tunnetaan muutoinkin fallosseinämaalauksista, jotka ovat saaneet alkunsa Drukpa Kunleyn epätavallisista, häpeilemättömistä tarinoista. 

Punakhasta ajoimme Paron maaseudulle yöpymään maanviljelijäperheen kotimajoitukseen. Meillä oli iso huone, jossa oli värikkäät liinavaatteet ja seinämaalaukset. Perhe viljeli eri viljoja ja oli täysin omavarainen suolaa, sokeria ja paistinöljyä lukuunottamatta.  Voisin suositella tätä kotimajoitusta yhdeksi yöksi, mukava perhe.

Saimme nauttia kotiruuasta yhdessä amerikkalaisnaisten kanssa. Maailma on pieni, sillä toinen naisista tunsi yhden suomalaisen, joka oli entinen työkaverini!!

Kolmas päivä Parossa ja pakollinen päivävaellus

Kolmantena päivänä heräsimme kotimajoituksesta ja lähdimme aikaisin aamulla vaeltamaan ehkä Bhutanin tunnetuimpaan kohteeseen, Tiikerinpesän luostariin.

Neljä tuntia taukoineen. Kipuamista noin 900 metriä lähtöpistettä korkeammalle mutta ei paha. 3120 metrin korkeuteen. Ihan lenkkarireitti.

Moni jää puolivälin kahvilaan, mutta itse asiassa paras näkymä Tiikerinpesälle oli pienen kävelymatkan päässä. Ennen temppeliä on upea vesiputous ja muutamia retriittirakennuksia.

Vuonna  1692 rakennettu luostari koostuu seitsemästä osasta.

Tarinan mukaan Padmasambhavan kerrotaan lentäneen tiikerin selässä Tiibetistä ja meditoineen kolme vuotta, kolme kuukautta, kolme viikkoa, kolme päivää ja kolme tuntia. Hänen uskotaan tuoneen buddhalaisuuden Bhutaniin.  Hän onkin maan suojelusjumala.

Temppelissä asuu noin 50 munkkia. Itse temppeli ei sisältä ole kummoinen, sanoisin, että kaikki muut temppelit, joissa kävimme olivat upeampia. Toki kokemukseen vaikutti se, että temppelilä oli sähkökatkos ja näimme temppelin kynttilänvalossa. Ja suurin osa seinämaalauksista oli läpinäkyvillä kankailla peitetty.

Bhutanissa näkee paljon naavaa, hyvän ilmanlaadun merkkiä, ei juurikaan Pohjoismaiden ulkopuolella näy. No ainakin Uudessa-Seelannissa olen nähnyt.

Tiikerinpesälle kannattaa lähteä niin aikaisin kuin opas suostuu. Osa aloittaa työt vasta klo 8.. Me lähdimme majoituksesta klo 7.15 (kotimajoitus Deva oli vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä). Lähtiessä oli freese/toppiskeli, mutta lämpeni nopeasti. Varmaan oli 25C tuntia myöh. Ylhäällä taas fleese päälle..

Iphone statistiikka: 15 161 askelta. 11 km, 177 kerrosta

Vielä yksi buddhalaistemppeli kuului ohjelmaamme, Kyichu Lhakhang. Tämä erosi muista upealla puutarhallaan ja rauhoittavalla pienellä sisäpihallaan. 

Vaelluksen lihaskivut jätimme kotimajoituspaikan kuumakivikylpyyn. Kylpyamme on eroteltu ritilällä toisesta päästä, jonne heitetään nuotiossa joesta poimitut kuumennetut kivet. Lämpötilaa säädellään täten. Aina kun kiviä lisätään kuuluu sihahduksia kuin löylyä heittäessä. Veteen laitetaan hyväntuoksuisia yrttejä.

Viimeisenä iltana meillä oli vapaa aikaa. Bhutanissa hankalaa on se, että luottokortit eivät käy missään. Olimme nostaneet rahaa lentokentän pankkiautomaatista. Illan ohjelmassa oli etsiä manikyyri tyttärelleni, löytyipä se. 

Illemmalla olin lenkillä – ihmettelin, miksi poliisi viittelöi minulle.  Ihan menin sallitusti suojatietä pitkin. Bhutanissahan saa sakot, jos ei käytä suojatietä – sakot tästä oli kylläkin vain 3 €. No syyksi selvisi se, että Bhutanin päämunkki oli kohta tulossa. Asetuin odottamaan muiden mukana. Ajattelin, että näen juhlakulkueen tms. Ja pöh, autosaattueessa munkit vain menivät.

Jos olet kiinnostunut matkasta Bhutaniin, kirjoitin aikaisemmin jutun, jossa kerron siitä, mitä matkaan käytännössä liittyy ja millainen maa Bhutan on

Maailma kotina -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission.  Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet blogini kirjoittamista ja sen kautta moni saa ideoita matkustamiseen.

Seuraathan minua myös Instagramissa https://www.instagram.com/maailmakotina ja Facebookissa www.facebook.com/maailmakotina.